Suomalaisten työssäkäyvien köyhyysriski EU:n alhaisimpia

 

Policy brief 5/2019

Olli Kangas

 

  • Suomalaisten työssäkäyvien köyhyysriski on EU-jäsenmaiden pienimpiä.
  • 2010-luvulla työssäkäyvien köyhyysriski on kohonnut EU-maissa lähes kaikissa väestöryhmissä.
  • Sen sijaan Suomessa työssäkäyvien köyhyysriski on laskenut lähes kaikissa väestöryhmissä.
  • Muiden EU-maiden tavoin myös Suomessa palkkatyököyhyydelle haavoittuvaisimpia ovat EU:n ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat, itsenäiset ammatinharjoittajat sekä vajaatyölliset kotitaloudet – erityisesti yksinhuoltajaäidit.
  • Kokoaikaisen työn mahdollistaminen myös perheellisille työntekijöille vähentää työssäkäyvien köyhyysriskiä. Molempien sukupuolten työssäkäynnin helpottaminen kaikissa perhetilanteissa on avainasemassa.

 

Köyhyys vähentynyt vuoden 2008 taantuman jälkeen

 

2010-luvun aikana suomalaisten työssäkäyvien köyhyysriski on ollut EU-maiden matalin (3,8 % vuonna 2012 ja 2,7 % vuonna 2017). Monissa muissa maissa työssäkäyvien köyhyys on lisääntynyt, ja sen osuus vaihtelee Suomen 2,7 prosentista Romanian 17,9 prosenttiin.
Vuoden 2008 kansainvälisen talouskriisin jälkeen eriarvoisuus ja köyhyys ovat Suomessa vähentyneet: 2008-vuoden Gini-kerroin oli 28,4, ja vuoteen 2017 tultaessa se oli laskenut 27,7:än. Vastaavasti köyhyysaste laski 13,9 prosentista 12,1 prosenttiin. (1)

Samansuuntainen kehityskulku on nähtävissä myös työssäkäyvien köyhyydessä. Palkkatyököyhyyden riski on pienentynyt erityisesti itsenäisillä ammatinharjoittajilla (vuoden 2012 14,1 prosentista 11,5 prosenttiin vuonna 2017). Tyypillisesti itsenäisten ammatinharjoittajien köyhyys on muualla EU:ssa merkittävästi yleisempää kuin Suomessa (22,2 % vuonna 2017). Myös palkansaajien köyhyysriski on Suomessa EU-maiden pienin (Suomessa 7,4 % ja Euroopassa keskimäärin 22,2% vuonna 2017). Suomessa itsenäisten ammatinharjoittajien suhteellinen köyhyysriski on kuitenkin 8,8-kertainen verrattuna palkkatyöntekijöihin, kun taas muualla EU:ssa vastaava luku on 3,0.

Taulukko 1 kuvaa viimeaikaisia kehityskulkuja kotitaloustyypeittäin. Taulukosta näemme, että haavoittuvaisimpien ryhmien järjestys on sekä EU:ssa että Suomessa sama: haavoittuvaisimpia ovat yksinhuoltajat, sitten yhden hengen taloudet, lapsiperheet ja lapsettomat pariskunnat. Tämä järjestys osoittaa, että kahden ansaitsijan malli on tehokas tapa suojautua työssäkäyvien köyhyyttä vastaan, kun taas yhden tulonsaajan kotitalouksissa köyhyyden riski kohoaa.

Suomessa yksinhuoltajilla oli vuoteen 2014 asti suhteellisen korkea köyhyysriski työnteosta huolimatta, mutta vuoteen 2017 mennessä riski oli huomattavasti alentunut. Kuitenkin yksinhuoltajien köyhyysriski on kolminkertainen suhteessa lapsettomiin pariskuntiin ja kaksinkertainen verrattuna pareihin, joilla on lapsia.

 

2012

2013201420152016

2017

EU:n keskiarvoYhden hengen talous12,613,113,513,213,913,4
Yksi aikuinen, jolla huollettavia lapsia

19,8

20,2

20,019,921,6

21,4

Vähintään kaksi aikuista, ei huollettavia lapsia

5,7

5,66,16,16,2

6,1

Vähintään kaksi aikuista, joilla huollettavia lapsia

10,1

10,010,510,610,4

10,6

SuomiYhden hengen talous

7,0

7,35,74,54,5

3,9

Yksi aikuinen, jolla huollettavia lapsia

9,5

11,612,88,18,0

5,7

Vähintään kaksi aikuista, ei huollettavia lapsia

2,4

2,62,42,62,2

1,6

Vähintään kaksi aikuista, joilla huollettavia lapsia

3,2

2,63,33,52,9

3,0

 

Taulukko 1. Työssäkäyvien köyhyys (%) kotitaloustyypeittäin EU:ssa ja Suomessa 2010-luvulla.

 

Vähäinen työtuntien määrä kasvattaa köyhyysastetta

 

Yksi ilmeinen selitys työssäkäyvien köyhyydelle on tehtyjen viikkotyötuntien määrä. Ensivilkaisulla Suomen matalaa palkkatyököyhyysastetta näyttäisikin selittävän moniin muihin maihin verrattuna vähäinen osa-aikatyön tekeminen. Suomea voidaan luonnehtia maaksi, jolle tunnusomaisia ovat kahden ansaitsijan kotitaloudet sekä kokopäivätyön tekeminen. Nämä työn ominaispiirteet ovat tehokkaita taistelussa köyhyyttä vastaan, ja vaikuttavat erityisesti työssäkäyvien köyhyysriskiin.

