Reformaation merkkivuosi 2017 on ollut jo pitkään TUCEMEMSin keskeinen ja tärkein hanke. Olemme jo vuodesta 2014 lähtien suunnitelleet ja valmistelleet erilaista ohjelmaa merkkivuotta varten. Sunnuntaina 30.10.2016, melkein päivälleen 499 vuotta Martin Lutherin 95 teesin julkistamisen jälkeen, merkkivuosi alkoi juhlallisesti ja monipuolisella ohjelmalla. Myös TUCEMEMS oli mukana avajaispäivän ohjelmassa järjestämällä Turun tuomiokirkossa avajaisseminaarin.
Reformaation merkkivuoden valtakunnallista avajaispäivää vietettiin asianmukaisesti Turussa, Suomen kirkollisessa pääkaupungissa ja reformaation keskeisessä tapahtumapaikassa. Päivän ohjelma alkoi klo 10 avajaismessulla Tuomiokirkossa. Piispa Kaarlo Kalliala piti saarnan ja messussa kuultiin myös musiikkia muun muassa Chorus Iucundusin ja Turku Cathedral Youth Choirin ja vaskikvintetin tulkitsemana.
Messun jälkeen ohjelma jatkui vapaamuotoisemmin koko perheen Missä Mikael? -kaupunkiseikkailun merkeissä. Seikkailussa lapset pääsivät tekemään tehtäviä ja tutustumaan Mikael Agricolaan, Pehr Kalmiin ja muihin kiinnostaviin hahmoihin. Tarjolla oli myös keittolounas osallistujille.
Iltapäivällä ohjelma jatkui Turun tuomiokirkossa, missä syvennyttiin reformaation historiaan ja merkitykseen tarkemmin TUCEMEMSin järjestämässä seminaarissa. Seminaarin avasi TUCEMEMSin johtaja professori Marjo Kaartinen. Tilaisuudessa kuultiin lauluyhtye Vox Silentiin (Hilkka-Liisa Vuori ja Johanna Korhonen) ja MuT Jorma Hannikaisen tulkitsemana reformaation aikaisia lauluja.
Ensimmäisen esitelmän piti professori Matti Peikola, joka puhui kirjakulttuurin murroksesta. Hän kertoi kirjanpainotaidon kehityksestä, ja korosti, että painettujen kirjojen rinnalla käytettiin vielä pitkään käsinkirjoitettuja kirjoja. Muutos ei siis ollut yhtäkkinen,
vaan vähittäinen, joskin painettujen kirjojen määrä kasvoikin nopeaa tahtia. Painotaito mahdollisti ajatusten nopean ja edullisen levittämisen, mikä edesauttoi myös Lutherin teesien leviämisen. Peikolan mukaan Luther ei ollut osannut itse edes varautua siihen, että teesit leviäisivät niin nopeasti niin suurelle yleisölle. Luther kuitenkin piti kirjapainotaitoa hyvänä asiana, Jumalan lahjana kristikunnalle, jolla voitiin opettaa suuria joukkoja ymmärtämään kirjoituksia ja kristinoppia.
Professori Kaisa Häkkinen puhui Suomen kirjakielen synnystä. Hänen mukaansa Suomen kielen historiassa ei ole yhtään toista niin suurta ja merkittävää tapahtumaa kuin reformaatio, sillä tuolloin sai alkunsa Suomen kirjakielen kehitys. Suomea oli toki kirjoitettu jo aiemmin, esimerkiksi papit ovat todennäköisesti jo keskiajalla kirjoittaneet itselleen muistiin Isä Meidän -rukouksen ja muiden keskeisten rukousten suomenkielisiä sanamuotoja, sillä katolisen kirkon mielestä jokaisen kristityn tuli osata nämä rukoukset omalla kielellään ulkoa. Sanamuodon piti säilyä samana, minkä vuoksi rukouksia kirjoitettiin muistiin, mutta valitettavasti yhtään tällaista ”muistilappua” ei ole säilynyt keskiajalta. Reformaation ajatus kansankielen erityisasemasta oli kuitenkin tärkeä muutos, sillä nyt suomen kieli sai saman aseman kuin muut kielet, se oli kelpoinen pyhien toimitusten kieleksi ja sillä alettiin kirjoittaa myös pyhiä tekstejä. Häkkinen korosti myös sitä, että vaikka Mikael Agricolan rooli kirjakielen kehittäjänä onkin tärkeä, ei hän kuitenkaan ollut ainut tai edes ensimmäinen, joka kirjoitti suomeksi tai piti messun suomeksi. Hän oli vain ainut, joka onnistui saamaan tekstinsä painettua, jolloin hänen kirjoituksensa levisivät samanlaisina kappaleina laajalle ja saivat näin suuren painoarvon kirjakielen pohjana.
