{"id":159,"date":"2023-11-22T16:30:56","date_gmt":"2023-11-22T14:30:56","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/terveyttatieteesta\/?p=159"},"modified":"2023-11-22T17:06:06","modified_gmt":"2023-11-22T15:06:06","slug":"toimintaa-ohjaavat-uskomukset-ja-potilaan-kuulluksi-tuleminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/terveyttatieteesta\/2023\/11\/22\/toimintaa-ohjaavat-uskomukset-ja-potilaan-kuulluksi-tuleminen\/","title":{"rendered":"Toimintaa ohjaavat uskomukset ja potilaan kuulluksi tuleminen"},"content":{"rendered":"\n

Jonkin aikaa sitten luin tutkimuksen, josta ajattelin, ett\u00e4 vau, t\u00e4ss\u00e4 on todella p\u00e4\u00e4sty pintaa syvemm\u00e4lle ja k\u00e4siksi sellaisiin oleellisiin asioihin, joiden ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 on hy\u00f6ty\u00e4 tutkimuksen kontekstin ulkopuolellakin.<\/strong> Handberg ja Voss (2018) tutkivat AAC:n eli puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien (eli esteett\u00f6m\u00e4n viestinn\u00e4n) k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 intuboitujen potilaiden kanssa teho-osastolla. Tutkimusprojektiin sis\u00e4ltyi sairaanhoitajien sek\u00e4 toiminta- ja fysioterapeuttien koulutusta esteett\u00f6m\u00e4st\u00e4 viestinn\u00e4st\u00e4 ja heid\u00e4n havainnointiaan ja haastattelujaan sek\u00e4 koulutuksen alussa ett\u00e4 puoli vuotta sen loppumisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimuksen alussa n\u00e4ytti, ett\u00e4 koulutukseen osallistuneet ammattilaiset pitiv\u00e4t esteet\u00f6nt\u00e4 viestint\u00e4\u00e4 todella t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ja halusivat innokkaasti oppia keinoja siihen. Olihan vuorovaikutus potilaan kanssa yksi ydinarvoista heid\u00e4n hoitamisen filosofiassaan ja olivathan he kokeneet vuorovaikutuksen vaikeaksi puhekyvytt\u00f6mien potilaidensa kanssa.  Ja mit\u00e4 sitten tapahtuikaan? Puolen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 useimmat tunnustivat, ettei esteet\u00f6nt\u00e4 viestint\u00e4\u00e4 ollut juurikaan tullut k\u00e4ytetty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Oleellista Handbergin ja Vossin tutkimuksessa oli se, ett\u00e4 he p\u00e4\u00e4siv\u00e4t k\u00e4siksi toiminnan taustalla vaikuttaviin uskomuksiin. Osoittautui n\u00e4et, ett\u00e4 tehohoidossa vallitseva kulttuurinen uskomus biomedikaalisen paradigman ensisijaisuudesta sai ammattilaiset toimimaan vastoin oma hoitofilosofiansa ydinarvoja.<\/p>\n\n\n\n

Erityisesti er\u00e4s terveydenhuollon ammattilaisten uskomus pist\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa silm\u00e4\u00e4n. Ammattilaiset sanoivat, etteiv\u00e4t sittenk\u00e4\u00e4n tulleet k\u00e4ytt\u00e4neeksi esteet\u00f6nt\u00e4 viestint\u00e4\u00e4, koska eiv\u00e4t olleet siin\u00e4 viel\u00e4 kovin taitavia eiv\u00e4tk\u00e4 halunneet n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 osaamattomilta potilaiden silmiss\u00e4<\/strong>. T\u00e4h\u00e4n n\u00e4ytti liittyv\u00e4n kaksi puolta. Ensinn\u00e4kin: osaamattomuuden kokemukseen liittyv\u00e4t ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4t tunteet. Toiseksi: tarve tuottaa potilaille turvallisuuden tunnetta n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 p\u00e4tev\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Potilaiden turvallisuudentuneen lis\u00e4\u00e4minen on oikein hyv\u00e4 ja varmasti useimman hoitofilosofian mukainen tavoite. Mutta mietit\u00e4\u00e4np\u00e4, mill\u00e4 tavalla ammattilaiset t\u00e4ss\u00e4 yritt\u00e4v\u00e4t lis\u00e4t\u00e4 sit\u00e4 turvallisuudentunnetta. He eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 esteett\u00f6m\u00e4n viestinn\u00e4n v\u00e4lineit\u00e4, vaikka potilaat eiv\u00e4t voi ilman niit\u00e4 ilmaista itselleen t\u00e4rkeit\u00e4 asioita. N\u00e4in he v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t kommunikaatiotaitojensa puutteellisuuden n\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 potilaille \u2013 mutta samalla he v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t potilaiden kuuntelua<\/strong>. Mahtaako se todella lis\u00e4t\u00e4 turvallisuudentunnetta? Ent\u00e4 turvallisuutta muuten, kun potilaan omat tuntemukset ja n\u00e4kemykset ovat kuitenkin aika oleellisia h\u00e4nelle sopivan hoidon kannalta?<\/p>\n\n\n\n

