{"id":9493,"date":"2026-09-30T14:39:52","date_gmt":"2026-09-30T11:39:52","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9493"},"modified":"2026-09-30T14:39:53","modified_gmt":"2026-09-30T11:39:53","slug":"kolari-ja-metsanvartija-eli-torppari-toisin-nahtyna","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/kolari-ja-metsanvartija-eli-torppari-toisin-nahtyna\/","title":{"rendered":"Kolari ja mets\u00e4nvartija \u2013 eli torppari toisin n\u00e4htyn\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Vuonna 1766 Loimaan Joenper\u00e4ss\u00e4 V\u00e4h\u00e4talon is\u00e4nt\u00e4 Simo Heikinpoika p\u00e4\u00e4tti perustaa tilansa maille torpan, koska palvelusv\u00e4en saanti oli vaikeaa. Onnekseen h\u00e4n p\u00e4\u00e4si sopimukseen veljens\u00e4 Tuomas Heikinpojan kanssa.  Tuomas sai elini\u00e4kseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 sovitut pellot ja niityt sek\u00e4 kotitaloutensa tarvitsemat rakennukset. N\u00e4it\u00e4 etuja vastaan h\u00e4n lupasi tehd\u00e4 veljelleen kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 joka viikko. Ajatus torpparista tilan ty\u00f6miehen\u00e4 on tuttu niin historiantutkimuksesta kuin kaunokirjallisuudestakin. Harvemmin vastaan tulee kuvauksia siit\u00e4, mit\u00e4 muuta torppari vuokranantajalleen saattoi olla. Torpparin erilaisia rooleja pohdiskelin luettuani noin puolitoista tuhatta torpankontrahtia Huittisista, Loimaalta ja Jokioisten kartanosta.<\/p>\n\n\n\n

Muutamaa kuukautta ennen Simo ja Tuomas Heikinpoikien sopimusta torpan perustamisesta Loimaan pit\u00e4j\u00e4n toisella laidalla oli niin ik\u00e4\u00e4n tehty kontrahti is\u00e4nn\u00e4n ja torpparin v\u00e4lill\u00e4. Tammiaisissa Pietil\u00e4n is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 oli aivan toisenlainen ongelma kuin ty\u00f6voimapulasta k\u00e4rsineell\u00e4 Joenper\u00e4n V\u00e4h\u00e4talolla. Pietil\u00e4 omisti yksityisesti Murron niityn, joka sijaitsi linnuntiet\u00e4 noin seitsem\u00e4n kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4. Matka oli niin pitk\u00e4, ett\u00e4 talonv\u00e4en oli vaikea huolehtia siit\u00e4, etteiv\u00e4t laiduntavat el\u00e4imet tai v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ihmiset tallanneet ja tuhonneet niityn hein\u00e4satoa. Ratkaisu ongelmaan oli torpan perustaminen niityn heikkokasvuisimpaan osaan. Torppariksi ryhtyneen Simo Juhonpojan velvollisuus oli huolehtia niityn aitaamisesta ja vahtimisesta. Vastineeksi h\u00e4n sai asunnon ja viljelysmaata.<\/p>\n\n\n

