Keskiajan ja uuden ajan tekstien tutkimus perustuu valtaosin käsikirjoitusten ja painettujen kirjojen muodostamaan aineistoon. Jotta ihmiset pääsisivät käyttämään tätä aineistoa muutenkin kuin paikan päällä kirjastoissa, teksteistä voidaan tehdä tieteellisiä editoita. Editiot tuovat tekstin saataville muodossa, joka on luettavaa nyky-yleisölle. Niissä on myös runsaasti taustoitusta tekstin historiasta ja sisällöstä. Painetut editiot ovat olleet tärkeä väline historiallisten tekstien välittämisessä. Nykyään kuitenkin digitaaliset editiot ovat nousseet tärkeään osaan muun muassa menneiden vuosisatojen kirjallisuuden ja kielen tutkimuksessa.
Digitaalinen editio on monella tapaa kätevä. Koska digitaalisella editiolla ei ole painetun
edition fyysisiä rajoitteita, se antaa mahdollisuuden esittää vaikkapa kaikki tekstin eri versiot ilman huolia kasvavista sivumääristä. Lisäksi digitaalinen editio mahdollistaa helposti käsikirjoituksen materiaalisten piirteiden esittämisen. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi tekstiin tehdyt korjaukset, marginaalihuomautukset ja eri käsialat.
Digitaalisten editioiden alkuaikana ne olivat usein tarjolla CD-ROM -muodossa, kuten esimerkiksi Canterbury Tales -projekti. Nykyään kuitenkin digitaaliset editiot ovat useimmiten saatavilla internetissä. Näin tekstit ovat heti kaikkien luettavissa. Digitaalisen edition käyttöliittymä voi mahdollistaa erilaisia hakuja sekä tapoja järjestää editoituja tekstejä. Usein on myös mahdollista valita, minkätyyppistä versiota editiosta tarkastelee: useissa digitaalisissa editioissa on mukana sekä alkuperäistä mahdollisimman tarkasti välittävä versio että lukijaystävällisempi, muokatumpi versio.
Digitaalisissa editioissa käytetään erilaisia annotaatiokeinoja, joilla voidaan ilmaista tekstin eri piirteitä ja tehdä siitä koneluettavaa. XML eli eXtensible Markup Language on yksi yleisimmistä käytössä olevista merkintäkielistä. XML:n avulla voi ilmentää esimerkiksi käsialan vaihdoksia, musteen värin vaihtelua, korjauksia tekstiin ja oikeastaan mitä vaan editoija haluaa ilmentää. XML ja sen kaltaiset merkintäkielet ovat hyödyllisiä, sillä niiden avulla myöhempi käyttäjä voi esimerkiksi tehdä hakuja jostain tietystä piirteestä, joka on annotoitu.
Digitaalisista editioista on paljon hyötyä vanhojen aikojen tutkimukselle. Jos tutkimus ei edellytä käsikirjoituksen fyysisten piirteiden tarkastelua, digitaalinen editio voi tarjota hyvän vaihtoehdon kirjastomatkalle. Monissa digitaalisissa editioissa on tekstin lisäksi kuvia käsikirjoituksen tai painetun kirjan sivuista, joten käyttäjä voi itse esimerkiksi halutessaan tarkistaa edition tekstin oikeellisuuden. Jos digitaalisen edition pohjana olevat (usein XML-pohjaiset) tiedostot on mahdollista saada käyttöön, niitä voi käyttää muun muassa kvantitatiivisen kielentutkimuksen aineistona.
Kölnin yliopiston Patrick Sahlen kokoama digitaalisten tieteellisten editioiden katalogi listaa lähes 400 digitaalista editiota. Joukosta löytyy monta keskiajan ja uuden ajan tekstejä käsittelevää hanketta. Kyseisestä katalogista löytyy esimerkiksi Isaac Newtonin alkemistiset käsikirjoitustekstit yhteen kokoava Chymistry of Isaac Newton -editio (Indianan yliopisto). Newton tunnetaan nykytieteen edelläkävijänä, mutta hän oli kuitenkin myös alkemian harjoittaja. Uuden ajan alussa alkemian ja kemian ero onkin veteen piirretty viiva. Editio sisältää Newtonin laboratoriomuistiinpanoja, alkemististen aineiden listoja sekä Newtonin käsin kopioimia muiden kirjoittamia alkemistisia tekstejä. Edition käyttäjä voi tarkastella kahta versiota kustakin tekstistä. Ensimmäinen versioista on nk. diplomaattinen versio, jossa on säilytetty enemmän käsikirjoituksen visuaalisia piirteitä ja korjauksia. Toinen on normalisoitu versio, jossa tekstistä on tehty luettavampaa.
Eräs toinen mielenkiintoinen editointihanke on Bess of Hardwick’s Letters (Glasgow’n yliopisto). Se kokoaa yhteen Englannin kuningatar Elisabet I:n aikana eläneen Hardwickin Bessin kirjeenvaihtoa 1550–1600-luvuilta. Bess oli tärkeä henkilö 1500-luvun Englannissa. Hänen kirjeenvaihtonsa kautta lukija voi tarkastella tuon ajan arkea ja politiikan kiemuroita. Editiossa voi tarkastella kirjeitä monessa eri muodossa: diplomaattisen ja normalisoidun version lisäksi niistä on tarjolla tulostettavaksi tarkoitettu versio sekä XML-versio. Kirjeistä on myös kuvat.
Kaikilla digitaalisilla editioilla ei kuitenkaan ole kauniita verkkosivuja. Jos hankkeen puitteissa ei ole mahdollisuutta verkkoympäristön luomiseen, digitaalinen editio voi olla lähempänä data-arkistoa. Tällöin ei ole verkkoympäristöä, joka mahdollistaisi hakuja, mutta edition tekstit ovat ladattavissa ja luettavissa. Tällaisesta esimerkkinä on Ville Marttilan väitöskirjaansa (2014) varten kehittämä editio keskiaikaisista ruokaresepteistä (lataa tiedosto Marttila_DigitalAppendices.zip). Edition tiedostoissa on sekä raakadatana toimivat XML-tiedostot että lukijaystävällisempiä versioita pdf- ja html-muodossa.
Oma väitöskirjaprojektini (englannin kielen oppiaineessa) tuottaa osaltaan digitaalisen tieteellisen edition varhaisesta tieteellisestä tekstiaineistosta: editoin The Mirror of Alchemy -nimisen alkemistisen teoksen kaikki seitsemän käsikirjoituskopiota. Pyrin editiossa välittämään mahdollisimman tarkasti 1400–1600-luvuilta peräisin olevien käsikirjoitustekstien sisällön sekä niiden materiaalisia piirteitä. Valmistuttuaan XML-annotoitu open access -editioni tarjoaa aineistoa esimerkiksi kielentutkimukseen.
Sara Norja
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa englannin kielen oppiaineeseen.