![\"\"](\"https:\/\/turku1800.utu.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/11\/89ED7888-3D23-4FF2-827A-E340906EBF67-1024x971.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nLipaston ovissa koristekultausten keskell\u00e4 on kaksi valokuvaa, jotka noudattavat Uchida Kuichin (1844\u20131875) luomia muotokuvien periaatteita. Vasemmanpuoleisessa nainen neuloo kaasulampun valossa, oikealla olevassa kaksi naista katsoo suoraan kameraan. Katseet tavoittivat jotain, sill\u00e4 my\u00f6s Annan ja Wilhelmin kolme poikaa muuttivat ulkomaille. Vain yksi palasi.<\/p>\n\n\n\n
Janne Tunturi<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Kaukomaiden makuja ja tuoksuja Turussa<\/h2>\n\n\n\n
Jos sattui liikkumaan oikeissa piireiss\u00e4, saattoi 1800-luvun turkulaisissa kodeissa ihailla japanilaista taidetta, pukeutua Kaukoid\u00e4n silkkiin tai varoa rikkomasta ohuen ohuita kiinalaisia astioita. T\u00e4llaisia esineit\u00e4 on s\u00e4ilynyt, mutta monista muista Turussa k\u00e4ytetyist\u00e4 kaukomaiden tuotteista ei ole j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n j\u00e4ljelle. T\u00e4llaisia olivat erityisesti nautintoaineet, kuten tupakka, kahvi ja tee, muut elintarvikkeet ja mausteet sek\u00e4 maalarintarvikkeet ja l\u00e4\u00e4keaineet. My\u00f6s esimerkiksi tuoreiden hedelmien tuonti tuli mahdolliseksi.
Miten n\u00e4m\u00e4 tuotteet sitten p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t porvariskotien salonkeihin? Muutamia turkulaisia sekatavarakauppiaita tunnetaan hyvin. Jotkut kauppiaat, kuten Selma Nordlin (1845\u20131928), olivat itse mukana sek\u00e4 laivanvarustus- ett\u00e4 rautatietoiminnassa. Nordlin perusti ensimm\u00e4isen sekatavarakauppansa Turkuun 1870-luvulla ja h\u00e4n piti my\u00f6s leivoksiin ja viineihin erikoistunutta \u201dwienil\u00e4ist\u00e4 kahvilaa\u201d yhdeks\u00e4n vuotta. Siirtomaatavarapuotien omistajat mainostivat paikallisissa lehdiss\u00e4 runsaasti korostaen tuotteidensa eksoottisia alkuperi\u00e4, ja Nordlininkin sekatavarakauppa oli kuin pieni maailmanymp\u00e4rimatka. T\u00e4llaiset kaupat toimivat my\u00f6s kosmopoliittisina kohtaamispaikkoina, joissa k\u00e4viv\u00e4t kaupungissa vierailleet tai asuneet ulkomaalaiset.
Monet tuotteista olivat turkulaisille uutuuksia ja kertoivat uudenlaisesta porvarillisesta kulutuskulttuurista ja siihen liittyvist\u00e4 tihenevist\u00e4 kansainv\u00e4lisist\u00e4 kauppaverkostoista. Osa tuotteista, kuten kaukaa tuodut mausteet, oli kuitenkin tunnettu kaupungissa jopa vuosisatoja. Ruotsin It\u00e4-Intian komppanian perustamisen j\u00e4lkeen 1700-luvulla oli alkanut eksoottisten tuotteiden virta koko silloiseen valtakuntaan. 1800-luvun kuluessa ja yleisen elintason noustessa eksoottisten elintarvikkeiden kysynt\u00e4 kasvoi jatkuvasti ja kuluttajakunta laajeni. Suosituista uusista tuotteista oli v\u00e4lill\u00e4 suoranaista pulaa.