Musiikkiesityksen jälkeen puhui apulaisprofessori Kirsi Salonen, joka kertoi oikeuslaitoksen hallinnon reformaatiosta. Suuri muutos tapahtui hänen mukaansa hallinnon ylätasolla, kun kirkon keskushallinto ei ollutkaan enää Roomassa Paavin kuuriassa, vaan Tukholmassa kuninkaan hovissa. Kuningas Kustaa Vaasa otti itselleen kirkon hallinnon, mikä aluksi tarkoitti etenkin verotukseen ja taloudellisiin asioihin puuttumista. Kirkon verovarat ohjattiin kruunun käyttöön, ja kirkolle jäi aiempaa vähemmän tuloja. Toinen suuri muutos oli tietenkin se, että papisto saattoi mennä luvan kanssa naimisiin. Oikeuslaitos uudistui samaten. Ennen monia asioita oli käsitelty Roomassa asti, mutta reformaation uudistusten myötä kirkollisen oikeuslaitoksen painopiste siirtyi hiippakuntatasolle, ja yksittäisille piispoille tuli näin ollen enemmän oikeuskäsittelyjä hoidettavaksi. Suuri muutos oli myös se, että reformaation aikana Suomen hiippakunta jaettiin läntiseen, Turun hiippakuntaan, jonka piispana toimi Mikael Agricola ja itäiseen Viipurin hiippakuntaan, jonka johdossa oli Paavali Juusten.
Dosentti Riitta Laitinen puhui seuraavaksi kirkkotilan reformaatiosta. Laitinen korosti, että kirkkotila ei muuttunut yhtäkkisellä ja nopealla tavalla, vaan että muutokseen meni pitkä aika. Muutos kesti pitkään, sillä kirkko oli köyhtynyt reformaation aikana, eikä varoja ollut kirkkotilan uudistamiseen. Suurin yksittäinen muutos kirkkotilassa lieneekin ollut aluksi juuri kalliiden ehtoollisastioiden ja muiden arvoesineiden puuttuminen, kun kruunu otti ne haltuunsa. Piispa Isaacus Rothovius tuli Turkuun piispaksi vuonna 1627 ja alkoi uudistaa hiippakuntaansa ja tuomiokirkkoa. Kirkkoon hankittiin uudet penkit, jotta ihmiset istuisivat
järjestyksessä jumalanpalveluksen aikana ja keskittyisivät saarnaan. Myös uusi saarnatuoli hankittiin kirkkoon ja polvistumispenkit ehtoollista varten. Alttarin paikka siirrettiin kaikissa kirkoissa aivan kirkon itäseinään kiinni, kun ennen alttari oli ollut kuorin keskellä. Kirkkojen maalauskoristeluja ei reformaation aikana juurikaan peitetty, vaan vanhojen maalausten annettiin olla paikallaan. Kirkon sivulaivoissa olleet pyhimysalttarit muutettiin reformaation aikana vähitellen hautakappeleiksi, jollaisina me ne nykyisessä tuomiokirkossa tunnemme.
Viimeisenä puhui arkkipiispa Kari Mäkinen, jonka aiheena oli reformaatio suomalaisessa kulttuurissa. Hän lähestyi aihetta reformaation kahtalaisen ”katseen” kautta. Ensinnäkin reformaation katse oli Suomessa vallan katse, sillä muutos oli kruunun alulle panema ja sen ehdoilla toteutettu. Reformaatio ei meillä ollut kansanliike, vaan tuli ylhäältä päin. Tämän katseen jäljet näkyvät Mäkisen mukaan kulttuurissamme edelleen esimerkiksi siinä, että korostamme vahvan valtion merkitystä. Toisaalta reformaation katse oli myös alas katsova: reformaattorit katsoivat tavalliseen kansaan, tavallisen kansan kieli nostettiin osaksi jumalanpalveluselämää ja luterilaisuudessa korostettiin almujen ja hyväntekeväisyyden sijaan yhteisvastuuta köyhemmistä. Tämän katseen jäljet näkyvät esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunta-ajattelussamme. Tilaisuuden päätti musiikkiesitys.
Merkkivuoden avajaispäivän iltana kuultiin vielä J.S. Bachin urkuteosten kokonaisesityksen avauskonsertti tuomiokirkossa.
Merkkivuosi on nyt siis virallisesti avattu, ja vuoden aikana on tarjolla paljon erilaista ohjelmaa, josta tässä lyhyt yhteenveto ohjelmasta, jossa TUCEMEMS-keskus on tavalla tai toisella mukana:
• Pohjoinen reformaatio -tietokirja, joka julkaistiin syyskuussa 2016. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Tiedekirjan sivuilta tai UTUShop-verkkokaupan kautta.
• Lastennäyttely “Kirkonrotta muistelee” Turun tuomiokirkon Agricolan kappelissa 19.10.2016-5.11.2017.
• 28.11.2016 klo 17.00 Yleisöluento Turun tuomiokirkossa. FT Mikko Kauko puhuu otsikolla Jöns Budde ja hänen kääntämänsä kirjallisuus.
• Studia generalia -luentosarja Turun tuomiokirkossa keväällä 2017 (otsikot tulevat myöhemmin):
23.1.2017 klo 17.00 professori Mia Korpiola
20.2.2017 klo 17.00 professori Kirsi Salonen
20.3.2017 klo 17.00 dosentti Riitta Laitinen
24.4.2017 klo 17.00 dosentti Liisa Seppänen
15.5.2017 klo 17.00 FM Tanja Toropainen
• Luentosarja Turun linnassa helmikuusta huhtikuuhun 2017, sekä Valtapeliä-näyttely linnassa 17.2.2017-4.3.2018.
• Seminaari reformaation merkityksestä suomalaiselle kulttuurille 15.-16.3.2017.
• Seminaari Turun Keskiaikaisilla markkinoilla 29.6.2017.
Ajankohtaista ohjelmaa löytyy muun muassa TUCEMEMSin sivuilta ja Reformaatio 2017 -sivustolta.