{"id":9361,"date":"2025-12-18T15:07:18","date_gmt":"2025-12-18T13:07:18","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9361"},"modified":"2025-12-18T15:07:19","modified_gmt":"2025-12-18T13:07:19","slug":"kohti-taysin-digitaalista-arkistoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/kohti-taysin-digitaalista-arkistoa\/","title":{"rendered":"Kohti t\u00e4ysin digitaalista arkistoa?"},"content":{"rendered":"\n

Kansallisarkiston p\u00e4\u00e4johtaja P\u00e4ivi Happonen, ylitarkastaja Tomi Ahoranta ja johtaja Mikko Er\u00e4kaski sek\u00e4 joukko paikalle kutsuttuja p\u00e4\u00e4asiassa turkulaisia tutkijoita kokoontui keskustelemaan digitaalisen toimittamisen mallin laajenemisesta Turkuun ja jonkin verran my\u00f6s yleisemmin digitoimisen vaikutuksista historiantutkimukseen 3.12.2025 Kansallisarkiston Turun toimipisteess\u00e4. Sari Aalto summasi keskustelun kulkua heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Agricolan tietosanomiin<\/a> ja Kansallisarkisto kirjoitti oman tiedotteensa<\/a> 9.12. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi Kansallisarkisto l\u00e4hetti tilaisuuteen osallistuneille s\u00e4hk\u00f6postiin yksityiskohtaisemman viestin, jossa oli vastattu tilaisuudessa nousseisiin kysymyksiin.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n blogikirjoituksen tarkoituksena on nostaa k\u00e4ydyst\u00e4 keskustelusta kaksi sellaista asiaa, jotka n\u00e4in muutaman viikon pohdinnan j\u00e4lkeen tuntuvat keskeisimm\u00e4lt\u00e4. Toinen niist\u00e4 on periaatteellinen kysymys siit\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 fyysisi\u00e4 arkistoja p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja toinen liittyy siihen, kuinka avoimesti keskustelua t\u00e4st\u00e4 yhdest\u00e4 Kansallisarkiston historian suurimmista muutoksista k\u00e4yd\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Aloitan j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4. Kansallisarkisto kutsui tiedotteessaan keskustelua avoimeksi keskustelutilaisuudeksi tutkijayhteis\u00f6n kanssa. T\u00e4llaiseksi tilaisuus todella muodostui, mutta vasta muutaman vaiheen kautta. Tieto tulevassa olevasta keskustelutilaisuudesta kerrottiin ensin avoimesti Historian tutkimuksen p\u00e4ivill\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4, jolloin ilmoitettiin sen p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Varsinainen kutsu tuli henkil\u00f6kohtaisesti s\u00e4hk\u00f6postiin sellaisille henkil\u00f6ille, jotka olivat julkisesti kritisoineet digitaalisen toimittamisen konseptia. Kutsuttujen m\u00e4\u00e4r\u00e4n rajaamista perusteltiin tilojen kapasiteetilla. Jos kutsua halusi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in, pyydettiin toimimaan Kansallisarkiston tiedotuksen kautta. Saimme pyyt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 luvan jakaa kutsun yleisesti historian oppiaineiden s\u00e4hk\u00f6postilistoille, joten lopulta kutsu todella saavutti laajasti turkulaisia historian oppiaineisiin affilioituneita, ja keskustelussa oli paikalla ilahduttavan paljon henkil\u00f6it\u00e4 useista eri oppiaineista ja Turun molemmista yliopistoista.<\/p>\n\n\n\n

Keskustelutilaisuus oli rakennettu hyvin niin, ett\u00e4 suurin osa ajasta todella saatiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 keskustelulle, joka oli rakentavaa ja informatiivista. Halusin silti nostaa esiin tapahtumaketjun, jolla t\u00e4h\u00e4n asti p\u00e4\u00e4stiin. Kuten tilaisuudessa totesin, Kansallisarkiston toiminnan muutoksissa on kyse suuresta asiasta, josta tulisi k\u00e4yd\u00e4 nykyist\u00e4 laajempaa keskustelua. Kansallisarkisto on arkistoalan merkitt\u00e4vin vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 Suomessa ja tutkijat taas sen keskeisimpi\u00e4 asiakasryhmi\u00e4. Siksi olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ettei Kansallisarkiston historian suurimpiin mullistuksiin kuuluvaa uudistusta ohiteta ilman laajaa, julkista keskustelua.<\/p>\n\n\n\n

Keskustelutilaisuuden j\u00e4rjest\u00e4mistavan voi tulkita kahdella tavalla. Positiivisempi, vaikka hieman h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4 aiheuttava, tulkinta on se, ett\u00e4 Kansallisarkistossa ei ymm\u00e4rretty kuinka iso asia digitaaliseen toimittamiseen siirtyminen tutkijoille on, eik\u00e4 siksi ajateltu, ett\u00e4 keskustelutilaisuus kiinnostaisi juuri muita kuin niit\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, jotka olivat siit\u00e4 jo julkisesti puhuneet. Negatiivisempi tulkinta on se, ett\u00e4 Kansallisarkisto haluaa kontrolloida tapaa, jolla keskustelua k\u00e4yd\u00e4\u00e4n: mahdollisimman pieness\u00e4 piiriss\u00e4 ja julkisuuden ulkopuolella.<\/p>\n\n\n\n