<\/p>\n\n\n\n
Saara Penttinen<\/p>\n\n\n\n
Kuva 1: Kahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, Sanna Linjama-Mannermaan kokoelma (3553), Turku\/\u00c5bo1800-projekti. <\/p>\n\n\n\n Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvat aasialais- ja alaskalaisesineet ovat kiinnostavia yksitt\u00e4isin\u00e4 esinein\u00e4 mutta my\u00f6s osana laajemman suomalaisen museo- ja n\u00e4yttelykent\u00e4n historiaa. Kuten Kari Hintsalan blogitekstiss\u00e4 mainittiin, niiden p\u00e4\u00e4tyminen Turkuun ja julkisiin kokoelmiin liittyi paikallisen apteekkari ja laivanvarustaja Erik Julinin laivojensa p\u00e4\u00e4llyst\u00f6ille antamaan ohjeistukseen ker\u00e4t\u00e4 esineit\u00e4 matkoilta. Julin lahjoitti noin 160 esineen kokoelmansa vuonna 1852 Turun ruotsalaiselle klassilliselle lyseolle sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 se olisi avoinna tiedemiehille aina tarvittaessa ja suurelle yleis\u00f6lle yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuukaudessa.<\/p>\n\n\n\n Vastaavanlaisia koulukokoelmia syntyi my\u00f6s muualle Suomeen. Esimerkiksi Porvoon lyseon, H\u00e4meenlinnan ruotsalaisen yhteiskoulun ja Jyv\u00e4skyl\u00e4n seminaarin opetuskokoelmien tiedet\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4neen Alaskasta, Kiinasta ja Afrikasta per\u00e4isin ollutta esineist\u00f6\u00e4. Niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 opetuksen yhteydess\u00e4 ei ole tietoa, mutta kokoelmat olivat kuitenkin todenn\u00e4k\u00f6isesti koulunuorison n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4. Turussa koulukokoelma oli Julinin lahjoitusehdon mukaisesti avoinna my\u00f6s yleis\u00f6lle ja se houkutteli lehtitiedon mukaan runsaasti kaupunkilaisia. 1860-luvun loppua kohti avoimuusperiaate tuntui kuitenkin hiipuvan, ja kokoelma j\u00e4i lopulta vain koulun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s ensimm\u00e4iseksi suomalaiseksi paikallismuseoksi nimetty, vuonna 1865 perustettu Raahen museo syntyi kaukomaiden esineist\u00f6n varaan. Hankkeen is\u00e4n, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Carl Robert Ehrstr\u00f6min onnistui her\u00e4tt\u00e4\u00e4 paikallisissa merimiehiss\u00e4 innostus julkisen museokokoelman perustamiseksi. H\u00e4nen suunnitelmiaan inspiroivat Lontoon ja Pariisin suuret museot, joiden kanssa h\u00e4n toivoi Raahen museonkin aikanaan kilpailevan. Vaikka kokoelma j\u00e4i suhteellisen pieneksi, museo oli s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti yleis\u00f6lle avoinna vuosikymmenten ajan. Raahelaisilla olikin autonomisen Suomen parhaat mahdollisuudet p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Euroopan ulkopuolisten kulttuureiden esineit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ehdottomasti laajin vieraiden kansojen esinekokoelma sen sijaan sijaitsi Aleksanterin yliopiston kansatieteellisess\u00e4 museossa Helsingiss\u00e4. Se olivat karttunut jo 1820-luvun lopulta l\u00e4htien, jolloin yliopisto oli siirtynyt Turusta Helsinkiin ja Turun palossa menetetyt aiemmat tieteelliset kokoelmat pyrittiin korvaamaan uusilla. Muiden yliopistokokoelmien tavoin my\u00f6s kansatieteellinen museo m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin 1850-luvun lopulla avattavaksi viikoittain yleis\u00f6lle. Henkil\u00f6kunnan v\u00e4h\u00e4isyyden ja kokoelmien j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi kansatieteellinen kokoelma pysyi kuitenkin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yleis\u00f6lle suljettuna ja tuntemattomana. My\u00f6hemmin sen esineist\u00f6 siirtyi osaksi kansalliskokoelmia ja Suomen kansallismuseota.