{"id":9443,"date":"2026-05-20T11:31:35","date_gmt":"2026-05-20T08:31:35","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9443"},"modified":"2026-05-20T11:37:21","modified_gmt":"2026-05-20T08:37:21","slug":"lapsiperhekoyhyys-ennen-ja-nyt","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/lapsiperhekoyhyys-ennen-ja-nyt\/","title":{"rendered":"Lapsiperhek\u00f6yhyys ennen ja nyt"},"content":{"rendered":"\n

Poliisikivalteri Carl Gustaf Thorenberg otti maaliskuussa 1838 kiinni Helena Sofia Erfvingin, joka oli kulkenut kahden alaik\u00e4isen lapsensa kanssa kerj\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4ri Turkua. H\u00e4nen lapsena olivat viel\u00e4 pieni\u00e4: vanhempi Gustava Wilhelmina oli kahdeksanvuotias ja kuopus Amanda Wilhelmina vasta yksivuotias. Kerj\u00e4\u00e4minen oli ankarasti kielletty, mink\u00e4 vuoksi Erfving joutui selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa poliisiviranomaisten eteen.<\/p>\n\n\n\n

Poliisikamarin kuulusteluissa k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Erfving oli niin k\u00f6yh\u00e4 ja varaton, ettei h\u00e4n kyennyt el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n perhett\u00e4\u00e4n. Sen vuoksi h\u00e4nen oli kierrelt\u00e4v\u00e4 kaupungilla ja turvautua ihmisten avuliaisuuteen eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kerj\u00e4\u00e4miseen. Perheell\u00e4 ei ilmeisesti ollut edes kunnollista kotia, koska poliisikamari ryhtyi selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten perhe voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 suojaa ett\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n toimeentulon l\u00e4hteen itselleen. Perhe oli kuitenkin oikeutettu tarkasti s\u00e4\u00e4deltyyn k\u00f6yh\u00e4inapuun, koska siihen kuului pieni\u00e4 lapsia ja se asui vakituisesti kaupungissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 1. Moni 1800-luvun lapsiperhe koki Suomessa absoluuttista k\u00f6yhyytt\u00e4, joka pakotti kokonaisia perheit\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kerjuulle. Robert Wilhelm Ekmanin maalaus Kerj\u00e4l\u00e4isperhe maantiell\u00e4 vuodelta 1860 kuvaa kerjuulle l\u00e4htenytt\u00e4 \u00e4iti\u00e4 ja kahta lasta mets\u00e4isess\u00e4 talvimaisemassa. Kuva: Kansallisgallerian kokoelma \/ Ateneumin taidemuseo.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Turun poliisikamarin k\u00f6yh\u00e4inhoitolautakunnalle laatima kirje, joka on p\u00e4iv\u00e4tty 13.3.1838, kuvaa painokkain sanank\u00e4\u00e4ntein Erfvingien k\u00f6yhyytt\u00e4. Siin\u00e4 kuvaillaan \u00e4idin olevan suojelukseton eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ilman ty\u00f6t\u00e4 sek\u00e4 perheen kokevan \u201dsuurinta k\u00f6yhyytt\u00e4\u201d. Helena Erfving l\u00e4hetettiin kerj\u00e4\u00e4misen ja kiertelev\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntapansa vuoksi kaupunginvankilaan odottamaan asian ratkaisua, ja sinne h\u00e4nt\u00e4 seurasivat my\u00f6s h\u00e4nen lapsensa. Huhtikuussa perhe sijoitettiin k\u00f6yh\u00e4intaloon, jonne otettiin vain kaikista huono-osaisimmat ja vailla tukiverkostoja olevat kaupunkilaiset.