{"id":9406,"date":"2026-03-30T14:39:50","date_gmt":"2026-03-30T11:39:50","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9406"},"modified":"2026-03-30T14:39:50","modified_gmt":"2026-03-30T11:39:50","slug":"historiantutkijan-kokemuksia-kansallisarkiston-aineistojen-kaytosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/historiantutkijan-kokemuksia-kansallisarkiston-aineistojen-kaytosta\/","title":{"rendered":"Historiantutkijan kokemuksia Kansallisarkiston aineistojen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Historiantutkimuksen kentt\u00e4\u00e4 on viime kuukaudet ravistellut Kansallisarkiston uudet digitaalisen toimittamisen linjaukset ja toimipisteiden lakkauttamiset<\/a>. Tilanne on nostanut tutkijat takajaloilleen ja aiheuttanut paljon n\u00e4r\u00e4\u00e4. Suomen historiallinen seura on pit\u00e4nyt tutkijoiden n\u00e4k\u00f6kulmia<\/a> esill\u00e4, mediassa on ollut juttua<\/a> aiheesta ja my\u00f6s Lastuja-blogissamme muutoksia on k\u00e4sitelty useammassakin tekstiss\u00e4<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkisto on mainostanut etenkin uutta digitaalisen toimittamisen mallia uudistuksena, joka v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti reagoi muuttuvaan maailmaan, muuttuviin tutkimusmahdollisuuksiin ja muuttuviin taloudellisiin resursseihin. Erityisesti esille on nostettu seuraava perustelu: asiakkaat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 k\u00e4y Kansallisarkiston toimipisteiss\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Valtionarkiston tutkijasali vuonna 1901. Kuva: Atelier Nyblin A.B. Museovirasto, Historian kuvakokoelma<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 johti minut ajattelemaan omaa suhdettani Kansallisarkistoon ja aineistojen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Pontta kirjoitukselle antoi kollegan sosiaalisen median sivulla k\u00e4yty keskustelu siit\u00e4, paljonko aineistoja kukin tutkija on urallaan tarvinnut esimerkiksi v\u00e4it\u00f6skirjatutkimukseen. Seuraavassa avaan omaa historiaani Kansallisarkiston asiakkaana ja pohdin uudistusten vaikutuksia omasta n\u00e4k\u00f6kulmastani.<\/p>\n\n\n\n

Kolmetoista vuotta aineistopyynt\u00f6j\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin l\u00e4pi t\u00e4t\u00e4 kirjoitusta varten Kansallisarkiston sivuilta omia aineistopyynt\u00f6j\u00e4ni. Olen asioinut arkistoissa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti vuodesta 2013 l\u00e4htien, jolloin tein pro graduani. Yhteens\u00e4 tiedostot n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t minulle pyyt\u00e4neen n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi 295 arkistoyksikk\u00f6\u00e4 eli joko arkistokoteloa tai sidosta. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle voidaan laskea viel\u00e4 joitain kymmeni\u00e4 yksik\u00f6it\u00e4, jotka olen tilannut paperisilla tilauslomakkeilla paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4. N\u00e4it\u00e4 ovat olleet sellaiset aineistot, joita ei ainakaan tilaushetkell\u00e4 oltu viety Kansallisarkiston Astia-palveluun, ja jotka siten olivat tilattavissa vain toimipisteelt\u00e4 k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n

