{"id":9521,"date":"2026-10-14T13:16:49","date_gmt":"2026-10-14T10:16:49","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9521"},"modified":"2026-10-14T13:16:49","modified_gmt":"2026-10-14T10:16:49","slug":"varokaa-heikkoa-jaanlukutaitoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/varokaa-heikkoa-jaanlukutaitoa\/","title":{"rendered":"Varokaa heikkoa j\u00e4\u00e4nlukutaitoa"},"content":{"rendered":"\n

\u201dVarokaa heikkoa j\u00e4\u00e4t\u00e4, mmm\u2026\u201d, toteaa Pikku Kakkosen nalle m\u00f6re\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n pudottuaan ensin j\u00e4ihin Pikku Kakkosen Heikot j\u00e4\u00e4t: Varokaa heikkoa j\u00e4\u00e4t\u00e4! <\/em>-tietoiskussa. Lyhytelokuvaa on esitetty syksyisin ja kev\u00e4isin vuodesta 1986 alkaen, siis jo nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta. Sen tietyll\u00e4 tapaa ep\u00e4todellinen ja lapsen mielest\u00e4 ehk\u00e4 my\u00f6s karmiva \u00e4\u00e4nimaailma yhdistettyn\u00e4 j\u00e4iden seassa h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 r\u00e4pik\u00f6iv\u00e4\u00e4n nalleen ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet lukuisten suomalaisten lasten mieliin. Se on varoittanut, ett\u00e4 j\u00e4ille ei kannata noin vain l\u00e4hte\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Heikot j\u00e4\u00e4t ja j\u00e4ihin putoaminen ovat toistuva teema mediassa ja kulttuurissa. Syksyisin vesien alkaessa j\u00e4\u00e4ty\u00e4 ja kev\u00e4isin j\u00e4iden sulaessa sanomalehdet t\u00e4yttyv\u00e4t varoituksista, kuinka j\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole viel\u00e4 turvallista liikkua tai kuinka se ei en\u00e4\u00e4 ole turvallista. Saaristolaisromaaneissa juuri j\u00e4ihin hukkuminen nousee usein dramaattiseksi k\u00e4\u00e4nnekohdaksi. N\u00e4in on esimerkiksi Anni Blomqvistin Myrskyluoto<\/em>-sarjassa (1968\u20131973) ja Ulla-Lena Lundbergin romaanissa J\u00e4\u00e4<\/em> (2012). Omalla kohdallani kaikki t\u00e4m\u00e4 oli luonut ajatuksen, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4 on jotakin poikkeuksellisen petollista ja vaarallista. Uskoakseni sama mielikuva on my\u00f6s monella muulla suomalaisella.<\/p>\n\n\n\n

