{"id":9419,"date":"2026-04-16T12:35:23","date_gmt":"2026-04-16T09:35:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9419"},"modified":"2026-04-16T12:35:23","modified_gmt":"2026-04-16T09:35:23","slug":"linnen-tiluksilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/linnen-tiluksilla\/","title":{"rendered":"Linn\u00e9n tiluksilla"},"content":{"rendered":"\n

Loivapiirteisen, painaumaa muistuttavan ojan toisella puolella seisoo oksittu kataja. Vuosittainen oksiminen saa katajan kasvamaan suoraksi, hyv\u00e4ksi seip\u00e4\u00e4n raaka-aineeksi. Sel\u00e4n takana maisema on p\u00e4\u00e4osin avoin. Pellot ja niityt ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t asutusta. Edess\u00e4 maisema muuttuu v\u00e4hitt\u00e4in. Aluksi avaruutta t\u00e4plitt\u00e4v\u00e4t siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kasvavat katajat ja lehtipuut, joiden juurilta aluskasvillisuus on laiduntavien el\u00e4inten kaluama. Kauempana puuston m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy v\u00e4hitellen. Osa lehtipuista on lehdest\u00e4misen seurauksena latvattomia.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Vuosittain oksittu kataja Linn\u00e9n Hammarbyss\u00e4. Kuva: Elsa Hietala.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

T\u00e4lt\u00e4 maisema n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sateisena maaliskuun iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2026 Linn\u00e9n Hammarbyss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 Uppsalaa, kun Suomen maatalousmuseo Saran henkil\u00f6kunta seuraa maastoretkell\u00e4 oppaana toimivaa agraarihistorioitsija Clas Tollinia. Samankaltaiselta maisema n\u00e4ytti my\u00f6s 1700-luvulla Carl von Linn\u00e9n (1707\u20121778) omistaessa tilan. Jo l\u00e4hes 20 vuoden ajan tilaa on hoidettu kulttuurireservaattina<\/a>, mik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa tarkoittaa tilan hoitamista 1700-luvun menetelmill\u00e4 ja siten maank\u00e4yt\u00f6n ja maiseman palauttamista mahdollisimman paljon Linn\u00e9n ajan asuun.<\/p>\n\n\n\n

Kulttuurireservaatin ty\u00f6ss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n mukana ollut Tollin kertoo, ett\u00e4 toiminnan l\u00e4ht\u00f6kohtana on 1750-luvulla toteutetun isojaon kartta, joka kuvaa tilan maank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 mittausajankohtana. Kierroksella Linn\u00e9n tiluksilla on koko ajan l\u00e4sn\u00e4 1700-luku ja oma aikamme, jossa tutkijat l\u00e4hteiden sek\u00e4 yrityksen ja erehdyksen kautta pyrkiv\u00e4t pala palalta saavuttamaan paremman ymm\u00e4rryksen ty\u00f6tavoista, maank\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja niiden vaikutuksesta maisemaan.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syist\u00e4 kaikkea ei voida tehd\u00e4 kuten 1700-luvulla. El\u00e4imi\u00e4 ei nykyisin voida laiduntaa mets\u00e4ss\u00e4 ilman aitausta. Siksi Linn\u00e9n Hammarbyss\u00e4 on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kahdenlaisia aitoja. Siell\u00e4, miss\u00e4 1700-luvun kartan mukaan oli aita, siis peltojen ja niittyjen ymp\u00e4rill\u00e4, on nykyisin riukuaita menneen ajan tapaan. Sen sijaan mets\u00e4laitumia ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t s\u00e4hk\u00f6paimenet. N\u00e4in historialliset ja nykyaikaiset elementit erottuvat maisemassa selv\u00e4sti toisistaan.<\/p>\n\n\n\n

1700-luku ja nykyaika eiv\u00e4t ole alueen ainoat aikatasot. Tilan sotilastorppa on siirretty 1800-luvulla eri paikkaan kuin miss\u00e4 se sijaitsi 1700-luvulla. Siksi sotilastorppaa ja siihen kuuluvia maita hoidetaan 1800-luvun tapaan. Esimerkiksi sotilastorpan pellossa viljell\u00e4\u00e4n perunaa, joka tilan muilla viljelyksill\u00e4 loistaa poissaolollaan.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Sotilastorppa 1800-luvun paikallaan. Kuva: Elsa Hietala.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Retkiryhm\u00e4mme, johon oppaan ja sarkalaisten lis\u00e4ksi kuuluu Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) agraarihistorian tutkijoilta ja Tukholman yliopiston kulttuurimaantieteilij\u00f6it\u00e4, taival kulkee kaalitarhasta pellolle ja laitumille sek\u00e4 monimuotoisen mets\u00e4taipaleen kautta kaskelle. Kaalitarhan kahden kyyn\u00e4r\u00e4n levyisiss\u00e4 penkeiss\u00e4 viljelykierto on 1700-luvun tavoin kolmevuotinen. Vahvasti lannoitetussa penkiss\u00e4 kasvatetaan ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna kaalia, toisena sipulia ja juurikasveja sek\u00e4 kolmantena vuonna herneit\u00e4 ja papuja. Kierron ulkopuolella on perennoja sek\u00e4 penkki yrteille ja maustekasveille. Pellot ovat kaksivuoroviljelyss\u00e4, jossa vuorovuosin vaihtelevat ruis ja kesanto. Alueen kuivat kev\u00e4\u00e4t eiv\u00e4t olleet otollisia kev\u00e4tviljojen viljelylle.<\/p>\n\n\n\n