<\/p>\n\n\n\n Leila Koivunen<\/p>\n\n\n\n Kuva: Johan Jakob Reinbergin valokuva Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta 1800-luvun lopulla, jolloin Erik Julinin kokoelmat sijaitsivat jo koulutalossa. \u00c5bo Akademis Bildsamlingar.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Suuren ja vanhan kulttuurihistoriallisen museon kokoelmatutkija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 s\u00e4ilytystiloista yksitt\u00e4isten arvoituksellisten esineiden lis\u00e4ksi my\u00f6s erilaisia kokonaisuuksia: j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 alkua pidemm\u00e4lle p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 museohankkeista tai rippeit\u00e4 erikoiskokoelmista jotka joskus ovat kulkeneet museon kautta. J\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 on kyse etnografisesta kokoelmasta, jotka apteekkari ja laivanvarustaja Erik Julin ker\u00e4si 1800-luvulla m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 omistamiensa laivojen kapteenit tuomaan matkoiltaan eksoottisia esineit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 Alaskasta, Kiinasta ja Aleuteilta kootun kokoelman Julin lahjoitti Turun gymnaasille 1852 sill\u00e4 ehdolla ett\u00e4 sit\u00e4 hoidettaisiin yleisen\u00e4 museona. Kokoelmaa t\u00e4ydennettiin muidenkin turkulaisten lahjoituksilla, ja se pysyi koulun (joka nyky\u00e4\u00e4n tunnetaan Vanhan Suurtorin laidalla sijaitsevana Katedralskolanina) hallussa vuoteen 1976 saakka. Tuolloin esineist\u00f6 siirrettiin Turun kaupungin historialliseen museoon (nyk. Turun museokeskus), josta se 1989 siirrettiin edelleen Kansallismuseon kokoelmiin ja kuuluu nyky\u00e4\u00e4n Kulttuurien museolle.<\/p>\n\n\n\n Syyst\u00e4 tai toisesta kaikkea ei kuitenkaan siirretty, vaan joukko kokoelmaan kuuluvia esineit\u00e4 on lymynnyt s\u00e4ilytystilojen perimm\u00e4isess\u00e4 takahuoneessa. Loppuvuodesta 2017 tuli tilaisuus kaivaa ne esille kun Turun yliopiston yleisen historian oppiaine halusi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 opiskelijoilleen kurssin yhdess\u00e4 museokeskuksen kanssa. Esineet j\u00e4rjestettiin museon neuvotteluhuoneen p\u00f6yd\u00e4lle, jonka \u00e4\u00e4reen asettuneet opiskelijat saivat kuunnella luennon aineiston alkuper\u00e4st\u00e4 ja valita mieleisens\u00e4 esineen harjoitusty\u00f6t\u00e4 varten.<\/p>\n\n\n\n Esinett\u00e4 sai k\u00e4sitell\u00e4, mitata ja kuvata, ja tutuksi tuli my\u00f6s se, miten v\u00e4hin provenienssitiedoin museoissa joudutaan tulemaan toimeen: kokoelmasta on s\u00e4ilynyt parikin numeroitua listausta, mutta molemmat aikakaudelleen tyypillisen niukkoja, mainittu on vain vain esineen nimi ja mahdollisesti seutu jolta se on per\u00e4isin. Opiskelijoille j\u00e4ikin teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 esineiden alkuper\u00e4\u00e4 ja historiaa kirjallisuuden, verkkol\u00e4hteiden ja asiantuntijahaastatteluiden avulla.