Lokakuun 14. päivä vuonna 1066 Vilhelm Valloittaja, Normandian herttua, otti Hastingsin taistelussa yhteen Harald Godwininpojan kanssa. Taistelu päättyi normanniherttuan voittoon, ja tapahtumasta alkoi Englannin normannivalloitus, joka huipentui 25. joulukuuta samana vuonna, kun Vilhelm kruunattiin Englannin kuninkaaksi. Valloituksesta alkoi pitkällinen ja suurimittainen kulttuurinen ja kielellinen muutosprosessi, joka on luonut pohjan nykyiselle englannin kielelle. TUCEMEMS järjesti tapahtuman vuosipäivänä puolipäiväseminaarin, jonka tarkoituksena oli pohtia valloituksen merkitystä ja vaikutusta Englannin historialle ja kielen kehitykselle. Seminaari alkoi lähes tunnilleen 950 vuotta taistelun alkamisen jälkeen.

Janne Skaffari pitää esitelmää seminaarissa.

Janne Skaffari, seminaaripäivän ideoija ja suunnittelija, piti aluksi luennon, joka käsitteli normannivalloituksen tapahtumahistoriaa ja valloituksen vaikutusta englanninkielen kehitykseen. Skaffari on tutkinut muinais- ja keskienglantia sekä kielikontakteja ja koodinvaihtoa.

Valloituksen tapahtumia ymmärtääkseen on tutustuttava hieman myös Englannin ja Normandian historiaan ennen varsinaista valloitusta. Vilhelm Valloittaja kuului Normandian herttuoiden dynastiaan, joka oli saanut alkunsa viikinkipäällikkö Rollosta. Rollo oli saanut Ranskan kuninkaalta luvan asettua Normandian alueelle vuonna 911. Tästä syystä alueen nimeksi on tullut Normandia, pohjoisen miestä (frankin kielen nortman tai muinaisnorjan norðmaðr) tarkoittavan sanan mukaan. Rollon seuraajat alkoivat puhua sen aikaista ranskaa, joskin normannien puhuma kieli erosi joiltain osin muualla Ranskan alueella puhutusta kielestä.

Normannivalloituksen taustalla oli useita tekijöitä. Vuonna 1002 Englannin kuningas Ethelred II meni naimisiin Emman kanssa, joka oli Normandian herttuan Rikhard I:sen sisar. Ethelred ja Emma saivat pojan, josta tuli myöhemmin, vuonna 1042, kuningas Edvard Tunnustaja. Hän oli viettänyt useita vuosia

Kuningas Edvard Tunnustaja. Yksityiskohta Bayeux’n seinävaatteesta.
Wikimedia Commons

maanpaossa Normandiassa, mistä johtuen hän tukeutui valtaantulonsa jälkeenkin vielä vahvasti Normandian aatelistoon saadakseen tukea politiikalleen. Edward Tunnustaja kuoli lapsettomana vuonna 1066, jättäen Englannin kuninkuuden avoimeksi. Harold Godwinson, Englannin vaikutusvaltaisin aatelinen, kruunattiin kuolemaa seuranneena päivänä Englannin uudeksi kuninkaaksi.

Haroldin kuninkuus ei ollut kuitenkaan kaikkien mieleen. Kruunua vaati itselleen myös Norjan kuningas Harald Hardrada ja Normandian herttua Vilhelm, joka väitti edesmenneen kuninkaan luvanneen kruunun hänelle. Molemmat kruunun tavoittelijat alkoivat valmistautua Englannin valtaamiseen Haroldilta. Kuningas Haroldin maasta karkotettu veli Tostig Godwinson liittoutui Harald Hardradan kanssa, ja teki jo alkuvuodesta ryöstömatkan Lounais-Englannin rannikolle. Haroldin laivasto ajoi hänet kuitenkin pois, mutta hän siirtyi pohjoiseen Skotlannin alueelle. Syyskuun alussa kuningas Harald valloitti Englannin pohjoisosia yhdessä Tostigin kanssa, mutta syyskuun 25. päivä he hävisivät Stamford Bridgen taistelun Haroldin joukkoja vastaan ja saivat molemmat surmansa. Taistelussa myös Haroldin joukot kärsivät tappioita, ja hänen armeijansa palasi heikentyneenä kohti Etelä-Englantia.

Vain noin kolme viikkoa myöhemmin Harold joutui kohtaamaan Vilhelmin joukot etelämpänä lähellä Hastingsia. Taistelu alkoi aamulla, ja jatkui koko päivän. Ratkaiseva tapahtuma oli ilmeisesti kuningas Haroldin kuolema, ja normannit voittivat taistelun. Taistelun voitettuaan Vilhelm Valloittajan täytyi kuitenkin vielä taistella ja alistaa valtansa alle vielä loput Englannista. Pienempiä taisteluja käytiin pitkin syksyä, kunnes Englannin johtavat aateliset viimein antautuivat hänelle ja hänet kruunattiin jouluna kuninkaaksi.

Yksityiskohta Haistingsin taistelusta Bayeux’n seinävaatteesta. Wikimedia Commons

Laura Ashe puhumassa TUCEMEMSin seminaarissa.

Seminaarin toisen esitelmän piti FT Laura Ashe Oxfordin yliopistosta. Ashe tutkii englantilaista normannivalloituksen jälkeisen ajan kirjallisuutta ja hänen uusi kirjansa Oxford English Literary History vol. 1: 1000–1350 ilmestyy ensi vuonna. Hänen esitelmänsä teemana oli kulttuurinen muutos, jonka valloitus sai aikaan.
Lähtökohtana hänen esitelmässään oli se näkemys kuninkuudesta, joka oli vallalla Englannissa ennen valloitusta. Kuninkuus nähtiin pyhänä asiana, jolloin kuninkaan tuli olla hyvä kristitty ja välttää verenvuodatusta ja taistelua. Taistelussa kuolevan ritarin ajateltiin joutuvan helvettiin, koska hän oli kuollut ripittäytymättä pahoista teoistaan, eli taistelussa tapahtuneista tapoista. Ashen mukaan tämä ideologia ei ollut kovin hyvää reaalipolitiikkaa, sillä kuninkaan ja ritarin tehtävänä levottomana aikana oli tietenkin puolustaa maataan.

Normannivalloituksen aikoihin kulttuuri kuitenkin muuttui, ja vähitellen ritariudesta ja taistelemisesta tuli kristillinen hyve aatelisten omassa ajattelussa. Ashe käsitteli useita kirjallisia lähteitä, joissa tätä näkökulmaa tuodaan esille.
Toinen tärkeä näkökulma Ashen esitelmässä liittyi siihen, että hänen mukaansa Englannin kulttuurissa ajatus valtiosta oli tärkeämpi kuin ajatus kuninkaasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kuninkaankin oli noudatettava lakeja ja säädöksiä: hänen valtansa ei ollut suoraan Jumalalta periytyvää, vaan hänelle ikään kuin valtion asioiden hoitoa varten uskottua. Tämä asenne periytyi Ashen mukaan Englannin vuonna 1016 valloittaneelta Knuut II Suurelta. Knuut nimittäin lupasi pitää valloittamansa maan lait ja asetukset voimassa ja noudattavansa niitä, mistä tuli perinne kuninkuuden siirtyessä eteenpäin. Käytäntö kiteytyi Ashen mukaan lopulta vuonna 1215 Magna Cartan ajatuksiin kuninkaanvallan rajoittamisesta.

Seminaari oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja keräsi paikalle paljon kiinnostuneita kuulijoita.

Miika Norro