Tilaamiani arkistoyksik\u00f6it\u00e4 on siis kertynyt kolmessatoista vuodessa arviolta noin 320 kappaletta eli noin 25 yksikk\u00f6\u00e4 vuodessa. Tutkimuksen teon luonteesta johtuen tilaamieni aineistojen suurimmat massat keskittyv\u00e4t tietyille vuosille. Ensimm\u00e4isen\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjavuotenani vuonna 2014 olin tilannut maltilliset 28 yksikk\u00f6\u00e4, mutta vuonna 2019 m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli jo 105 yksikk\u00f6\u00e4 koko vuoden aikana. Vuonna 2022, kun oli jo v\u00e4itellyt ja tein post doc-tutkimustani, tilausm\u00e4\u00e4r\u00e4 oli 54 yksikk\u00f6\u00e4. Toisaalta vuonna 2024 en tilannut yht\u00e4\u00e4n yksikk\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt tilaamiani arkistoaineistoja karkeasti jaoteltuna kolmella eri tavalla. Ensimm\u00e4iseen kategoriassa ovat tutkimuksilleni oleelliset ja t\u00e4rke\u00e4t aineistot eli ne, joiden pohjalta olen ty\u00f6ni tehnyt. Toisin sanoen tutkimukselle elint\u00e4rke\u00e4t aineistot. Toisessa kategoriassa ovat ne aineistot, joista on l\u00f6ytynyt yksitt\u00e4isi\u00e4 tiedonmuruja tai pieni\u00e4 kokonaisuuksia, joita olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt my\u00f6hemmiss\u00e4 tutkimust\u00f6iss\u00e4ni. Kutsutaan niit\u00e4 vaikkapa tutkimuspolkuani tukeviksi aineistoiksi.<\/p>\n\n\n\n

Kolmanteen kategoriaan kuuluvat ne aineistot, jotka olen k\u00e4ynyt nopeasti l\u00e4pi ja todennut, ettei niist\u00e4 ole hy\u00f6ty\u00e4 tutkimukselleni. Niin kutsutut hutiosumat siis. N\u00e4m\u00e4 ovat nimest\u00e4\u00e4n huolimatta kuitenkin t\u00e4rkeit\u00e4 tutkijalle, sill\u00e4 hutien avulla tutkimusty\u00f6t\u00e4 rajataan ja j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n. Niiden antaman tiedon pohjalta vahvistuu k\u00e4sitys siit\u00e4, mit\u00e4 voidaan tutkia ja miten.<\/p>\n\n\n\n

Arvioin, ett\u00e4 olen tilaamieni aineistom\u00e4\u00e4rien ja k\u00e4ytt\u00f6tapojeni suhteen keskiverto Kansallisarkiston historiantutkija-asiakas, ainakin 1800- ja 1900-luvun Suomen historian tutkijana. Monella m\u00e4\u00e4r\u00e4t saattavat olla isompiakin: er\u00e4s tutkija arveli tilanneensa yli 250 arkistoyksikk\u00f6 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yht\u00e4 tutkimusta varten. Toisaalta Kansallisarkiston aineistot eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kaikille historiantutkijoille, ja onneksemme Suomessa on my\u00f6s muita historiallista aineistoa arkistoineita tahoja.<\/p>\n\n\n\n

Tilaamani m\u00e4\u00e4r\u00e4t liittyv\u00e4t useampiin eri projekteihin: pro graduun, v\u00e4it\u00f6skirjaan, yksitt\u00e4isiin artikkeleihin, tilaustutkimuksiin, kirjoihin, sukuhistoriaan ja pienempiin tutkimust\u00f6ihin. Eniten aineistoja olen varmasti k\u00e4ynyt l\u00e4pi v\u00e4it\u00f6skirjaani<\/a> varten sek\u00e4 Turun yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotishistoriaa varten (noin 100 yksikk\u00f6\u00e4). Pienemm\u00e4t kirjoitusprojektini ovat taasen vaatineet n\u00e4ht\u00e4v\u00e4kseni vain muutaman yksitt\u00e4isen kotelon tai sidoksen.<\/p>\n\n\n\n

Historiantutkimuksen luonteeseen liittyen olen luonnollisesti k\u00e4ytt\u00e4nyt muiden arkistojen kokoelmia, erityisesti Abo \u00c5kademin kirjaston k\u00e4sikirjoituskokoelmaa ja Kansalliskirjaston k\u00e4sikirjoituskokoelmaa. Mutta keskityt\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 nyt Kansallisarkistoon, jonka toimipisteist\u00e4 olen asioinut Turussa ja Helsingiss\u00e4, ja jonne olen my\u00f6s tilannut muista toimipaikoista aineistoja. Olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt my\u00f6s Kansallisarkiston digitaalisia kokoelmia. N\u00e4ist\u00e4 esimerkiksi henkikirja- ja palovakuutusaineistot ovat vilkkuneet ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4ni n\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ahkerasti.<\/p>\n\n\n\n