Kyse on julkisesta toimijasta, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 merkitt\u00e4vint\u00e4 valtaa Suomen arkistosektorilla. Kansallisarkisto hallinnoi yhteist\u00e4 kulttuuriperint\u00f6\u00e4mme, mutta sill\u00e4 ei ole valtaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sit\u00e4, miten aiheen ymp\u00e4rill\u00e4 keskustellaan. Sen sijaan sen tulee viranomaisena antaa julkisuuteen kaikki tarpeellinen tieto keskustelun pohjaksi. Kansallisarkiston k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n vallan seurauksena sill\u00e4 on my\u00f6s velvollisuus siet\u00e4\u00e4 kovaakin kritiikki\u00e4 ja kyseenalaistavaa keskustelua valitsemistaan toimintatavoista. T\u00e4llainen keskustelu ei kohdistu henkil\u00f6kohtaisesti Kansallisarkiston johtoon ja muihin siell\u00e4 ty\u00f6skenteleviin henkil\u00f6ihin vaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin, joita he valta-asemassaan tekev\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkiston toiminnassa ei ole mit\u00e4\u00e4n sellaisella tavalla sensitiivist\u00e4, etteik\u00f6 keskustelua voida k\u00e4yd\u00e4 julkisesti. Todella avoimen keskustelutilaisuuden Kansallisarkisto olisi voinut tulla j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n yliopistolle, josta l\u00f6ytyy isoja luentosaleja, jolloin my\u00f6s esimerkiksi opiskelijat olisivat halutessaan voineet tulla mukaan, tai striimaamalla keskustelun.<\/p>\n\n\n\n

Toinen nostoni keskustelusta liittyy siihen, miksi koen niin t\u00e4rke\u00e4ksi, ett\u00e4 aiheesta keskusteltaisiin laajemmin. Kansallisarkiston strategia johtaisi toteutuessaan siihen, ett\u00e4 fyysisten arkistojen k\u00e4sittely olisi harvinainen poikkeus, joka vaatisi aina erityisluvan. Kuten tilaisuudessa kerrottiin, Kansallisarkisto pyrkii poistamaan yksi kerrallaan syit\u00e4, joiden vuoksi ihmisill\u00e4 on tarve p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4inen asiakirja digitaalisen kopion sijaan. Haluammeko me t\u00e4llaista maailmaa?<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kuva: Kansallisarkiston kotisivuillaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 vuonna 2025 viimeistelt\u00e4v\u00e4n uuden strategian havainnollistus. L\u00e4hde: Strategia | Kansallisarkisto<\/a>.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Asiakirjojen suojelun tarve nostettiin keskustelutilaisuudessa yhdeksi ratkaisevaksi tekij\u00e4ksi sille, miksi digitaalisen kopion k\u00e4ytt\u00e4minen olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Se onkin perusteltua sellaisten asiakirjojen kohdalla, joiden k\u00e4ytt\u00f6 on erityisen vilkasta, jotka ovat erityisen hauraita, huonossa kunnossa tai erityisen arvokkaita. Suurin osa Kansallisarkiston kokoelmista ei kuitenkaan ole t\u00e4llaisia. Monia arkistoyksik\u00f6it\u00e4 ei tilata tutkijasaliin edes kerran kymmeness\u00e4 vuodessa. Onko todella niin, ett\u00e4 joidenkin arkistojen suojelutarpeen takia on perusteltua rajata kaikkien k\u00e4ytt\u00f6 l\u00e4hes olemattomiin?<\/p>\n\n\n\n