<\/p>\n\n\n\n Kun sain valmiit harjoitusty\u00f6t kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018 luettavakseni, yll\u00e4tyin iloisesti siit\u00e4 miten innokkaasti opiskelijat olivat teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 paneutuneet, ja miten paljon valituista esineist\u00e4 oli saatu irti, aivan uuttakin tietoa tuottaen. Kulttuurihistoriallisen kokoelmatoiminnan puolesta toivon yhteisty\u00f6n jatkuvan jatkossakin!<\/p>\n\n\n\n Kari Hintsala <\/p>\n\n\n\n Rasia on museokeskuksen tietojen mukaan kuulunut mamselli Margaretha Wegeliukselle. H\u00e4n on luultavasti saanut sen haltuunsa vuoden 1854 j\u00e4lkeen, jolloin Japani avautui l\u00e4nsimaisille kontakteille ja kauppasuhteille 200 vuotta kest\u00e4neen \u201derist\u00e4ytymiskauden\u201d j\u00e4lkeen. Pariisin maailmann\u00e4yttely vuonna 1867 nostatti kiinnostusta japanilaista kulttuuria ja esineist\u00f6\u00e4 kohtaan, mink\u00e4 j\u00e4lkeen japanilaisesineit\u00e4 ja niiden eurooppalaisia j\u00e4ljenn\u00f6ksi\u00e4 ja mukaelmia alkoi liikkua Euroopassa, v\u00e4hitellen my\u00f6s Suomessa.<\/p>\n\n\n\n On hankalaa arvioida tarkalleen sit\u00e4, mist\u00e4 mamselli rasian itselleen sai tai mihin tarkoitukseen h\u00e4n sit\u00e4 k\u00e4ytti. On hyvin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut tietoa siit\u00e4, mink\u00e4laisia viestej\u00e4 kuva-aiheiden symboliikka kantaa. Rasian vieh\u00e4tyst\u00e4 ovat varmasti lis\u00e4nneet sen esteettisyys, eksoottisuus ja muodikkuus. Se on voinut olla my\u00f6s muisto rakkaasta henkil\u00f6st\u00e4, joka on tuonut esineen kaukomailta. Ainakin rasian kulumien perusteella voisi arvioida, ett\u00e4 se on ollut ahkerassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja se on hyvinkin voinut olla omistajansa ylpeyden aihe.<\/p>\n\n\n\n Aida Salmi & Annika B\u00e4cklund<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Luostarinm\u00e4en k\u00e4sity\u00f6l\u00e4ismuseo on idyllinen puutaloalue, joka s\u00e4ilyi Turun palosta vuonna 1827. Museossa k\u00e4vij\u00e4 p\u00e4\u00e4see kurkistamaan rakennuksiin, jotka rakennettiin alueelle ennen paloa ja sukeltamaan sis\u00e4lle 1800\u2013lukuun. Vanhimmat talot alueelle on rakennettu jo 1700\u2013luvun lopulla ja kaikki rakennukset sijaitsevat niiden alkuper\u00e4isill\u00e4 paikoillaan. Museo onkin yksi Suomen valtakunnallisesti merkitt\u00e4vist\u00e4 rakennetuista kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4. Interi\u00f6\u00f6reihin esineet ovat kuitenkin kulkeutuneet eri kautta ja osa on tuotu jopa kaukomailta asti.<\/p>\n\n\n\n Alueen yksi eksoottisimmista yksityiskohdista sijaitsee Merimiehen talon (talo 173) tupakamarin nurkassa. Katosta roikkuu kaksi kuivattua pallokalaa, jotka on tuotu kuriositeetteina ja eksoottisina matkamuistoina Suomeen 1800\u2013luvulla. Eriskummalliset kalat on puhallettu t\u00e4yteen muotoonsa ja kuivattu, jolloin ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t jopa pelottavilta isoine silmineen ja papukaijamaisine nokkineen. Pallokalat eiv\u00e4t Suomen vesiss\u00e4 viihdy, vaan niit\u00e4 voi tavata l\u00e4mpimimmill\u00e4 seuduilla, p\u00e4iv\u00e4ntasaajan molemmin puolin. Erikoisen kalasta tekee sen suomuttomuus ja kaksi aukkoa p\u00e4\u00e4n molemmin puolin, jotka toimivat kiduksina. T\u00e4llainen matkamuisto on varmasti her\u00e4tt\u00e4nyt ihmetyst\u00e4 ja h\u00e4mmennyst\u00e4 1800-luvun turkulaisissa ja saanut jopa ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, onko pallokala kala laisinkaan.