Historiantutkimuksen hienoimpia ominaisuuksia on, ett\u00e4 toisinaan se saa kyseenalaistamaan omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n. Minulle n\u00e4in on k\u00e4ynyt, kun olen kuluvan kes\u00e4n ja syksyn aikana syventynyt Sakari P\u00e4lsin (1882\u20131965) kirjaan Suomenlahden j\u00e4ilt\u00e4<\/em> vuodelta 1924. P\u00e4lsi oli erityisesti arkeologina ja kansatieteilij\u00e4n\u00e4 ansioitunut akateemikko, joka matkusti helmikuussa 1924 Suursaarelle tutustuakseen saarelaisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4iden keskell\u00e4. Toisin kuin muualla Suomen rannikolla ja saaristossa, jossa normaalina talvena muodostuu vakaata ja yhten\u00e4ist\u00e4 kiintoj\u00e4\u00e4t\u00e4, keskell\u00e4 Suomenlahtea sijaitsevaa Suursaarta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t l\u00e4pi talven liikkuvat ajoj\u00e4\u00e4t. Suursaarelaisten tarve liikkua ei silti j\u00e4\u00e4nyt talveksi tauolle, ja juuri t\u00e4h\u00e4n P\u00e4lsi kirjassaan keskittyi. Kuinka saarelaiset kulkivat jatkuvassa liikkeess\u00e4 ja muutoksessa olevilla j\u00e4ill\u00e4?<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Suursaarelaisten j\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikkumiselle vaikeimmat paikat olivat kiintoj\u00e4\u00e4n reuna sek\u00e4 saaren omat rannat, joista tuulet herk\u00e4sti ty\u00f6nsiv\u00e4t ajoj\u00e4\u00e4t irti avaten sulia aukkoja. Ote Ilmatieteenlaitoksen j\u00e4\u00e4kartasta 25.2.2026 havainnollistaa ilmi\u00f6t\u00e4 hyvin. Harmaa kuvaa kiintoj\u00e4\u00e4t\u00e4, oranssi ajoj\u00e4\u00e4t\u00e4 ja vaalean sininen avovett\u00e4. Kartta: https:\/\/cdn.fmi.fi\/marine-observations\/products\/ice-charts\/20260225-full-color-ice-chart.pdf<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Pikku Kakkosen j\u00e4\u00e4varoitukset sis\u00e4ist\u00e4neelle kirja on suorastaan heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luettavaa. P\u00e4lsi kuvasi, kuinka suursaarelaiset saattoivat l\u00e4hte\u00e4 aivan uudelle ja ohuelle j\u00e4\u00e4lle ja jatkaa matkaa viel\u00e4 silloinkin, kun j\u00e4\u00e4 heid\u00e4n allaan alkoi pirstoutua. He hyppeliv\u00e4t j\u00e4\u00e4lautalta toiselle tai tarvittaessa konttasivat, jotta j\u00e4\u00e4 kest\u00e4isi paremmin. Joskus he saattoivat jopa l\u00e4hte\u00e4 uimaan j\u00e4iden keskelle tai hakata j\u00e4\u00e4n reunasta lautan, jolla melottiin sulan yli j\u00e4\u00e4piikist\u00e4 ja reik\u00e4leiv\u00e4st\u00e4 tehdyll\u00e4 melalla. Alkupuolella kirjaa k\u00e4sitykseni j\u00e4\u00e4n vaarallisuudesta vain vahvistui. Pohdin mieless\u00e4ni, moniko saarelainen mahtoi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 j\u00e4ihin.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Hylkeenpyyt\u00e4j\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 avovett\u00e4 j\u00e4\u00e4lautalla Haapasaaren seudulla. Kuva: Jorma Jussilainen (1953), Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

P\u00e4lsi oli my\u00f6s miettinyt j\u00e4ihin hukkuneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. H\u00e4neen mukaansa heit\u00e4 oli edelt\u00e4v\u00e4n viidenkymmenen vuoden aikana ollut vain viisi sek\u00e4 yksi j\u00e4ille n\u00e4\u00e4ntynyt. En uskonut lukemaani. Pakkohan heit\u00e4 oli ollut olla enemm\u00e4n, kun j\u00e4\u00e4olosuhteet olivat niin ep\u00e4vakaat ja j\u00e4ill\u00e4 kuitenkin liikuttiin melko paljon. L\u00e4hdin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa kuolleiden ja haudattujen luetteloista.<\/p>\n\n\n\n

Hukkuneiksi merkittyjen kohdalla ei eroteltu, oliko henkil\u00f6 hukkunut j\u00e4ihin vai avoveden aikana. Kuolinajasta voidaan kuitenkin p\u00e4\u00e4tell\u00e4 jotakin. Suursaaren kohdalla tammi-maaliskuussa hukkuneita voidaan l\u00e4hes varmasti pit\u00e4\u00e4 j\u00e4ihin hukkuneina. Joulukuun ja huhtikuun osalta tilanne on ep\u00e4varma, mutta touko-marraskuussa hukkuneet ovat varmasti hukkuneet avoveteen. Vuosina 1882\u20131939 tammi-maaliskuussa hukkui yhteens\u00e4 vain viisi suursaarelaista, kun yhteens\u00e4 heit\u00e4 oli 38. Ulkomailla hukkuneet on j\u00e4tetty pois laskuista.<\/p>\n\n\n\n