Kuten kuvio 1 osoittaa, Suomessa köyhyysaste ei juurikaan eroa toisistaan ryhmillä, jotka työskentelevät 85–100 % tai 55–84 % kokoaikaisesta työajasta (työssäkäyvien köyhyysaste 2–3 %). Keskipitkää työaikaa (45–55 % kokoaikaisesta työstä) tekevien ryhmässä köyhyysaste on jonkin verran korkeampi (6–9 %).

Huolestuttavaa on, että lyhyttä osa-aikaista työtä (20–45 %) tekevien ryhmässä köyhyysaste on melko korkea, ja se on kasvanut vuodesta 2016 lähtien. Tämä havainto koskee sekä lapsiperheitä että lapsettomia aikuisia.

 

Kuvio 1. Työssäkäyvien köyhyys (%) työssäkäyntiasteen (% kokoaikatyöstä) mukaan; kaikki kotitaloudet, Suomi ja EU-maat 2010-luvulla.

 

Monissa maissa maahanmuuttajat tekevät pienipalkkaista ja osapäiväistä työtä, ja ovat siten haavoittuvaisimpia palkkatyököyhyydelle. Tähän on monia syitä. Monesti maahanmuuttajat päätyvät matalapalkkaisiin töihin palvelualalle (siivouspalveluihin, kodinhoitoon, ravintoloihin) tai ansaitsevat elantonsa itsenäisinä ammatinharjoittajina. Yleensä kaikissa EU-maissa työssäkäyvien köyhyysriski on korkein juuri näissä ammateissa.

 

Yhteiskunnan muutokset voivat lisätä työssäkäyvien köyhyyttä myös Suomessa

 

Suomen matala työssäkäyvien köyhyysaste johtuu useista toisiinsa linkittyvistä taustatekijöistä. Ensinnäkin suuri osa työntekijöistä kuuluu ammattiyhdistyksiin, mikä antaa heille mahdollisuuden edistää etujaan kattavilla työehtosopimuksilla. Kattava sosiaaliturvajärjestelmä nostaa kynnyspalkkoja sekä lievittää vajaatyöllisyyden ja matalapalkkaisuuden aiheuttamaa pienituloisuutta tarjoamalla etuuksia myös työssäkäyville. Kokoaikatyön ja kahden ansaitsijan mallin vallitsevuus on ratkaiseva tekijä työssäkäyvien matalan köyhyysasteen taustalla. Kokoaikainen työmuoto myös ehkäisee palkkatyököyhyyttä tehokkaasti. Lisäksi maahanmuuttajien määrä on ollut Suomessa vähäinen.

On kuitenkin monia haasteita, jotka voivat muuttaa vallitsevaa tilannetta. Uudenlaiset urakkatyön muodot sekä lisääntyvä maahanmuutto saattavat kasvattaa työssäkäyvien köyhyysastetta. Myös yksinhuoltajuuden yleistyminen saattaa nostaa riskiä työssäkäyvien köyhyydelle.
Matalan työssäkäyvien köyhyysasteen säilyttäminen vaatii joustavia ja monipuolisia tulonsiirtoja ja muita perhelähtöisiä sosiaalipalveluita, kuten lastenhoitoa. Näin mahdollistetaan työssäkäynnin ja vanhemmuuden yhdistäminen.

 

Toimenpidesuositukset

 

  • Työmarkkinoiden joustavuuden kannalta on tärkeää, että käytössä on koordinoitu neuvottelujärjestelmä, joka takaa asianmukaiset palkkatasot.
  • Kaikkien saatavilla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut takaavat ansaitsevan aikuisen mallin jatkuvuuden lastensaannista riippumatta, mikä mahdollistaa kaikkien täysipainoisen osallistumisen palkkatyöhön ja vähentää tehokkaasti työssäkäyvien köyhyyttä.
  • Haavoittuvaisimmille ryhmille tulisi suunnata tehokkaammin erityisiä osallistavia ohjelmia, jotta myös näiden ryhmien työllisyyttä ja työssäkäyntiastetta voitaisiin parantaa.

 

Lisätietoja:

 

työelämäprofessori Olli Kangas, Turun yliopisto (etunimi.sukunimi@utu.fi)

Tämä raportti on lyhennetty ja muokattu versio Olli Kankaan ja Laura Kalliomaa-Puhan (2009) tutkimuksesta ESPN Thematic Report on In-work poverty – Finland, European Social Policy Network (ESPN), Bryssel: Euroopan komissio.

 

Lue lisää:

 

Airio Ilpo (2008): Change of Norm? In-work poverty in comparative perspective. Helsinki: Kela, sekä Lohmann Henning & Marx Ive. (eds), Handbook on In-work Poverty. Cheltenham: Edward Elgar.

 

Viitteet:

 

1). Findikaattori, (2019a) Tuloerot 1966-2017. [viitattu 11.08.2019].

Findikaattori (2019b) Pienituloisuusaste 1966-2017. [viitattu 11.08.2019].