<\/p>\n\n\n\n Turku kehittyi 1700\u2013luvulla yhdeksi Suomen t\u00e4rkeimmist\u00e4 merenkulkukaupungeista, ja merimiehet kattoivatkin merkitt\u00e4v\u00e4n osan Turun v\u00e4est\u00f6st\u00e4 viel\u00e4 1800\u2013luvulla. Laivat seilasivat Turusta ymp\u00e4ri maailmaa ja kauppatavarana toimivat mm. kahvi, tupakka, tekstiilit ja posliini. My\u00f6s Luostarinm\u00e4ell\u00e4 on asunut aikoinaan paljon merimiehi\u00e4. Laitakaupunkialueelle oli edullista asettua asumaan, eik\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n merill\u00e4 aikaansa viett\u00e4v\u00e4 mies tarvinnut asuntoa Turun keskustasta. L\u00e4heisiin It\u00e4meren satamiin matkatessaan saattoivat miehet j\u00e4\u00e4d\u00e4 kotiin talven ajaksi, mutta kaukomatkoilla merill\u00e4 vietettiin usein useampi vuosi. Luostarinm\u00e4elt\u00e4kin on l\u00e4hdetty aikoinaan pitkille matkoille. Merimies Axel \u00d6sterman (1830\u20131899) seilasi valaanpyyntialuksella aina Ven\u00e4j\u00e4n ja Japanin v\u00e4liss\u00e4 sijaitsevalle Ohotanmerelle saakka. <\/p>\n\n\n\n Merimiehet toivat usein matkoiltaan tuliaiseksi eksoottisia matkamuistoja ja luonnon ihmeit\u00e4. Heid\u00e4n palkkansa ei riitt\u00e4nyt kovin kalliisiin esineisiin, joten matkamuistot olivat usein halpoja tai matkalta poimittuja esineit\u00e4 sek\u00e4 el\u00e4mi\u00e4. Merimiehen talosta l\u00f6ytyy pallokalojen lis\u00e4ksi muitakin kaukomatkoilta mukaan l\u00e4hteneit\u00e4 muistoja, kuten merit\u00e4hti\u00e4, simpukoita ja koralli. Matkamuisto oli usein esine tai asia, jota ei l\u00f6ytynyt kotimaasta ja tarjosi siten ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 kotiv\u00e4elle. Harva p\u00e4\u00e4si omin silmin itse n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ulkomaiden ihmeit\u00e4 ja tapahtumia, jolloin merimiehet toivat mukanaan uutiset ulkomailta. J\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 tarinoita ja kertomuksia ker\u00e4\u00e4ntyi koko perhe joukolla kuuntelemaan ja ihmettelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Merimiehen ammatti her\u00e4tti suuresti kiinnostusta ja kiehtoi monia, mutta arvaamaton meri asetti my\u00f6s riskins\u00e4. Toiset eiv\u00e4t koskaan palanneet matkaltaan, jolloin kotiin j\u00e4\u00e4v\u00e4 perhe eli jatkuvassa ep\u00e4tietoisuuden tilassa. Ammatti asetti perheelle my\u00f6s taloudellisia haasteita. Palkka tuli miehen mukana ja sill\u00e4 oli elett\u00e4v\u00e4 kunnes mies palasi kotiin seuraavalta reissultaan. T\u00e4st\u00e4 huolimatta meri veti miehi\u00e4 puoleensa. Tilaisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 itse n\u00e4kem\u00e4\u00e4n maailman ihmeet oli houkutteleva ja mukaansa tempaava. Eksoottiset matkamuistot tarjosivat todisteen n\u00e4ist\u00e4 lukuisista ihmeist\u00e4, joita merimiehet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t matkoillaan kokemaan. Kenties juuri Merimiehen talossa roikkuvat kalat innoittivat aikanaan nuoria suuntaamaan katseensa kohti merta ja uusia seikkailuja.