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun Suomessa k\u00f6yhyyteen oli usein monta eri syyt\u00e4, ja n\u00e4in oli my\u00f6s Erfvingin perheen kohdalla. Helena asui vuoteen 1827 saakka lapsuudenkodissaan, mutta kotitalon tuhouduttua Turun suurpalossa h\u00e4n j\u00e4i 22-vuotiaana kodittomaksi. Palaneessa kaupungissa toimeentulon l\u00f6yt\u00e4minen oli vaikeaa, ja on mahdollista, ett\u00e4 Erfving joutui juuri sen vuoksi irtolaisuudesta tuomittuna kaupungin kehruuhuoneeseen. Vuonna 1830 h\u00e4n synnytti ensimm\u00e4isen lapsensa, aviottoman Gustavan. Syksyll\u00e4 1838 viranomaiset velvoittivat Erfvingin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisiss\u00e4 sukupuolitautitarkastuksissa, sill\u00e4 h\u00e4nen ep\u00e4iltiin sairastavan sukupuolitauteja. T\u00e4m\u00e4 kertoo todenn\u00e4k\u00f6isesti siit\u00e4, ett\u00e4 Erfving teki seksity\u00f6t\u00e4. Seksity\u00f6n mahdollisuuteen viittaavat my\u00f6s aviottomat lapset, joita Erfvingille syntyi viel\u00e4 kaksi vuosina 1838 ja 1840. Lis\u00e4ksi h\u00e4n ei ollut t\u00e4ysin ty\u00f6kyinen, sill\u00e4 h\u00e4n oli loukannut k\u00e4tens\u00e4 onnettomuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Vammaisuudesta johtuvan ty\u00f6kyvytt\u00f6myyden, suojeluksettomuuden, seksity\u00f6n, aviottomien lasten, kerj\u00e4\u00e4misen, asunnottomuuden, laitostuomioiden ja laitosel\u00e4m\u00e4n yhteisvaikutuksen vuoksi perhett\u00e4 voi kutsua perustellusti huono-osaiseksi. Keinot huono-osaisuuden ratkaisemiseksi ja ehk\u00e4isemiseksi olivat kuitenkin rajalliset 1800-luvun Suomessa. K\u00f6yhyytt\u00e4 pidettiin pitk\u00e4\u00e4n itseaiheutettuna tilana, ja se alettiin mielt\u00e4\u00e4 rakenteelliseksi sosiaaliseksi ongelmaksi vasta 1800-luvun puoliv\u00e4lin tienoilla. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kesti pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin Suomessa ryhdyttiin j\u00e4rjestelm\u00e4llisiin toimiin k\u00f6yhyyden ja huono-osaisuuden poistamiseksi tai ehk\u00e4isemiseksi. Moni k\u00f6yhyydess\u00e4 el\u00e4v\u00e4 oli patriarkaalisen yhteiskunnan sosiaalisten verkostojen ja vapaaehtoisuuteen perustuvan avun varassa, eik\u00e4 esimerkiksi laitosmainen k\u00f6yh\u00e4inapu ollut riitt\u00e4v\u00e4\u00e4, jotta se olisi tehokkaasti pystynyt nostamaan ihmisi\u00e4 pois k\u00f6yhyydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva 2. Suomeen oli 1900-luvun alussa perustettu jo useita lastenkoteja, joihin sijoitettiin k\u00f6yhien perheiden lapsia. Kaarinassa sijainneen Voivalan lastenkodin asukkaat kokoontuivat ryhm\u00e4kuvaan 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Atelier Auer, VSO-kokoelma, Turun kaupunginmuseo.\u00a0<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Siit\u00e4, kun Helena Sofia Erfving lapsineen vietiin poliisikamarille kuulusteltavaksi, on jo l\u00e4hes kaksisataa vuotta. T\u00e4ss\u00e4 ajassa patriarkaaliseen huoltoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n ja vapaaehtoiseen auttamiseen nojanneet sosiaalisen turvan rakenteet ovat muuttuneet hyvinvointivaltioksi. Samalla Erfvingin perheen saama tarkasti s\u00e4\u00e4delty k\u00f6yh\u00e4inapu on kehittynyt laajaksi sosiaaliturvaksi, johon kaikki ovat oikeutettuja.<\/p>\n\n\n\n

K\u00f6yhyys ja huono-osaisuus ovat kuitenkin ilmi\u00f6it\u00e4, jotka esiintyv\u00e4t my\u00f6s nyky-yhteiskunnassa. Erityisesti lasten ja lapsiperheiden tilanne on h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4: k\u00f6yhyys- ja syrj\u00e4ytymisriskiss\u00e4 olevien lasten osuus on nimitt\u00e4in l\u00e4htenyt taas kasvuun 2020-luvulla. T\u00e4h\u00e4n ovat merkitt\u00e4v\u00e4sti vaikuttaneet kuluneella hallituskaudella tehdyt sosiaaliturvan uudistukset, joiden seurauksena k\u00f6yhyytt\u00e4 kokevien lapsiperheiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kasvanut. My\u00f6s lapsiperhek\u00f6yhyyden