TUCEMEMS järjestää vuonna 2016 yleisöluentosarjan Kieli, kirjoitus ja pitkä reformaatio Turun tuomiokirkossa. Kristinusko on aina ollut sidoksissa kirjoitettuun sanaan, Raamattuun, ja reformaationkin keskeinen ajatus oli se, että Raamatun tulee yksin toimia kirkon ohjenuorana. Raamattua on myös käännetty jo hyvin varhain eri kielille. Keskiajalla ja reformaation aikana kääntämisestä nousi myös kiistoja. Toisaalta taas uudet kansankieliset käännökset myös innoittivat ihmisiä. Raamatunkäännösten vaikutukset kulttuurissa olivat kahden ensimmäisen luennon teemana.

Dosentti Tuomo Fonsén piti sarjan ensimmäisen luennon tammikuussa. Hänen lähtökohtanaan olivat luterilaisten säveltäjien 1600- ja 1700-luvuilla säveltämät kuoroteokset. Säveltäjistä tunnetuin lienee ilman muuta Johann Sebastian Bach, mutta hän ei suinkaan ollut ainut luterilainen säveltäjä tuona aikana.

Johann Sebastian Bach. Maalaus on Elias Gottlob Haussmann maalaama vuodelta 1746.

Fonsénin mukaan säveltäjät saivat kuoroteoksiinsa innoitusta Martti Lutherin laatimasta raamatunkäännöksestä. Lutherin raamatunkäännös julkaistiin vuonna 1534 pitkällisen työn tuloksena. Lopputulos oli erittäin merkittävä ja vaikutti voimakkaasti muihin kansankielisiin käännöksiin ja saksan kielen kehitykseen laajemmaltikin. Fonsénin mukaan raamatunkäännös oli kielellisesti korkeatasoinen ja jopa musikaalinen. Luther itse piti musiikista ja sanoitti ja sävelsi virsiä, joten musiikki on ollut luterilaiseen perinteeseen alusta saakka kuulunut tärkeä osa.

Fonsén kävi luennollaan läpi eri säveltäjien oratorioita, kantaatteja ja motetteja ja kuuntelutti osia näistä vaikuttavista kuoroteoksista tuomiokirkkoon kokoontuneelle yleisölle. Kuoron laulu kaikui todella komeasti tuomiokirkon holveissa ja Fonsén kertoi yleisölle, kuinka kielelliset piirteet huomioidaan musiikissa. Kuoroteoksien tekstit olivat Raamatusta. Esimerkiksi Sebastian Knüpferin motetin Ach, Herr, strafe mich nicht in deinem zorn  teksti on suoraan psalmista 6, jakeet 2-5. Musiikki symboloi sielun ahdistusta ja Jumalan vihaa, jota myös tekstin sanat ilmentävät. Luennolla kuunneltiin myös Johann Pachelbelin, Johann Schellen, Georg Philipp Telemannin, Dietrich Buxtehuden, Johan Ludwig Bachin ja J.S. Bachin sävellyksiä. 

Kevään toisen luennon piti professori Matti Peikola. Hänenkin luentonsa keskiössä oli Raamatun kääntäminen, aiheena oli Helmiä sioille? Raamatun kansankielelle kääntämisen kiistakysymyksiä myöhäiskeskiajan Englannissa. Peikola aloitti luentonsa Lutherin reformaation alkupisteestä, teesien naulaamisesta. Vaikka tapauksen historiallisuudesta kiistelläänkin, varmaa on että teesit levisivät hyvin nopeasti. Ratkaisevaa niiden nopealle leviämiselle oli se, että ne käännettiin nopeasti saksaksi, ja se että painotekniikka mahdollisti nopean kirjojen ja lentolehtisten tuottamisen. Reformaation ajatukset Raamatunkääntämisestä levisivät nopeasti myös muualle Eurooppaan. Englannissa samaan aikaan toimi William Tyndale, joka käänsi Uuden Testamentin englanniksi. Hän ei kuitenkaan saanut painolupaa Uudelle Testamentilleen ja niinpä hän painatti kirjan lopulta Saksassa. Uutta Testamenttia salakuljetettiin Englantiin, missä käännös määrättiin välittömästi takavarikoitavaksi ja poltettavaksi.

