{"id":147,"date":"2016-05-16T09:42:42","date_gmt":"2016-05-16T06:42:42","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/?p=147"},"modified":"2016-05-16T09:42:42","modified_gmt":"2016-05-16T06:42:42","slug":"kun-adlibris-alkoikin-nayttaa-normaalilta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/2016\/05\/16\/kun-adlibris-alkoikin-nayttaa-normaalilta\/","title":{"rendered":"Kun adlibris alkoikin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 normaalilta"},"content":{"rendered":"

Latinakin on aikanaan ollut el\u00e4v\u00e4, puhuttu ja kirjoitettu kieli. Quis hoc nesciat?<\/em> Latinasta on my\u00f6s ollut eri aikakausina ja eri k\u00e4ytt\u00f6yhteyksiss\u00e4 useita eri versioita ja rekistereit\u00e4 (kuten mist\u00e4 tahansa el\u00e4v\u00e4st\u00e4 kielest\u00e4), ja jo antiikin aikana kiisteltiin oikeakielisyys- ja oikeinkirjoitusasioista. Olen viime vuosina saanut tutustua yhteen\u00a0 varsin omalaatuiseen latinaan, jossa sekoittuvat latinan syntaksi ja varhaiset romaaniset rakenteet.<\/p>\n

V\u00e4it\u00f6skirjani k\u00e4sittelee latinan syntaksin kehityst\u00e4 ja muutoksia 800-luvun asiakirjakieless\u00e4. Tutkimuksen korpuksen muodostavat Pohjois-Italian Piacenzan<\/a> kaupungin ja sen ymp\u00e4rist\u00f6n vuosilta 816\u2013899 s\u00e4ilyneet asiakirjat (noin 320 kpl), jotka sis\u00e4ltyv\u00e4t laajaan Chartae Latinae Antiquiores <\/em>\u00a0-julkaisuun. ChLA<\/em>-aineisto<\/p>\n

\"Piacenzan<\/a>

Piacenzan tuomiokirkko, CC BY-SA 3.0, https:\/\/commons.wikimedia.org\/w\/index.php?curid=519075<\/p><\/div>\n

k\u00e4sitt\u00e4\u00e4\u00a0yksityisoikeudellisia, esimerkiksi maank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4, useimmiten pergamentille kirjoitettuja asiakirjoja 600\u2013800-luvuilta. Valtaosaa \u201domista\u201d asiakirjoistani s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n yh\u00e4 Piacenzan tuomiokirkon uumeniin k\u00e4tkeytyv\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 arkistossa, ja ne on julkaistu\u00a0vasta 2000-luvulla.<\/p>\n

Suuri osa asiakirjojen teksti\u00e4 on sidoksissa toistuviin, fraasimaisiin asiakirjaformuloihin (mik\u00e4 tosin ei takaa ns. oikeakielisyytt\u00e4). Asiakirjoissa on s\u00e4ilynyt erilaisiin ilmauksiin ja lainauksiin kiteytynein\u00e4 kielellisi\u00e4 elementtej\u00e4, jotka ovat per\u00e4isin 400\u2013600-lukujen juridisesta ja hallinnollisesta latinasta. Lis\u00e4ksi niiss\u00e4 on vaihtelevissa yhteyksiss\u00e4 esiintyvi\u00e4 tietoja, jotka liittyv\u00e4t yksitt\u00e4isiin tapahtumiin ja yksitt\u00e4isten asioiden, paikkojen ja henkil\u00f6iden kuvaamiseen. Juuri n\u00e4iss\u00e4 vaihtelevissa tekij\u00f6iss\u00e4 voi tavoittaa kirjurin pyrkimyksen ilmaista latinaksi sellaisia puhekielen tekij\u00f6it\u00e4, jotka voi jo m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 romaanisiksi. Erilaiset formulat taas heijastelevat perinnett\u00e4 eli n\u00e4it\u00e4 asiakirjoja varhaisempaa aikakautta. Keskityn tutkimuksessani syntaksin eroihin ja muutoksiin kaavamaisten ilmausten ulkopuolelle j\u00e4\u00e4viss\u00e4 vapaammin muotoilluissa, tapauskohtaisissa kohdissa, joskin niiden syntaksi on usein varsin suppeaa.<\/p>\n