Digitaalisen toimittamisen mahdollisuudet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Digitaalisuus on tuonut historiantutkimuksen kent\u00e4lle paljon hyv\u00e4\u00e4 ja hy\u00f6dyllist\u00e4. On siis korostettava, ett\u00e4 en ole miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 digitalisaation vastustaja. Digitoiduilla aineistoilla on paikkansa ja ne ovat hy\u00f6dytt\u00e4neet my\u00f6s omia tutkimuksiani. Erityisesti erilaisten rekisteriaineistojen digitoinnit ovat olleet minulle t\u00e4rkeit\u00e4. Olen my\u00f6s kuvannut aineistoja itselleni, kuten varmasti l\u00e4hes kaikki historiantutkijat ovat tehneet.<\/p>\n\n\n\n

Ensinn\u00e4kin olen kuvannut paljon joko Helsingiss\u00e4 olevia aineistoja tai muualta Turun toimipisteelle tilaamiani aineistoja. Et\u00e4isyyksist\u00e4 ja taloudellisista syist\u00e4 johtuen on aineistoja ollut parempi lukea ty\u00f6koneen n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4 kuin paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Toiseksi olen kuvannut etenkin sellaisia aineistoja, joista olen poiminut yksitt\u00e4isi\u00e4 asiakirjoja, tiedonl\u00e4hteit\u00e4 tai pienempi\u00e4 kokonaisuuksia. T\u00e4m\u00e4 johtuu erityisesti hallittavuudesta, sill\u00e4 on helpompaa etsi\u00e4 tarvittavat yksitt\u00e4iset aineistot tietokoneelta kuin arkistokoteloista aina uudestaan ja uudestaan.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Historiantutkijalle arki on parhaimmillaan sek\u00e4 tietotekniikkaa ett\u00e4 paperin tuntua k\u00e4siss\u00e4. (Kuva: Topi Artukka)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Sama hallittavuuden logiikka on puolustanut my\u00f6s isompien aineistomassojen henkil\u00f6kohtaista digitointia. Aineistot l\u00f6ytyv\u00e4t huomattavasti nopeammin omalta koneelta kuin Kansallisarkiston Astiasta. Erityisen tuskastuttavaa on ollut Kansallisarkiston tapa digitoida asiakirjoja ilman mit\u00e4\u00e4n metatietoja tai \u201dkirjanmerkkej\u00e4\u201d aineiston l\u00e4pik\u00e4yntiin. Henkikirjassa saattaa olla l\u00e4hes tuhat yksitt\u00e4ist\u00e4 kuvaa, joista vaikkapa tietyn paikkakunnan tai korttelin tiedot pit\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n summamutikassa, tai kirjata aina muistiin, ett\u00e4 miss\u00e4 kohtaa juoksevaa numeroa mik\u00e4kin aineisto on.<\/p>\n\n\n\n