Raamatun kääntäminen englanniksi oli lailla kiellettyä saarivaltakunnassa aina 1530-luvulle asti, jolloin julkaistiin ns. The Great Bible, joka oli nimensä

The Great Bible, kansilehti. Kuva: Wikimedia Commons.

mukaisesti suurikokoinen kirja. Tämä käännös oli kuningas Hernik VIII:n hyväksymä, mutta tällöinkin kuningas antoi määräyksiä siitä, ettei sitä saanut lukea kuka tahansa eikä miten tahansa. Kuningas itse on kuvattuna kirjan kansilehdellä jumalallisena hahmona, joka ojentaa Raamattua sekä papistolle oikealla puolellaan, että aatelisille vasemmalla puolellaan.

Negatiivinen suhtautuminen Raamatun kääntämiseen englanniksi johtuu Peikolan mukaan ainakin osaksi siitä, että Englannissa oli käyty asiasta kiivaita väittelyitä 1300-luvun loppupuolella. Tuolloin käytiin keskustelua siitä, voiko ja saako Raamattua kääntää kansankielelle. Keskustelua käytiin pääasiassa latinaksi erityisesti Oxfordin yliopiston oppineiden kesken, mutta debatti siirtyi myös englanninkielelle. Keskustelu oli kielipoliittista, mutta myös teologista ja filosofista. Peikola kävi läpi keskustelun tärkeimpiä argumentteja.

Raamatunkääntämisen puolustajat vetosivat agumenteissaan esimerkiksi siihen, että Raamattua oli aikaisemminkin käännetty. Olihan latinankielinen Vulgatakin käännös kreikasta. Sen lisäksi Raamattu oli käännetty tuohon aikaan jo muillekin kansankielille,

Baabelin tornin rakentaminen. Meister der Weltenchronik, kuva n. 1370-luvulta.

kuten ranskaksi tai espanjaksi. Kääntämisen vastustajat puolestaan viittasivat esimerkiksi kertomukseen Baabelin tornista, jolloin ihmisten kielten sekoittuivat synnin seurauksena. Latina oli heidän mukaansa vastaus tähän kielten sekoittumisen ongelmaan. Lisäksi teologiaa olisi ollut heidän mielestään turhaa kääntää englanniksi, koska latinaksi sillä oli paljon laajempi lukijakunta ympäri Eurooppaa.

Kannattajat puolestaan vastasivat, että englanninkielellä Raamattu saavuttaisi laajemman lukijakunnan Englannissa, kun se leviäisi muillekin kuin oppineille. Lisäksi Raamattu oli heidän mukaansa parasta mahdollista luettavaa tavalliselle kansalle. Vastustajat pelkäsivät kuitenkin, että tavallinen kansa ei ymmärrä Raamatun hienouksia, ja lukisi kirjaa liian kirjaimellisesti.

William Frederick Yeames: John Wycliffe antaa kääntämänsä Raamatun “köyhille papeille”.

Debatti ei jäänyt vain älykköjen kädenväännöksi, vaan John Wycliffe yhdessä oppilaidensa kanssa käänsi Raamatun englanniksi 1300-luvun loppupuolella. Aluksi he yrittivät etsiä Vulgatan virheet ja korjata ne. Sen jälkeen he käänsivät tekstin latinasta sanatarkasti, minkä jälkeen he muokkasivat käännöksen kieliasua paremmin englannin kieleen sopivaksi. Tämä käännös oli keskisen Englannin murteen mukainen, mikä oli todennäköisesti ymmärrettävämpi muille murrealueille kuin etelän tai pohjoisen murteet.

Wycliffen Raamattu oli suosittu ja rikkaat hankkivat sitä koteihinsa. Myös köyhemmät ihmiset saattoivat hankkia Raamatun isommalla joukolla yhdessä. Raamattuun laadittiin myös englanninkielisiä selitysteoksia, jotta sitä saattoi ymmärtää oppimattomampikin henkilö. Wycliffe ja hänen kannattajansa joutuivat kuitenkin kirkon johdon kanssa oppiriitoihin tietyistä teologisista kysymyksistä. Tästä seurasi harhaoppisyytteitä, jotka johtivat jopa kuolemantuomioihin. Lopulta Oxfordin kirkolliskokouksessa vuonna 1408 raamatunkäännös julistettiin pannaan ja englanninkielisen Raamatun lukemisesta tuli kiellettyä. Nämä tapahtumat olivat osaltaan vaikuttamassa siihen, miksi vielä 1500-luvulla Raamatun kääntämiseen ja lukemiseen suhtauduttiin niin varauksellisesti Englannissa.

TUCEMEMSin luentosarja jatkuu pääsiäisen jälkeen maanantaina 4.4. klo 17.15 Turun tuomiokirkossa. Tuolloin luennon pitää professori Kaisa Häkkinen ja aiheena on Suomen kirjakielen synty reformaatioaikana.