Asiakirjojen latina heijastelee sellaista kielen kehitysvaihetta, jossa fonologia, morfologia ja syntaksi eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 noudata klassisen latinan j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 mutta kouluissa opittava ja varhaisempien tekstien v\u00e4litt\u00e4m\u00e4 kielioppi vaikuttaa latinanpuhujien ja -kirjoittajien kieleen. Tekstit ovat kielitieteilij\u00e4lle erityisen kiinnostavia, koska niiss\u00e4 n\u00e4kyy jo lukuisia romaanisia piirteit\u00e4, kuten kaksiosaisen perfektin (data abeo<\/em>) muodostus tai de<\/em>-preposition genetiivinen k\u00e4ytt\u00f6. My\u00f6s italian da<\/em>-prepositio on jo k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. \u00c4\u00e4nt\u00e4mys vaikuttaa v\u00e4lill\u00e4 huomattavasti kirjoitustapaan: inn omnibus<\/em>, amme facta<\/em>. Palatalisoitunutta \u00e4\u00e4nnett\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n usein ilment\u00e4\u00e4 tj-kirjoitustavalla: tjves <\/em>(cives<\/em>).<\/p>\n

Latinan ad<\/em>– ja ab<\/em>-prepositio menev\u00e4t 800-luvun asiakirjakieless\u00e4 iloisesti sekaisin ja limitt\u00e4in; akkusatiivi ja ablatiivi eiv\u00e4t morfologisesti en\u00e4\u00e4 eronneet toisistaan, koska fonologinen vokaalipituus ja loppu-m<\/em> olivat h\u00e4vinneet \u00e4\u00e4nt\u00e4myksest\u00e4 jo vuosisatoja aiemmin ja kumpikin prepositio \u00e4\u00e4ntyi siten pelkk\u00e4n\u00e4 \/a\/:na. Voidaankin puhua pikemminkin kirjoitustavoista kuin tietyn sijamuodon k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kirjoitustapa ad<\/em> on paljon yleisempi, ja sit\u00e4 on usein k\u00e4ytetty ab<\/em>-preposition sijaan: livello ad me facto<\/em>, ad presenti die<\/em>. My\u00f6s datiivimaisen muodon ja prepositiorakenteen yhdistelmi\u00e4 esiintyy: ad heredibus meis<\/em>. Aineistoa tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n kahlattuani sekamuotoinen verkkokaupan nimi Adlibris ei vaikutakaan en\u00e4\u00e4 niin oudolta\u2026 Kirjoitustapa ab<\/em> taas n\u00e4ytt\u00e4isi esiintyv\u00e4n ainoastaan vakiintuneissa, toistuvissa formuloissa ja olisi siten pelkk\u00e4 arkaismi: defendere ab omni hominem<\/em>. My\u00f6s pelkk\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4myksen mukaista a-muotoa esiintyy, joskus em. kirjoitustapojen kanssa samassa lauseessakin: sicut ad genitore meo vel a me posesa est<\/em>. Voidaankin kysy\u00e4, kuinka sattumanvaraista kunkin kirjoitustavan k\u00e4ytt\u00f6 on \u2013 onko kirjuri kenties tavoitellut vain jotenkuten latinan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kielt\u00e4? Tutkijan on v\u00e4lill\u00e4 vaikeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u201dkielioppivirheit\u00e4\u201d kytt\u00e4\u00e4v\u00e4n koulumestarin asenteestaan\u2026<\/p>\n