Omalla tietokoneella tai pilvipalveluun tallennetuilla tiedostoilla t\u00e4llaista k\u00e4ytett\u00e4vyysongelmaa ei tule, jos viitsii n\u00e4hd\u00e4 hieman vaivaa omien aineistojensa j\u00e4rjest\u00e4miseen. T\u00e4llaiset omien ty\u00f6kalujen ja digitointien organisoinnit ovat tietysti tutkimuksen peruskauraa, eik\u00e4 niit\u00e4 tarvitse sen tarkemmin k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi. Nostan t\u00e4m\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4k\u00f6kulman kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa esille, sill\u00e4 olen t\u00f6rm\u00e4nnyt ihmettelyyn siit\u00e4, miksi vastustamme digitointia, kun itsekin digitoimme aineistoja. Ei, emme vastusta digitointia, mutta\u2026<\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkiston digitaalisen toimittamisen palvelulupaus on yksi arkistoyksikk\u00f6 kahdessa viikossa ilmaiseksi asiakkaalle. Siis yksi kotelo tai sidos kahden viikon v\u00e4lein. Toki digitoinnit kumuloituvat ja tulevaisuudessa tilanne paranee. Saatan itse ehti\u00e4 toki jo el\u00e4kkeelle sit\u00e4 ennen mutta, mutta yritet\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 optimisteina. Joskus kai yksi tai kaksi sidostakin tekee tutkijalle kes\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4li tutkija tai tutkijaryhm\u00e4 tarvitsee enemm\u00e4n aineistoja digitoitavaksi nopeammalla tahdilla, on palvelu maksullinen. Hinta yhden arkistoyksik\u00f6n digitoinnille on 57,75 euroa. T\u00e4m\u00e4n pohjalta voidaan tehd\u00e4 laskuharjoitus vaikkapa 20\u201330 koteloa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n arkiston digitoimisesta. T\u00e4llaisen pienehk\u00f6n arkiston digitoiminen sanotaan nyt vaikkapa kahden kuukauden aikana tulisi maksamaan tutkijalle 924\u20131501,5 euroa, jos oletetaan, ett\u00e4 kahden kuukauden aikana saisi tilattua nelj\u00e4 yksikk\u00f6\u00e4 ilmaiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Toki tutkija voisi odottaa 40\u201360 viikkoa saadakseen koko aineiston ilmaiseksi digitaalisena, Jokainen tutkimusta tehnyt historioitsija ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei yksitt\u00e4isill\u00e4 tutkijoilla ole laittaa t\u00e4llaisia rahallisia tai ajallisia resursseja omaan ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Digitoinnit on maksettava joko itse tai ujutettava ne jonkin muun maksettavaksi. Pienet summat jokin taho saattaa viel\u00e4 kattaakin, mutta ent\u00e4 sitten kun kyseess\u00e4 on 100 yksikk\u00f6\u00e4, kuten omassa TYYn historiaa koskevassa osuudessani? Mist\u00e4 l\u00f6ytyy 5\u00a0775 euroa digitointiin?<\/p>\n\n\n\n

Fyysiset paperiset aineistot edelleen keskeisi\u00e4        <\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n blogikirjoituksen pontimena oli tuoda keskusteluun historiantutkijan n\u00e4k\u00f6kulmaa ja konkreettisia kokemuksia siit\u00e4, miten min\u00e4 olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt Kansallisarkistossa olevia arkistoaineistoja. Kuten edelt\u00e4 ehk\u00e4 k\u00e4y ilmi, on uusi digitaalisen toimittamisen malli minulle l\u00e4hinn\u00e4 kiva kuriositeetti, jota ilman p\u00e4rj\u00e4isin my\u00f6s ihan hyvin. Minulle tutkijana on paljon t\u00e4rke\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen lukemaan fyysisi\u00e4 aineistoja paikan p\u00e4\u00e4lle silloin, kun tarve sille syntyy.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkisto mahdollistaa edelleen p\u00e4\u00e4syn avoinna oleviin toimipisteisiin, siis sik\u00e4li kun niit\u00e4 ei ole lakkautettu. Turun toimipisteell\u00e4 tutkijoilla on mahdollista lukea paperisia aineistoja kuusi kertaa kuukaudessa. Kun aloitin tutkimukseni, oli Kansallisarkiston ovi auki joka p\u00e4iv\u00e4, ja viel\u00e4 muutama vuosi sitten p\u00e4\u00e4sy mahdollistui 12 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuukaudessa. Ty\u00f6h\u00f6mme n\u00e4hden kuusi lukup\u00e4iv\u00e4\u00e4 kuukaudessa on liian v\u00e4h\u00e4n, kun tutkimuksen kohteena on isompi aineisto tai aikapaine aineistojen l\u00e4pik\u00e4ymiselle on tavanomaista kovempi.<\/p>\n\n\n\n

Pid\u00e4n digitointia t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, mutta yksitt\u00e4isten arkistomappien sijaan n\u00e4en hy\u00f6dyn siin\u00e4, ett\u00e4 digitoidaan suuria aineistokokonaisuuksia ja arkistoja. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei poista tarvetta n\u00e4hd\u00e4 aineistoja fyysisin\u00e4 kappaleina, jolloin kokonaisuudet ja aineistojen nyanssit tulevat selke\u00e4mmin esille. Lukusalissa istuminen tarjoaa my\u00f6s virkist\u00e4v\u00e4n vaihtoehdon jatkuvalle p\u00e4\u00e4tteen \u00e4\u00e4ress\u00e4 istumiselle, jota t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 enemmiss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin on. Parhaimmillaan digitointi voi toki helpottaa ja nopeuttaa tutkimusta yksitt\u00e4isiss\u00e4 hetkiss\u00e4 ja yksitt\u00e4isten aineistojen kohdalla. En kuitenkaan pid\u00e4 sit\u00e4 vaihtoehtona fyysisille aineistoille.<\/p>\n\n\n\n

