TUCEMEMSin luentosarja Kirkko keskellä muutosta. Reformaation vaikutus kulttuuriin ja kirkkoon jatkui 20.3.2017 luennolla, jonka piti Kulttuurihistorian dosentti Riitta Laitinen. Hänen otsikkonaan oli Turun 1600-luvun piispat kirkkotilan uudistajina.

Reformaatio ei ollut monilta osin kovin nopea tapahtumasarja, vaan jotkin muutokset veivät hyvinkin pitkään. Esimerkiksi kirkkotila muotoutui vähitellen ”luterilaisemmaksi”. Varsinaisella reformaatiokaudella 1500-luvulla kirkkojen sisätiloihin ei edes kiinnitetty hirveästi huomiota – suurin muutos lienee ollut arvoesineiden poisvieminen Kustaa Vaasan toimien seurauksena, sekä pyhimyspatsaiden osittainen poistaminen ja niiden aseman muuttuminen. Kirkkotila oli kuitenkin monilta osin ”katoliseksi” mielletty vielä 1627, kun Isaacus Rothovius saapui Turkuun piispaksi (piispana 1627–1652).

Laitisen mukaan Rothovius oli ensimmäinen piispa, joka todella paneutui kirkkotilan

Isaacus Rpthovius, Turun piispana 1627-1652.

uudistamiseen Suomen puolella. Rothovius saapuessa Turun tuomiokirkko oli huonossakunnossa ja hiippakunnassa noudatettiin hänen mielestään katolisia tapoja, jotka tekivät kirkkotilasta liian katolisen. Hän alkoi ohjeistaa seurakuntia hiippakuntaohjeissaan, jotka olivat yleisesti tunnettu tapa koko Ruotsin kirkossa. Piispat julkaisivat ohjeistuksia hiippakuntansa seurakunnille noudatettaviksi, ja näissä ohjeissa Rothovius käsitteli myös kirkkotilaan liittyviä kysymyksiä.

Rothovius kiinnitti aluksi huomiota erityisesti siihen, miten tilaa käytettiin. Esimerkiksi normaalisti alttarilla sai olla vain yksi pappi toimittamassa messua, eikä esimerkiksi tekstien lukemista varten pitänyt liikkua pois alttarilta, vaan papin tuli lukea tekstit paikaltaan alttarilta. Hieman myöhemmin Rothovius nosti esille kirkon sisustukseen liittyviä asioita. Tärkein näistä oli kirkonpenkkien hankkiminen. Keskiajallakin kirkoissa oli ollut penkkejä, mutta ne olivat yksityisten ihmisten, sukujen tai kiltojen omia penkkejä ja niiden muoto ja järjestys vaihteli. Luterilaisessa kirkossa penkkien haluttiin olevan hyvässä järjestyksessä ja samalla tavalla tehtyjä.

Johannes Gezelius vanhempi, Turun piispana 1664-1690.

Myöhemmin 1600-luvulla hiippakunnan piispana toimi Johannes Gezelius (piispana 1664–1690), joka hänkin ohjeisti seurakuntiaan kirkkotilan oikeasta käytöstä ja koristelusta. Hän halusi yhtenäistää kirkon toimintoja ja hän painotti erilaisia kirkkotilan sisustuksen käytäntöjä. Se, että hän ei puuttunut liturgian oikeaan kulkuun, kertoo siitä, että asiat oli siltä osin saatu jo aiemmin järjestykseen, eikä ongelmia enää ollut.

Gezelius keskittyi kirkkotilan uudistamiseen. Alttarin ympärille tuli hankkia pehmustettu polvistumispenkki ehtoollisella käyntiä varten, ja kirkkosali oli pidettävä siistinä ja kaikki sinne kuulumaton ylimääräinen tavara tuli siirtää erilliseen varastoon kirkkomäelle. Gezelius myös puuttui ajalle tyypillisten aatelissukujen näyttävien hautajaisvaakunoiden

Hautajaisvaakunat olivat suosittuja 1600-luvulla. By Htm – Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=34125157

sijoitteluun. Vaakunoita ei saanut sijoittaa kirkossa niin, että ne estäisivät seurakuntalaisia näkemästä alttarille tai saarnastuoliin, eivätkä ne saaneet peittää valonlähteitä kirkossa.

Laitisen mukaan kirkkotilan pyhyys oli vaikea kysymys luterilaisen puhdasoppisuuden aikana. Luterilaisen opin mukaan nimittäin kirkko itsessään, rakennuksena, ei voinut olla pyhä, toisin kuin katolisessa ajattelussa. Käytännössä kuitenkin rakennusta haluttiin kunnioittaa, ja esimerkiksi ehtoollista sai lähtökohtaisesti viettää vain kirkkorakennuksessa, mikä viittaa siihen, että kirkkorakennuksen on ajateltu olleen kuitenkin parempi paikka kohdata Jumala kuin jokin maallisempi paikka.

Kirkkorakennukset olivat joka tapauksessa todella tärkeitä ja keskeisiä paikkoja seurakunnan ja koko yhteisön toiminnalle, ja 1600-luvun piispat halusivat ymmärrettävästi tehdä näistä tärkeistä julkisista tiloista mahdollisimman luterilaisia ja oikeaoppisia. Tällä tavoin reformaation aloittamat muutokset saatettiin jonkinlaiseen päätökseen vasta 1600-luvun loppupuolella.

Miika Norro

P.S. TUCEMEMSin luentosarja jatkuu taas huhtikuussa, tässä koko luentosarjan ohjelma:

23.1. Professori Mia Korpiola: Sovintoon Jumalan ja seurakunnan kanssa’: kirkkokuri reformaatioajan Ruotsissa
20.2. Apulaisprofessori Kirsi Salonen: Reformaation myytit
20.3. Dosentti Riitta Laitinen: Turun 1600-luvun piispat kirkkotilan uudistajina
24.4. Dosentti Liisa Seppänen: Kirkollisten kiinteistöjen ja kaupunkikuvan muutokset uuden ajan alussa
15.5. Filosofian maisteri Tanja Toropainen​: Monipuolistuvat tekstilajit, yhdenmukaistuvat tekstit – kirkollisen kielen muutoksia reformaatioaikana.