Ainakin toisessa kontekstissa toisella potilasryhm\u00e4ll\u00e4 tehdyiss\u00e4 tutkimuksissa n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 turvallisuudentunnetta lis\u00e4\u00e4<\/strong> nimenomaan kuulluksi tuleminen ja mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin<\/strong>. Kun on tutkittu potilaan dialogiseen kohtaamiseen perustuvaa perioperatiivinen dialogi -menetelm\u00e4\u00e4, jolla autetaan lapsia valmistautumaan anestesiatutkimukseen, on kuulluksi tuleminen ollut rauhoittavaa ja voimaannuttavaa. T\u00e4m\u00e4 on todettu sek\u00e4 lasten kertomien omien kokemusten (Lindberg & von Post 2006, Wennstr\u00f6m ym. 2008) ett\u00e4 heid\u00e4n syljest\u00e4\u00e4n mitatun kortisolitason (Wennstr\u00f6m ym. 2011) perusteella. Er\u00e4s oleellinen seikka lienee se, ett\u00e4 perioperatiivinen dialogi mahdollistaa lapsipotilaan aktiivisen roolin ja hallinnan tunteen pelk\u00e4n toimenpiteiden kohteena olemisen sijaan (Lindberg & von Post 2006, Wennstr\u00f6m ym. 2008).<\/p>\n\n\n\n

Handberg ja Voss (2018) ehdottavat ammattilaisten kokeman osaamattomuuden tunteen v\u00e4hent\u00e4miseksi toisaalta lis\u00e4\u00e4 koulutusta esteett\u00f6m\u00e4st\u00e4 viestinn\u00e4st\u00e4 ja toisaalta viestinn\u00e4n n\u00e4kemist\u00e4 ennemmin strategiana kuin yksitt\u00e4isin\u00e4 keinoina. Vaikka koulutusta n\u00e4ist\u00e4 varmasti tarvitaan, itse ehdottaisin Handbergin ja Vossin tutkimuksen perusteella pikemminkin huomion kohdistamista toiminnan takana vaikuttaviin uskomuksiin<\/strong> kuten siihen, onko ammattilaisen vajavaisuuden n\u00e4ytt\u00e4minen nimenomaan vuorovaikutustaidoissa potilaalle haitallista. Vai voisiko olla niin, ett\u00e4 aito kohtaaminen syntyisi paremmin juuri silloin, kun kumpikaan ei ole \u201dammatillisen kaavun\u201d suojissa?  Jos itse olisit itse sairaalassa potilaana ilman yhteist\u00e4 kielt\u00e4 hoitajien kanssa, mit\u00e4 toivoisit hoitajilta? Sinun kuunteluasi kaikilla mahdollisilla keinoilla vai p\u00e4tev\u00e4n esitt\u00e4mist\u00e4 ja puolesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4mist\u00e4? <\/p>\n\n\n\n

Silloin kun ammattilaiset Handbergin ja Vossin tutkimuksessa onnistuivat kommunikoimaan potilaiden kanssa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 esteet\u00f6nt\u00e4 viestint\u00e4\u00e4, he usein h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t siit\u00e4, mit\u00e4 potilaalla oli sanottavana \u2013 he eiv\u00e4t olisi ollenkaan osanneet arvata potilaan mieless\u00e4 olevia asioita.<\/p>\n\n\n\n

Voisiko olla niin, ett\u00e4 kaikkien ihmisten aidon kuuntelemisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n edellytys<\/strong> olisi sen ymm\u00e4rt\u00e4minen ja my\u00f6nt\u00e4minen, ettei voi tiet\u00e4\u00e4 toisen puolesta, milt\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuntuu tai mit\u00e4 h\u00e4n ajattelee? Ehk\u00e4 olisikin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pelkkien viestint\u00e4keinojen opettamisen lis\u00e4ksi selvitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 vaaditaan siihen, ett\u00e4 terveydenhuollon ammattilaiset uskaltavat olla potilaiden kanssa my\u00f6s ei-tiet\u00e4j\u00e4n roolissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Johanna Olli<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

Turun yliopisto<\/em>, hoitotieteen laitos<\/em><\/p>\n\n\n\n

Koulutus-, konsultointi- ja kehitt\u00e4mispalvelut<\/em> Kohtaamistaito<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, terveystieteiden maisteri ja sairaanhoitaja. V\u00e4it\u00f6skirjatutkimus k\u00e4sittelee erityiseksi m\u00e4\u00e4riteltyjen lasten ja sairaanhoitajien vuorovaikutusta ja sit\u00e4, miten dialogisuus mahdollistaa my\u00f6s niiden lasten n\u00e4k\u00f6kulman huomioimisen, jotka eiv\u00e4t ilmaise sit\u00e4 puheella.<\/em><\/p>\n\n\n\n