Olin taannoin Kansallisarkiston j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tutkijatapaamisessa keskustelemassa digitaalisen toimittamisen mallista ja tulevista muutoksista. Keskustelusta j\u00e4i itselleni sellainen tunne, ettei Kansallisarkiston henkil\u00f6st\u00f6n keskuudessa t\u00e4ysin ymm\u00e4rretty sit\u00e4, miksi tutkija haluaisi tulevaisuudessakin jatkaa ty\u00f6skentely\u00e4 fyysisten aineistojen parissa, kun mahdollisuus olisi my\u00f6s digitoituihinkin. Sama ajatus muuttuneista toimitavoista heijastuu my\u00f6s digitaalisen toimittamisen perusteluissa<\/a>.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Joskus asiakirjat paljastavat fyysisin\u00e4 objekteina enemm\u00e4n kuin pelkkin\u00e4 digikuvina, kuten esimerkiksi sen, miten ja mink\u00e4laisesta aineistosta tutkittava p\u00e4iv\u00e4kirja on koostettu. (Kuva: Topi Artukka)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Itselleni linjaus on selv\u00e4: ty\u00f6ni keskeisen\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4 ja ilona on nimenomaan fyysisten aineistojen tutkiminen. Jos minun tutkijana pit\u00e4isi tehd\u00e4 hypoteettinen valinta sen suhteen, k\u00e4yt\u00e4nk\u00f6 jatkossa vain digitoituja aineistoja vai fyysisi\u00e4 paperisia aineistoja, olisi valinta ilman muuta paperi. Sen k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4 on ylivoimainen, oli kyse sitten yksitt\u00e4isist\u00e4 dokumenteista, isommista \u201dpaperikasoista\u201d tai satojen sivujen sidoksista.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 enemm\u00e4n t\u00e4t\u00e4 Kansallisarkiston toiminnallista uudistusta mietin ja mit\u00e4 enemm\u00e4n erilaisten tutkijoiden n\u00e4kemyksi\u00e4 asiasta kuuntelen, sit\u00e4 useammin mieleeni nousee kenties kaikkein t\u00e4rkein kysymys: kenelle t\u00e4t\u00e4 uudistusta tehd\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Topi Artukka<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on historiantutkija, joka vierailee mielell\u00e4\u00e4n arkistoissa paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/em>.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Historiantutkimuksen kentt\u00e4\u00e4 on viime kuukaudet ravistellut Kansallisarkiston uudet digitaalisen toimittamisen linjaukset ja toimipisteiden lakkauttamiset. Tilanne on nostanut tutkijat takajaloilleen ja aiheuttanut paljon n\u00e4r\u00e4\u00e4. Suomen historiallinen seura on pit\u00e4nyt tutkijoiden n\u00e4k\u00f6kulmia esill\u00e4, mediassa on ollut juttua aiheesta ja my\u00f6s Lastuja-blogissamme muutoksia on k\u00e4sitelty useammassakin tekstiss\u00e4. Kansallisarkisto on mainostanut etenkin uutta digitaalisen toimittamisen mallia uudistuksena, joka v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti […]<\/p>\n","protected":false},"author":757,"featured_media":9409,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63,388],"tags":[299,1116,1804,1805],"class_list":{"0":"post-9406","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-nakokulmia","9":"category-tutkimusaineistot","10":"tag-historiantutkimus","11":"tag-kansallisarkisto","12":"tag-kokemuksia","13":"tag-tutkijan-nakokulma","14":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9406","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/757"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9406"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9406\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9410,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9406\/revisions\/9410"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9409"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9406"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9406"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9406"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}