Digitaalisen toimittamisen mallin alkamisen j\u00e4lkeen Kansallisarkiston Turun toimipisteeseen p\u00e4\u00e4see edelleen  paikan p\u00e4\u00e4lle kerran kuukaudessa kaikille avoimena tutkijasalip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja jos saa luvan itsepalveluasiointiin, mahdollisesti viikon kuukaudessa. T\u00e4m\u00e4n voi ajatella pelastavan tutkijan, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mieluummin fyysisi\u00e4 aineistoja. N\u00e4in ei kuitenkaan ole, jos haluttu aineisto on jo aikaisemmin digitoitu. Silloin l\u00e4ht\u00f6kohtaisena toimittamisen tapana on digitoitu aineisto, eli s\u00e4hk\u00f6postiin tuleva linkki Astia-tietokantaan. T\u00e4llaisessa tapauksessa fyysisen aineiston k\u00e4ytt\u00f6mahdollisuutta tulee erikseen anoa ja siihen tulee olla \u201dperusteltu tarve\u201d. Mik\u00e4 t\u00e4llaiseksi perustelluksi tarpeeksi riitt\u00e4\u00e4? Keskustelutilaisuudessa mainittiin sinetti- ja vesileimatutkimuksen kaltaisia erityisi\u00e4 tutkimusaiheita, mutta useimmilla tutkijoilla tarve liittyisi todenn\u00e4k\u00f6isesti fyysisten aineistojen parempaan k\u00e4ytett\u00e4vyyteen ja hahmotettavuuteen ja kokemukseen siit\u00e4, ett\u00e4 fyysisen aineiston n\u00e4keminen usein antaa informaatiota, jota ei osaa etuk\u00e4teen edes ajatella, kuten Noora Viljamaan valaisevassa esimerkiss\u00e4 aikaisemmin t\u00e4ss\u00e4 blogissa<\/a>. Jos digitaalisen kopion olemassaolo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti est\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4syn alkuper\u00e4iseen asiakirjaan, koskee ongelma my\u00f6s muita arkistoja kuin niit\u00e4, jotka ovat digitaalisen toiminnan piiriss\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
T\u00e4t\u00e4 Turun hovioikeuden arkiston nidett\u00e4 ei saa en\u00e4\u00e4 tutkijasaliin, koska se on digitoitu ja digitoinnin yhteydess\u00e4 sidoksia on avattu niin, ettei niteen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 katsota turvalliseksi. Turun hovioikeuden arkisto, Rikosp\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 1829, Dbc:12, KA.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 tulevaisuudenkuva on sellainen, ett\u00e4 tavallisen Kansallisarkiston asiakkaan saatavilla on henget\u00f6n digitaalinen kopio ja harvat ja valitut erityisen luvan saaneet p\u00e4\u00e4sev\u00e4t oikeasti kosketuksiin menneisyyden fyysisten todisteiden kanssa. En toista t\u00e4ss\u00e4 blogisarjassa aiemmin k\u00e4siteltyj\u00e4 syit\u00e4, joiden vuoksi digitaalinen kopio ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina vastaa tutkijan tarpeisiin. Sen sijaan tuon kirjoituksen lopuksi viel\u00e4 esiin arkistojen k\u00e4ytt\u00e4miseen liittyv\u00e4t tunteet. Historiantutkijoiden romantisoivaa suhdetta alkuper\u00e4isl\u00e4hteisiin on syyst\u00e4kin kritisoitu. Samaan aikaan on totta, ett\u00e4 alkuper\u00e4isl\u00e4hteiden tuomalla tunnereaktiolla on merkityst\u00e4. Erityisesti vanhimpien arkistorakennusten arkkitehtuurikin on tehty korostamaan tietty\u00e4 pyhyyden vaikutelmaa, luomaan k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 nyt ollaan t\u00e4rkeiden asioiden \u00e4\u00e4rell\u00e4. T\u00e4t\u00e4 voi ajatella my\u00f6s vallank\u00e4yt\u00f6n v\u00e4lineen\u00e4. Sulkemalla tietyt aineistot arkistojen juhlallisten seinien sis\u00e4\u00e4n, annetaan niille korostuneesti merkityst\u00e4, esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ne ovat t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kuin toiset ja kertovat todellisimman tarinan menneisyydest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 huolimatta el\u00e4isin mieluummin maailmassa, jossa menneisyyden j\u00e4\u00e4nteiden kanssa saa olla kahden, juuri t\u00e4lle kohtaamiselle luodussa tilassa enk\u00e4 maailmassa, jossa isoisois\u00e4n valtiorikosoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat pit\u00e4\u00e4 kohdata tietokoneen ruudun l\u00e4pi ja menneisyyden aineellinen l\u00e4sn\u00e4olo on latistettu dataksi, jota pit\u00e4isi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4, mieluiten talouskasvua tukevalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Liisa Vuonokari-Bomstr\u00f6m<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on tutkijatohtori Suomen historian oppiaineessa ja ty\u00f6skentelee Anu Lahtisen johtamassa Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamassa hankkeessa <\/em>Tieto vallan alla. Turvallisuus, arkistot ja avoimuus.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kansallisarkiston p\u00e4\u00e4johtaja P\u00e4ivi Happonen, ylitarkastaja Tomi Ahoranta ja johtaja Mikko Er\u00e4kaski sek\u00e4 joukko paikalle kutsuttuja p\u00e4\u00e4asiassa turkulaisia tutkijoita kokoontui keskustelemaan digitaalisen toimittamisen mallin laajenemisesta Turkuun ja jonkin verran my\u00f6s yleisemmin digitoimisen vaikutuksista historiantutkimukseen 3.12.2025 Kansallisarkiston Turun toimipisteess\u00e4. Sari Aalto summasi keskustelun kulkua heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Agricolan tietosanomiin ja Kansallisarkisto kirjoitti oman tiedotteensa 9.12. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi […]<\/p>\n","protected":false},"author":5175,"featured_media":9367,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63,388],"tags":[720,1768,1790,299,18],"class_list":{"0":"post-9361","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-nakokulmia","9":"category-tutkimusaineistot","10":"tag-arkistoaineistot","11":"tag-arkistokokoelmat","12":"tag-arkistolaitos","13":"tag-historiantutkimus","14":"tag-suomen-historia","15":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9361","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5175"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9361"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9361\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9369,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9361\/revisions\/9369"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9367"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9361"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9361"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9361"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}