Vertailun vuoksi k\u00e4vin l\u00e4pi my\u00f6s muiden Suomenlahden ulkosaarten sek\u00e4 Karjalan kannaksen rannikkokunnista Koiviston tiedot. Tyt\u00e4rsaarella tammi-maaliskuussa hukkuneita oli samoina vuosina yhteens\u00e4 vain kaksi, Seiskarissa kolme, Koivistolla seitsem\u00e4n ja Lavansaaressa ei ainuttakaan. Prosentuaalisesti l\u00e4hes varmasti j\u00e4ihin hukkuneiden osuus kaikista hukkuneista vaihteli 5\u201313 prosentin v\u00e4lill\u00e4. Ainoa poikkeus oli Tyt\u00e4rsaari, jossa hukkuneita oli yhteens\u00e4 vain kymmenen, ja j\u00e4ihin pudonneiden osuus oli siten per\u00e4ti viidennes.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Sulaa Suursaaren edustalla. Kuva: Sakari P\u00e4lsi (1924), Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Muun Suomen tilastot olivat samaa luokkaa. Suomen Meripelastusseuran vuonna 1915 julkaistussa j\u00e4\u00e4oppaassa olevan tilaston mukaan vuosina 1880\u20131913 Suomessa hukkuneista noin seitsem\u00e4n prosenttia hukkui tammi-maaliskuussa. T\u00e4ss\u00e4 on toki huomattava, ett\u00e4 monin paikoin Suomea j\u00e4\u00e4talvi on useita kuukausia Suomenlahtea pidempi. Joka tapauksessa on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 avoveteen hukkuminen on ollut huomattavasti j\u00e4ihin hukkumista yleisemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Erityisen mielenkiintoista on, ett\u00e4 Suursaaren poikkeuksellisen hankalat j\u00e4\u00e4olot eiv\u00e4t merkitt\u00e4v\u00e4sti lis\u00e4nneet j\u00e4ihin hukkuneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. J\u00e4ihin kyll\u00e4 pudottiin usein, mutta taito toimia niiss\u00e4 tilanteissa sek\u00e4 oikeanlainen varustus takasivat, ett\u00e4 se oli hyvin harvoin kohtalokasta. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseen pois j\u00e4\u00e4n oletetusta vaarallisuudesta ihmiseen itseens\u00e4. J\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n ei ole vaarallinen tai petollinen elementti. Se toimii luonnon lakien mukaan, ja ne lait ovat opeteltavissa. Vaarallista sen sijaan on, kun j\u00e4\u00e4t\u00e4 tuntematon l\u00e4htee sille puutteellisin taidoin ja varustein.<\/p>\n\n\n\n

Suhtautumisemme j\u00e4\u00e4h\u00e4n kuvaa hyvin koko luontosuhdettamme. Nimit\u00e4mme vaarallisiksi ja petollisiksi sellaisia luonnonilmi\u00f6it\u00e4, jotka ovat meille vieraita ja joita emme voi t\u00e4ysin hallita, vaikka todellisuudessa vaaran paikat syntyv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 omasta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4mme ja osaamattomuudestamme.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen historian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, joka nauttii j\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikkumisesta, mutta kammoaa syys- ja kev\u00e4tj\u00e4it\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkisto, Mikkeli: Koiviston Seurakunnan arkisto, Lavansaaren seurakunnan arkisto, Seiskarin seurakunnan arkisto, Suursaaren seurakunnan arkisto, Tyt\u00e4rsaaren seurakunnan arkisto: Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1882\u20131939.<\/p>\n\n\n\n

Avannosta pelastaminen sek\u00e4 j\u00e4\u00e4ntuntemus ja paleltuneiden n\u00e4enn\u00e4isesti hukkuneiden k\u00e4sittely. <\/em>Suomen Meripelastusseura, Helsinki 1915.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4lsi, Sakari. Suomenlahden j\u00e4ilt\u00e4. <\/em>Otava, Helsinki 1924.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dVarokaa heikkoa j\u00e4\u00e4t\u00e4, mmm\u2026\u201d, toteaa Pikku Kakkosen nalle m\u00f6re\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n pudottuaan ensin j\u00e4ihin Pikku Kakkosen Heikot j\u00e4\u00e4t: Varokaa heikkoa j\u00e4\u00e4t\u00e4! -tietoiskussa. Lyhytelokuvaa on esitetty syksyisin ja kev\u00e4isin vuodesta 1986 alkaen, siis jo nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta. Sen tietyll\u00e4 tapaa ep\u00e4todellinen ja lapsen mielest\u00e4 ehk\u00e4 my\u00f6s karmiva \u00e4\u00e4nimaailma yhdistettyn\u00e4 j\u00e4iden seassa h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 r\u00e4pik\u00f6iv\u00e4\u00e4n nalleen ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet lukuisten […]<\/p>\n","protected":false},"author":5769,"featured_media":9526,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[923,1813,1251,1814],"class_list":["post-9521","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-nakokulmia","tag-1900-luku","tag-jaa","tag-liikkuminen","tag-ymparistohistoria","czr-hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9521","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5769"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9521"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9521\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9527,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9521\/revisions\/9527"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9526"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9521"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9521"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9521"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}