juurisyyt ovat samanlaisia kuin 1800-luvulla. Lapsiperhek\u00f6yhyyden syit\u00e4 ovat tyypillisesti vanhempien ero, ty\u00f6tt\u00f6myys tai sairastuminen, ja pienituloisuuden rajoilla el\u00e4v\u00e4 perhe voi joutua k\u00f6yhyyteen pienenkin vastoink\u00e4ymisen seurauksena<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Historiantutkimus voi auttaa merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6yhyyden ja huono-osaisuuden ilmenemismuotoja, juurisyit\u00e4 ja vaikutuksia niit\u00e4 kokeneiden my\u00f6hempiin el\u00e4m\u00e4nkulkuihin. T\u00e4m\u00e4 on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lapsiperhek\u00f6yhyyden kohdalla, koska sill\u00e4 on todettu olevan merkitt\u00e4vi\u00e4 vaikutuksia lasten my\u00f6hemmille el\u00e4m\u00e4nkuluille. Lis\u00e4ksi k\u00f6yhyyden ja huono-osaisuuden historiaa koskeva tutkimus tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi hyvinvointivaltion ja kattavan sosiaaliturvan merkityksen. Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina perustuu pitk\u00e4lti k\u00f6yhyytt\u00e4 ja huono-osaisuutta poistaviin ja ehk\u00e4iseviin toimiin, ja niit\u00e4 olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 priorisoida jatkossakin.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Noora Viljamaa Kirjoittaja on Suomen historian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, joka v\u00e4ittelee perjantaina 22.5.2026 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-luentosali). V\u00e4it\u00f6stilaisuutta voi seurata my\u00f6s et\u00e4yhteydell\u00e4<\/a>. V\u00e4it\u00f6skirja Eletty huono-osaisuus syntyper\u00e4lt\u00e4\u00e4n aviottomien lasten el\u00e4m\u00e4nkuluissa 1800-luvun Suomessa<\/a><\/em> on s\u00e4hk\u00f6isesti luettavissa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Poliisikivalteri Carl Gustaf Thorenberg otti maaliskuussa 1838 kiinni Helena Sofia Erfvingin, joka oli kulkenut kahden alaik\u00e4isen lapsensa kanssa kerj\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4ri Turkua. H\u00e4nen lapsena olivat viel\u00e4 pieni\u00e4: vanhempi Gustava Wilhelmina oli kahdeksanvuotias ja kuopus Amanda Wilhelmina vasta yksivuotias. Kerj\u00e4\u00e4minen oli ankarasti kielletty, mink\u00e4 vuoksi Erfving joutui selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa poliisiviranomaisten eteen. Poliisikamarin kuulusteluissa k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Erfving […]<\/p>\n","protected":false},"author":3553,"featured_media":9445,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,258,63],"tags":[458,299,1665,1712,1098,18],"class_list":{"0":"post-9443","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-ilmiot","9":"category-nakokulmia","10":"tag-1800-luku","11":"tag-historiantutkimus","12":"tag-huono-osaisuus","13":"tag-lapsikoyhyys","14":"tag-perhehistoria","15":"tag-suomen-historia","16":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9443","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3553"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9443"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9443\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9453,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9443\/revisions\/9453"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9445"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9443"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9443"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9443"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}