Viimeisten kymmenen vuoden ajan viljely\u00e4 on laajennettu my\u00f6s kaskeen. Viidesti, noin joka toinen vuosi, kaski on poltettu Hammarbyn mets\u00e4ss\u00e4. Ensimm\u00e4inen kaski on jo alkanut metsitty\u00e4 uudelleen, vaikka puiden taimet ovat viel\u00e4 pieni\u00e4. Viimeksi kaadettu kaski on j\u00e4\u00e4nyt polttamatta liian kuivan viime kes\u00e4n vuoksi. Kaskien viljely on tuottanut tutkijoille vaihtelevia kokemuksia. Toisinaan ruis on kasvanut pitk\u00e4ksi ja satoisaksi, mutta kosteassa notkelmassa ruissato j\u00e4i v\u00e4h\u00e4iseksi. Sen sijaan nauris kasvoi hyvin. Tutkijalle, joka on kiinnostunut viljelyn vaikutuksista maisemaan, kaskeaminen on maratonmatka. Tulokset n\u00e4kyv\u00e4t pitk\u00e4ll\u00e4, kymmenien vuosien aikav\u00e4lill\u00e4.  <\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Ensimm\u00e4iseen kulttuurireservaatin aikana poltettuun kaskeen on alkanut nousta lehtipuiden taimia. Kuva: Elsa Hietala.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Kierros eri aikatasojen maisemassa on valaiseva. On h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 konkreettisesti edess\u00e4\u00e4n maisemapiirteit\u00e4, joita on aiemmin yritt\u00e4nyt kuvitella mieless\u00e4\u00e4n ja mielikuvien perusteella my\u00f6s selitt\u00e4\u00e4 muille. Samaan aikaan kierros her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4. Onko tieto k\u00e4ytetyist\u00e4 menetelmist\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vai onko 1700-luvun viljelij\u00f6ill\u00e4 ollut vaihtoehtoja, joita emme nykytiedolla ymm\u00e4rr\u00e4? Se mit\u00e4 2020-luvun tutkija tekee 1700-luvun ty\u00f6kaluja muistuttavilla v\u00e4lineill\u00e4, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vastaa sit\u00e4 tekniikkaa, jota 1700-luvun ihmiset k\u00e4yttiv\u00e4t. Ent\u00e4 voiko oma k\u00e4sityksemme rationaalisuudesta est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4, mik\u00e4 oli rationaalista 1700-luvun oloissa ja yhteiskunnassa el\u00e4neille ihmisille? Kuten tutkimuksessa yleens\u00e4, uuden oppiminen avaa n\u00e4kymi\u00e4 siihen, mit\u00e4 emme viel\u00e4 tied\u00e4. Samoin 1700-luvun maank\u00e4yt\u00f6n ja maiseman n\u00e4keminen konkreettisesti silmien edess\u00e4 syvent\u00e4\u00e4 kiinnostusta ihmisen toiminnan ja luonnon yhteisvaikutuksesta ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme.<\/p>\n\n\n\n

Linn\u00e9n Hammarby on yksi Ruotsin 38:sta l\u00e4\u00e4nitason kulttuurireservaatista<\/a>. Ne tuottavat kokeellisesti tietoa, jota muulla tavoin on vaikea tavoittaa. Kulttuurireservaattien lis\u00e4ksi suomalaistutkijassa liev\u00e4\u00e4 kateutta aiheuttaa agraarihistorian osasto<\/a> Ruotsin maatalousyliopistossa. Suomessa on kuitenkin maataloushistorian alalla omat vahvuutensa. Esimerkiksi Ruotsista puuttuu maatalousmuseo ja siten maatalouden esineellisen kulttuurin tuntemusta. Yhteydet naapurimaiden v\u00e4lill\u00e4 ovatkin erityisen arvokkaita, koska pohjoisella maataloudella on omat erityispiirteens\u00e4, joiden asiantuntemusta emme voi tuoda muualta.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Kirsi Laine & Elsa Hietala<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittajat ovat maataloushistoriaan erikoistuneita tutkijoita ja museoammattilaisia.<\/em><\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Loivapiirteisen, painaumaa muistuttavan ojan toisella puolella seisoo oksittu kataja. Vuosittainen oksiminen saa katajan kasvamaan suoraksi, hyv\u00e4ksi seip\u00e4\u00e4n raaka-aineeksi. Sel\u00e4n takana maisema on p\u00e4\u00e4osin avoin. Pellot ja niityt ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t asutusta. Edess\u00e4 maisema muuttuu v\u00e4hitt\u00e4in. Aluksi avaruutta t\u00e4plitt\u00e4v\u00e4t siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kasvavat katajat ja lehtipuut, joiden juurilta aluskasvillisuus on laiduntavien el\u00e4inten kaluama. Kauempana puuston m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy v\u00e4hitellen. Osa […]<\/p>\n","protected":false},"author":2521,"featured_media":9421,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63,388],"tags":[165,1287,141],"class_list":{"0":"post-9419","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"category-tutkimusaineistot","9":"tag-1700-luku","10":"tag-maataloushistoria","11":"tag-tutkimus","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9419","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2521"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9419"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9419\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9423,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9419\/revisions\/9423"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9421"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9419"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9419"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9419"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}