\n
\"Henkil\u00f6
Monen torpparin urakkaty\u00f6n\u00e4 oli aitojen kunnossapito. Kuva: Samuli Paulaharju, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Torpparin ottaminen niitynvartijaksi Tammiaisissa oli esimakua tulevasta. Kun isojako eteni 1700-luvun viimeisill\u00e4 vuosikymmenill\u00e4 ja 1800-luvun alussa, tarve niityn- ja mets\u00e4nvartijoille kasvoi. Ennen isojakoa mets\u00e4maita ja osaa niityist\u00e4 k\u00e4ytettiin kyl\u00e4n kesken yhteisesti. Silloin esimerkiksi luvaton mets\u00e4nk\u00e4ytt\u00f6 oli mets\u00e4n osakkaiden yhteinen vahinko. Isojaon j\u00e4lkeen kukin tila hallitsi vahvistetuilla rajoilla erotettuja maitaan yksityisesti ja mahdollinen vahinko tuli yksin kannettavaksi. Isojaossa oikeudenmukaisuuden nimiss\u00e4 kaikkien jaon osakkaiden tuli saada mets\u00e4- ja niittyosuutensa suunnilleen saman et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4st\u00e4, mik\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 kaikille jaettiin maita l\u00e4helt\u00e4 ja kaukaa. Takamaille kulkeminen oli vaikeaa ja siksi kaikkien piti saada osansa siit\u00e4 hankaluudesta. Niinp\u00e4 monet tilat tulivat isojaon j\u00e4lkeen omistamaan maata pitkien matkojen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tontistaan, jolloin tilan v\u00e4en oli mahdotonta pysy\u00e4 selvill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 takamailla tapahtui. 1800-luvulla my\u00f6s kyl\u00e4l\u00e4isten yhteisesti palkkaamat mets\u00e4n- ja niitynvartijat yleistyiv\u00e4t Lounais-Suomessa.<\/p>\n\n\n\n

Virkatalontarkastaja oli kierroksellaan Huittisissa syyskuun alussa 1817. Kaharilan Isokaharin torpista h\u00e4n kirjoitti katselmusp\u00f6yt\u00e4kirjaan: \u201d3 kappaletta: Rantala ja Tuomisto ja nelj\u00e4s (sic!) on nykyisen omistajan aikana perustettu takamaille l\u00e4helle Palojokea mets\u00e4nvartijaksi.\u201d Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli vuorossa Sammun Koutun tarkastus. Siell\u00e4 katselmusp\u00f6yt\u00e4kirja kertoo talon torpista: \u201dSellaisia on kaksi perustettu nykyisen omistajan aikana takamaille, toinen on niityn- ja toinen mets\u00e4nvartija.\u201d Vaikka torpparia ei olisi nimenomaisesti nimitetty niityn- tai mets\u00e4nvartijaksi, takamaiden torpparit olivat is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 silm\u00e4t siell\u00e4, mihin is\u00e4nn\u00e4n katse ei ylt\u00e4nyt. Lukuisten torppien kontrahdeissa on mainintoja, ett\u00e4 torpparin tuli katsoa talon mets\u00e4n per\u00e4\u00e4n tai huolehtia kaukaisen niityn aitaamisesta.<\/p>\n\n\n\n

Kaukana sijaitsevasta torpasta oli is\u00e4nn\u00e4lle muutakin iloa. Torpat muodostivat tukikohtia, jotka olivat monella tavalla hy\u00f6dyksi. Kun talonv\u00e4ki oli ty\u00f6ss\u00e4 takamailla, oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli paikka, jossa saattoi y\u00f6py\u00e4 tai josta sai kaljaa, piim\u00e4\u00e4 tai maitoa. Juomien kantaminen mukana useita p\u00e4ivi\u00e4 varten olisi ollut ty\u00f6l\u00e4st\u00e4. Aivan erityinen hy\u00f6ty oli torpasta, jonka ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli hyvi\u00e4 laidunmaita. Moni torppari sai is\u00e4nt\u00e4tilan nuoret naudat tai vuohet kes\u00e4hoitoon. El\u00e4imet piti aamuisin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 laitumella ja ottaa y\u00f6ksi tarhaan. Esimerkiksi Huittisissa Loiman Pietil\u00e4n mailla sijainneen Rintalan torpan velvollisuus kirjattiin kontrahtiin 1895: \u201dPit\u00e4 torpparin suvella yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4n ja hoitaman kaikki talon jouto karja talon kuluvassa ilves kallijon Mets\u00e4ss\u00e4 j\u00e4lken hein\u00e4n ilves suvan nitulle jossa saa torpan karja k\u00e4yr\u00e4 samassa.\u201d Joissain torpissa hoidettiin kes\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s tilan lehmi\u00e4. Se olikin huomattavasti ty\u00f6l\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4. Esimerkiksi Huittisissa L\u00f6ys\u00e4l\u00e4n Kallolla kontrahtiin kirjattiin 1865, ett\u00e4 Mattilan torpan v\u00e4en piti \u201dkaitseman siehen asti kuin talon Hein\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n nelj\u00e4 elukka ja lyps\u00e4m\u00e4n ja tekem\u00e4n voiksi ja juustoksi rieskan\u201d.<\/p>\n\n\n

