Lokakuussa l\u00e4hes kuuden vuoden puurtaminen tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4, kun v\u00e4ittelin filosofian tohtoriksi pohjoismaisten kielten alalta. P\u00e4iv\u00e4, joka niin pitk\u00e4\u00e4n oli h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4nyt jossakin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 ja ep\u00e4varmassa tulevaisuudessa, olikin lopulta todella vastassa. Ajatukset ovat siin\u00e4 vaiheessa monenkirjavat. Helpotuksen tunteeseen sekoittui jonkinlainen ep\u00e4todellisuuden tuntu. Viel\u00e4 tutkintotodistuksestakin piti melkeinp\u00e4 tarkistaa, ett\u00e4 kyll\u00e4 se n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n todellakin on tapahtunut.<\/p>\n
Mutta mit\u00e4p\u00e4 seuraavaksi? Nykyisen leikkauspolitiikan kovina aikoina apurahojen tai ty\u00f6suhteiden saaminen k\u00e4y yh\u00e4 haastavammaksi ja kilpailu kovemmaksi, eik\u00e4 tutkijan tie ole helppo. Pit\u00e4isik\u00f6 siis l\u00e4hte\u00e4 hakemaan ihan muita hommia? Ehei, hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t! Tutkijalla on oltava jotakin, jota voisi kuvata latinan sanalla passio sen positiivisemmassa mieless\u00e4, siis intohimoa, innostusta. Valitulla tiell\u00e4 voi sen turvin jatkaa, vaikka tie v\u00e4lill\u00e4 kiviselt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isikin.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4h\u00e4n on tallattu jo pitk\u00e4\u00e4n. V\u00e4it\u00f6skirjaa tuli l\u00e4hdetyksi tekem\u00e4\u00e4n heti, kun maisterin paperit olivat k\u00e4dess\u00e4. Jokin askel t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 lienee ollut sekin, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen yliopistossa koskaan kuuntelemani luento oli mit\u00e4p\u00e4 muutakaan kuin latinaa. Ensi askeleet t\u00e4h\u00e4n suuntaan taisivat tulla otetuiksi siin\u00e4 vaiheessa, kun sain ylioppilastodistuksen ja peruskoulun p\u00e4\u00e4st\u00f6todistuksen (luitte oikein: siihen aikaan se tosiaan oli viel\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00f6- eik\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00f6todistus). Noitahan monet juhlivat suurinakin saavutettuina p\u00e4\u00e4t\u00f6spistein\u00e4. Alkupisteit\u00e4h\u00e4n ne olivat, ja alkupiste on viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tohtoroituminenkin! V\u00e4it\u00f6sp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minulle ehdotettiin loman pit\u00e4mist\u00e4 tai juhlimista. Moiseen ei kuitenkaan juuri j\u00e4\u00e4nyt aikaa tutkimussuunnitelman laatimiselta ja apurahahakemusten rustaamiselta.<\/p>\n
Miten post doc -aihe sitten oikein valitaan? V\u00e4it\u00f6skirjan aihe, niin rakas kuin se periaatteessa onkin, tuntuu tarpeeksi kalutulta ainakin v\u00e4h\u00e4ksi aikaa, kun sit\u00e4 yli viisi vuotta on p\u00e4hk\u00e4illyt. V\u00e4it\u00f6stutkimuksen onnistuneimmista osista kannattaa silti ponnistaa ja l\u00e4hte\u00e4 laajentamaan tuolta kaistaleelta. T\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 valikoitui uudeksi aiheekseni latinan kielen vaikutus ruotsin syntaksiin ja stilistiikkaan keskiajan lopulta uuden ajan puolelle aina 1700-luvulle asti. Tutkimus on jo k\u00e4ynniss\u00e4, vaikka apurahahaut ovat vasta vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kuinka virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 uuden tutkimusmateriaalin kimppuun!<\/p>\n
Ep\u00e4varmalta tulevaisuus toki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ja pitk\u00e4n t\u00e4ht\u00e4imen suunnitelmia on vaikea tehd\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 \u201duutta\u201d ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4, jossa kaikki on p\u00e4tkiss\u00e4 ja silppuna. Joskus on lyhyess\u00e4 ty\u00f6suhteessa, joskus apurahalla, joskus menee v\u00e4h\u00e4n aikaa niin, ettei ole kumpaakaan. Tutkijan ty\u00f6 kuitenkin on pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4, ja sen pit\u00e4\u00e4 jatkua koko ajan. Se, joka on silppuna ja p\u00e4tkiss\u00e4, ei siten olekaan itse ty\u00f6, vaan toimeentulo. Tokko t\u00e4m\u00e4 edes niin uutta onkaan: \u201dVoi kuinka pienin\u00e4 palasina onkaan mun leip\u00e4ni maailmalla\u201d, lauloi Tapsa Rautavaara. Ja silppua se aiempienkin sukupolvien ty\u00f6 ja toimeentulo itsellisin\u00e4 tai renkein\u00e4 oli. Lannistua ei saa. T\u00e4h\u00e4n kohtaan voisi siteerata Tankki t\u00e4yteen -sarjan Sulo Vil\u00e9ni\u00e4: \u201dAina ennenkin on p\u00e4rj\u00e4tty tulevaisuudessa. Ja jos t\u00e4m\u00e4 nykyinen tulevaisuus yht\u00e4\u00e4n muistuttaa niit\u00e4 entisi\u00e4, niin p\u00e4rj\u00e4t\u00e4\u00e4n nytkin.\u201d<\/p>\n
Ajatukseni v\u00e4it\u00f6ksen j\u00e4lkeen voinee tiivist\u00e4\u00e4 yhteen ainoaan saksan kielen sanaan: Vorw\u00e4rts! Mutta, arvoisat kanssatutkijani, muistakaa kuitenkin tutkijan passion rajat ja panostakaa my\u00f6s kotiin, perheeseen ja kulttuuriin, jotta el\u00e4m\u00e4 on tasapainossa.<\/p>\n
Mikko Kauko, FT
\nPohjoismaiset kielet<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lokakuussa l\u00e4hes kuuden vuoden puurtaminen tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4, kun v\u00e4ittelin filosofian tohtoriksi pohjoismaisten kielten alalta. P\u00e4iv\u00e4, joka niin pitk\u00e4\u00e4n oli h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4nyt jossakin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 ja ep\u00e4varmassa tulevaisuudessa, olikin lopulta todella vastassa. Ajatukset ovat siin\u00e4 vaiheessa monenkirjavat. Helpotuksen tunteeseen sekoittui jonkinlainen ep\u00e4todellisuuden tuntu. … Continue reading