TUCEMEMSin yleisöluentosarja Kieli, kirjoitus ja pitkä reformaatio jatkui kesätauon jälkeen maanantaina 26.9. Turun tuomiokirkossa. Tuolloin puhumassa oli FM Maria Kallio aiheesta Uudelleen käytetyt kirjat? Keskiaikaiset kopiokirjat reformaation pyörteissä. Luennolla käsiteltiin keskiaikaisia kopiokirjoja. Kallio tekee väitöskirjaansa kopiokirjoista ja työskentelee Suomen Kansallisarkistossa.

Kopiokirjojen perinne alkoi jo 800-luvulla luostareissa saksankielisellä alueella, ja laajeni sitten maantieteellisesti muualle Eurooppaan, sekä kaupunkien ja tuomiokapitulien hallintoon. Luostareiden ulkopuolelta kopiokirjoja tiedetään 1200-luvulta eteenpäin. Kopiokirjat olivat nimensä mukaisesti kirjoja, joihin kopioitiin tärkeitä asiakirjoja, kuten oikeuden päätöksiä, lahjoituksia, tai muita hallinnollisia dokumentteja. Tarkoituksena oli tietysti varmistaa asiakirjojen säilyminen, mutta myös helpottaa niiden käytettävyyttä, kun asiakirjat voitiin kopioida suunnitelmallisesti esimerkiksi maantieteellisesti, aihealueittain ja/tai kronologisesti.

Myös Turussa on ollut käytössä kopiokirjoja keskiajalla. Ainoat meille säilyneet kopiokirjat ovat Turun tuomiokapitulin käytössä olleet Turun tuomiokirkon Mustakirja (Registrum ecclesiae Aboensis) sekä Codex Särkilahti (Codex Aboensis skokloster). Kirjoja on alettu koostaa todennäköisesti 1400-luvun loppupuolella, mutta niissä on kopioitu asiakirjoja 1200-luvulta 1500-luvun alkupuolelle asti. Kirjoihin on koottu esimerkiksi tietoja tuomiokirkoille lahjoitetusta omaisuudesta, kirjeitä ja muita asiakirjoja. Tuomiokapitulin lisäksi myös Turun kaupungilla on todennäköisesti ollut käytössään kopiokirjoja, mutta nämä eivät ole säilyneet.

Kallion mukaan kopiokirjoilla oli useita tärkeitä tehtäviä. Ilmeinen tehtävä kopiokirjoilla oli tietysti suojella alkuperäisiä asiakirjoja. Kopiokirjat olivat kuitenkin myös tuomiokapitulin muistina, ne siis toimivat yhteisön menneisyyden takeena. Kirjat kertoivat menneistä tapahtumista, oikeuksista ja kunniallisesta asianhoidon kulttuurista, ne ikään kuin todistivat että asiat hoidettiin hyvin ja hyvän hallinnon sääntöjen mukaan. Asiakirjat ja kopiokirjat olivat erittäin tärkeitä keskiaikaiselle kulttuurille, niiden merkitys oli hieman samankaltainen kuin reliikkien, jotka nekin olivat muistoja menneisyydestä. Samalla tavalla kuin reliikit asiakirjat ja kopiokirjat myös suojelivat yhteisöä ja yhteisön oikeuksia. Niitä myös säilytettiin yhtä hyvässä turvassa kuin arvoesineitä. Esimerkkinä Kallio mainitsi kopioidun asiakirjan, jossa Kolmen Pyhän Kuninkaan alttarin arkku oli tarkastettu, ja arkussa olevien arvoesineiden lisäksi asiakirjassa mainitaan kuusi sinetöityä asiakirjaa.

Reformaation melskeissä kopiokirjojen rooli muuttui ja niiden merkitys yhteisön suojelemisessa kääntyi päälaelleen. Esimerkiksi Mustakirjaa käytettiin apuna kirkon varallisuuden selvittämisessä, kun kuningas Kustaa Vaasa peruutti kirkon tuloja kruunulle. Kopiokirjat menettivät arvostetun asemansa. Esimerkiksi Codex skokloster päätyi kaniikki Arvidus Nicolain (Arvid Nilsson Särkilahti) yksityiseen käyttöön, ja hän käytti käsikirjoitusta yksityisten muistiinpanojen tekemiseen. Tämä osoittaa, ettei kyseinen kopiokirja enää ollut alkuperäisessä tehtävässään, ja että sitä ei enää arvostettu entiseen tapaan kirkon omaisuuden suojelijana. Codex Skokloster ja Mustakirja päätyivät moninaisten vaiheiden kautta Ruotsiin, ja molempia säilytetään tällä hetkellä Ruotsin kansallisarkistossa.

Maria Kallion luennon voi katsoa Virtuaalikirkko.fi -sivustolla. Hän on myös kirjoittanut aiheesta TUCEMEMSin uudessa Pohjoinen reformaatio -kirjassa, jota voi ostaa esimerkiksi UTUShopin tai Turun Historiallisen Yhdistyksen kautta. Luentosarja jatkuu lokakuun 24. päivä, jolloin puhumassa on professori Irmeli Helin aiheesta Lutherin virret – osa eurooppalaista kulttuuriperintöä. Luentosarja päättyy marraskuun 28. päivä, jolloin FT Mikko Kauko puhuu otsikolla Jöns Budde ja hänen kääntämänsä kirjallisuus. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan luentoja!

Miika Norro