\n
\"Kahdeksan
Joidenkin tilojen vuohet viettiv\u00e4t kes\u00e4ns\u00e4 torpassa kes\u00e4hoidossa. Kuva: Eino Nikkil\u00e4, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

El\u00e4inten toimittamisessa torppaan laitumelle oli kyse kotolaitumien laidunpaineen kevent\u00e4misest\u00e4. Kun osa el\u00e4imist\u00e4 oli kes\u00e4n kaukolaitumilla, kotiin j\u00e4\u00e4neille el\u00e4imille riitti laidunta l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 ilman pitki\u00e4 matkoja laitumille ja takaisin. Pitk\u00e4t matkat heikensiv\u00e4t maidontuotantoa ja hidastivat el\u00e4inten vahvistumista laidunkauden aikana. Muita tapoja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kaukaisia laidunmaita olivat karjamajat ja niittypirtit, joille karja vietiin kes\u00e4ksi tai hein\u00e4nteon j\u00e4lkeen pariksi kuukaudeksi. Siell\u00e4 el\u00e4inten kanssa asui naisia, jotka huolehtivat p\u00e4ivitt\u00e4isist\u00e4 lypsyist\u00e4 ja maidon jalostamisesta voiksi ja juustoiksi. Karjamajat olivat yleisimpi\u00e4 Pohjanmaalla, mutta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 tunnettiin paikoin my\u00f6s Karjalassa ja Savossa.<\/p>\n\n\n\n

Jokioisten kartanossa torpparien rooleja mietittiin aivan eri tavalla kuin naapuripit\u00e4jien talonpoikaistiloilla. Kartano ei ollut vain valtava maatila vaan my\u00f6s useiden teollisuuslaitosten keskittym\u00e4. Vuonna 1804 kartanon omistaja E. G. von Willebrand perusti rautatehtaan. Sen toiminnan polttoaineeksi tarvittiin suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 hiili\u00e4, joiden tuotantoon valjastettiin torpparit kartanon laajojen omistusten mets\u00e4isilt\u00e4 seuduilta. Se tarkoitti my\u00f6s aivan uusien torppien perustamista t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen. Esimerkiksi Taavetti Yrj\u00f6npoika rakensi ja raivasi alusta asti Kaurinojan torpan Taipaleen kyl\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli jo aloittanut ty\u00f6n, kun kirjallinen sopimus kartanon kanssa tehtiin 1812. Kolme vuotta my\u00f6hemmin torpan oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 olla niin hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, ett\u00e4 se pystyi suorittamaan vuotuisena vuokrana kaksikymment\u00e4 koria hiili\u00e4 ja yhden kaupunkimatkan. Kori oli yhden l\u00e4stin eli 12 tynnyrin vetoinen reen p\u00e4\u00e4lle rakennettu koppa. Kartanon sopimuksissa 20 koria hiili\u00e4 vastasi suunnilleen samaa kuin 52 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eli yksi p\u00e4iv\u00e4 viikossa taksv\u00e4rkki\u00e4. Hiilenpolttajat eli kolarit tekiv\u00e4t torppansa vuokranmaksuty\u00f6n syksyn ja talven aikana, jolloin hiilimiiluihin kaadettiin puut, miilu kasattiin, poltettiin ja purettiin ja valmiit hiilet kuljetettiin rautatehtaalle. Hiilien tarve nousi viel\u00e4 1870-luvulla, kun rautatehtaan tuotantoa kasvatettiin, mutta seuraavilla vuosikymmenill\u00e4 hiilen k\u00e4ytt\u00f6 k\u00e4\u00e4ntyi laskuun. Tekniikka muuttui, ja koksi alkoi kulkea tehtaalle rautatiet\u00e4 pitkin. Silloin oli my\u00f6s aika tarkastella mets\u00e4seutujen torpparien roolia uudelleen.<\/p>\n\n\n