Hyperkorrektismit tuovat t\u00e4h\u00e4n omalaatuiseen latinan kieleen oman lis\u00e4vivahteensa. Oikeasta kirjoitusmuodosta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kirjurit saattoivat kehitt\u00e4\u00e4 \u201dv\u00e4\u00e4rin korjattuja\u201d muotoja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n yleisist\u00e4kin latinan sanoista (esim. ad<\/strong>que<\/em>, jopa ad<\/strong>quem<\/strong> <\/em>< atque<\/em>, tam<\/strong>tum <\/em>< tantum<\/em>) ja jopa asiakirjakieleen kuuluvista kiinteist\u00e4 ilmauksista (constad<\/strong><\/em> <<\/p>\n

\"Lothar<\/a>

Lothar I
Public Domain, https:\/\/commons.wikimedia.org\/w\/index.php?curid=189282<\/p><\/div>\n

constat<\/em>). Nykyitalialaisellekin vaikeasti \u00e4\u00e4ntyv\u00e4 \/h\/ saattaa ilmesty\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vien sanojen alkuun: hanni <\/em>< anni<\/em>.\u00a0 Homnia<\/em> (< omnia<\/em>) taas on voinut saada vaikutteita homines<\/em>-sanasta. V\u00e4lill\u00e4 kirjoittaja tuntuu lis\u00e4nneen johonkin sanaan alku-h:n ja varsinkin loppu-m:n ik\u00e4\u00e4n kuin varmuuden vuoksi, saadakseen tekstiin jonkinlaista aidomman latinan tuntua. (Alkuper\u00e4isist\u00e4 asiakirjoista voisi ehk\u00e4 huomata, mik\u00e4li t\u00e4llainen alku- tai loppukirjain on lis\u00e4tty sanaan erikseen, kenties eri k\u00e4sialallakin.)\u00a0 Joskus my\u00f6s kirjurin\u00a0germaanitausta taitaa paljastua, kun \/v\/:n sijaan onkin kirjoitettu \/f\/. Ja pit\u00e4isik\u00f6h\u00e4n siit\u00e4 p\u00e4\u00e4tell\u00e4 jotain kirjurin ajatuksista, ett\u00e4 Piacenzan aluetta tuolloin hallinnoineen Lotharin<\/a>, Kaarle Suuren<\/a> pojanpojan, nimi kirjoitetaan johdonmukaisesti ja monipuolisesti v\u00e4\u00e4rin?<\/p>\n

T\u00e4llainen tutkimusaineisto on monessa mieless\u00e4 kiinnostava. Nuoruuteni toiveammatti oli arkeologi, joten t\u00e4llainen suoraan menneisyydest\u00e4 eik\u00e4 my\u00f6hempin\u00e4 kopion kopioina s\u00e4ilynyt kirjoitettu materiaali on jo sellaisenaan kiehtova. Minuun my\u00f6s vetoaa, niin sis\u00e4ll\u00f6llisesti kuin kielellisestikin, menneisyyden yksitt\u00e4isen, tavallisen ihmisen viesti. Viestin voi tavoittaa Pompejin sein\u00e4lle raapustetusta puhekielt\u00e4 heijastelevasta rakkausrunosta, roomalaiseen hautakiveen hakatusta tahattoman koomisesta hyperkorrektista toivotuksesta BIBAT IN PACE, tai sitten n\u00e4ist\u00e4 800-luvun pohjoisitalialaisten kirjurien muistiinpanoista, joissa sekoittuvat puhekielen v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4 latina ja varhaiset italian piirteet.<\/p>\n

Aulikki Vuola<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Latinakin on aikanaan ollut el\u00e4v\u00e4, puhuttu ja kirjoitettu kieli. Quis hoc nesciat? Latinasta on my\u00f6s ollut eri aikakausina ja eri k\u00e4ytt\u00f6yhteyksiss\u00e4 useita eri versioita ja rekistereit\u00e4 (kuten mist\u00e4 tahansa el\u00e4v\u00e4st\u00e4 kielest\u00e4), ja jo antiikin aikana kiisteltiin oikeakielisyys- ja oikeinkirjoitusasioista. Olen … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":127,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-147","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/147","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/users\/127"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=147"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/147\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":152,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/147\/revisions\/152"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=147"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=147"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/tucemems\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=147"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}