\n
\"Henkil\u00f6
Hiilimiilu vaati usean viikon ajan jatkuvaa valvontaa, ja siksi miilun luona tarvittiin my\u00f6s majapaikka. Kuva: U. T. Sirelius, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Is\u00e4nn\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta kyse oli samasta asiasta, olipa torppari mets\u00e4nvartija, hiilenpolttaja tai viikoittain tilalla ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 taksv\u00e4rkk\u00e4ri. Jokainen heist\u00e4 teki ty\u00f6t\u00e4 vuokranantajalleen. Ty\u00f6n luonne kuitenkin vaihteli merkitt\u00e4v\u00e4sti, sill\u00e4 osa torppareista teki vuokranmaksuty\u00f6ns\u00e4 itsen\u00e4isesti, toiset is\u00e4nn\u00e4n ty\u00f6njohdon alla. Eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki torpparit ty\u00f6skennelleet vuokranantajalleen, mutta se on toinen tarina.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kirsi Laine<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on tutkijatohtori Suomen historian oppiaineessa. Parhaillaan h\u00e4n tutkii torpparien maataloutta ja toimeentuloa Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoituksella.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuutta<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Laine, Kirsi (2020) Maatalous, isojako ja talonpoikainen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko Lounais-Suomessa 1750\u20131850<\/em>. Loimaa: Suomen maatalousmuseo Sarka.<\/p>\n\n\n\n

Ojala, Sulho (1961) Orisuon niittupirttikausi. Lounais-H\u00e4meen Kotiseutu- ja Museoyhdistys vuosikirja<\/em> XXX, 128\u2013139.<\/p>\n\n\n\n

Peltovuori, Risto (1963) Jokioisten kartanon alustalaisten asema ja vuokrat 1800-luvulla. Lounais-H\u00e4meen Kotiseutu- ja Museoyhdistys vuosikirja<\/em> XXXII, 52\u2013113.<\/p>\n\n\n\n

Rantanen, J. (1929) Hiilenpoltosta Jokil\u00e4\u00e4niss\u00e4 viime vuosisadalla. Lounais-H\u00e4meen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja<\/em> V, 83\u201389.<\/p>\n\n\n\n

Talve, Ilmar (1990) Suomen kansankulttuuri<\/em>. Kolmas, tarkistettu ja t\u00e4ydennetty painos. Helsinki: SKS.<\/p>\n\n\n\n

Vilkuna, Asko (1961) Karjan kes\u00e4suojista ja laiduntamisesta Pohjanmaalla. Kansatieteellinen Arkisto<\/em> 15.<\/p>\n\n\n\n

Virtanen, E. A. (1938) Varsinais-Suomen yhteiskunnallista kansankulttuuria. Varsinais-Suomen historia II:2<\/em>. Helsinki: WSOY.<\/p>\n\n\n\n

War\u00e9n, Aksel (1898) Torpparioloista Suomessa<\/em>. Helsinki: SKS.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuonna 1766 Loimaan Joenper\u00e4ss\u00e4 V\u00e4h\u00e4talon is\u00e4nt\u00e4 Simo Heikinpoika p\u00e4\u00e4tti perustaa tilansa maille torpan, koska palvelusv\u00e4en saanti oli vaikeaa. Onnekseen h\u00e4n p\u00e4\u00e4si sopimukseen veljens\u00e4 Tuomas Heikinpojan kanssa.  Tuomas sai elini\u00e4kseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 sovitut pellot ja niityt sek\u00e4 kotitaloutensa tarvitsemat rakennukset. N\u00e4it\u00e4 etuja vastaan h\u00e4n lupasi tehd\u00e4 veljelleen kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 joka viikko. Ajatus torpparista tilan ty\u00f6miehen\u00e4 on […]<\/p>\n","protected":false},"author":2521,"featured_media":9496,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[165,458,18,1632],"class_list":["post-9493","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-nakokulmia","tag-1700-luku","tag-1800-luku","tag-suomen-historia","tag-torpparit","czr-hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9493","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2521"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9493"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9493\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9499,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9493\/revisions\/9499"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9496"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9493"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9493"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9493"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}