<\/p>\n\n\n\n Iris Hyyrynen Turun museokeskuksen esinekokoelmasta l\u00f6ytyy mielenkiintoinen, pitk\u00e4lti yli toista sataa vuotta vanha, espanjalaismallisella miquelet-lukolla varustettu kiv\u00e4\u00e4ri. Ase kuului l\u00e4hes viisikymmenvuotisen uran Ven\u00e4j\u00e4n armeijassa tehneelle kenraaliluutnantti Matts Henrik Heikelille (1838\u20131905). Ennen p\u00e4\u00e4tymist\u00e4\u00e4n museon hoiviin kiv\u00e4\u00e4ri oli Heikelin perikunnan omistuksessa. Pitk\u00e4n sotilasuransa aikana Heikel osallistui niin Krimin, Puolan kuin Turkin sotiin. Oletettavasti ase on muisto palvelusajalta, mutta muutoin sen vaiheet eiv\u00e4t ole selvill\u00e4. On mahdollista, ett\u00e4 kiv\u00e4\u00e4ri p\u00e4\u00e4tyi Heikelin omistukseen muistona Turkin sodasta, joskin se edusti jo tuolloin vanhentunutta tekniikkaa eik\u00e4 luultavasti ollut ollut en\u00e4\u00e4 taisteluk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Turkin sota k\u00e4ytiin vuosina 1877\u20131878 Osmanien valtakunnan ja Ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan v\u00e4lill\u00e4. Panslavististen periaatteiden varjolla kuohuvalle Balkanille hy\u00f6k\u00e4nnytt\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ohjasi ennen muuta halu turvata omia etujaan Mustallamerell\u00e4. My\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan armeijaan kuulunut Suomen kaarti l\u00e4hetettiin konfliktiin apujoukoiksi. Ulkomaisen sotaretken symbolina Heikelin kiv\u00e4\u00e4ri onkin perin kiinnostava: Turkin sodan j\u00e4lkeen vuonna 1878 vahvistetussa yleisess\u00e4 asevelvollisuuslaissa s\u00e4\u00e4dettiin, ett\u00e4 suomalaisia joukkoja voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jatkossa vain kotimaassa.<\/p>\n\n\n\n Ase koostuu puusta ja metallista. Tukki on puuta, joskin siin\u00e4 on runsas metallikoristelu. Kiv\u00e4\u00e4ri on verrattain hyv\u00e4kuntoinen, ja se onkin ollut kolmesti esill\u00e4 Turun linnan asen\u00e4yttelyiss\u00e4 \u2013 viimeisimm\u00e4n kerran vuoden 2005 erikoisn\u00e4yttelyss\u00e4 Ase miest\u00e4 my\u00f6den. Miquelet-lukko on sieppolukko, mik\u00e4 taas on piilukon vanhimpia tyyppej\u00e4. Vaikka kyseinen lukkotyyppi oli pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, oli sellaisella varustettu kiv\u00e4\u00e4ri Heikelin sotilasuran aikaan en\u00e4\u00e4 pikemminkin muistoesine. T\u00e4m\u00e4n kaltaisten aseiden valmistuskonventiot tekev\u00e4t niiden tarkemman taustaselvittelyn hankalaksi: kiv\u00e4\u00e4rin eri osat lukosta tukkiin ja koristeluun saatettiin tehd\u00e4 eri maissa, ja lopulta valmis tuotos voitiin viel\u00e4 myyd\u00e4 jonnekin muualle.<\/p>\n\n\n\n Turun menneisyyteen liittyen 1800-lukua on tavattu pit\u00e4\u00e4 suurpalon ja yliopiston menett\u00e4misen vuosisatana. Kaupungin merkitys on j\u00e4\u00e4nyt usein kuitenkin n\u00e4iden itsess\u00e4\u00e4n traagisten tapahtumien alle. Kaikesta myllerryksest\u00e4 huolimatta 1800-luvun Turku s\u00e4ilyi liikenteen, vaikutteiden, yritt\u00e4jyyden sek\u00e4 kulttuuristen ja kaupallisten verkostojen kautta kansainv\u00e4lisen kanssak\u00e4ymisen keski\u00f6ss\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kansainv\u00e4liset yhteydet manifestoituivat my\u00f6s kaukomaiden esine-eksotiikkana, mik\u00e4 n\u00e4kyi ennen pitk\u00e4\u00e4 paikallisten kotien irtaimistossa. Eksoottisia esineit\u00e4 saapui kaupunkiin monilta eri suunnilta, ja yksi t\u00e4llainen esine oli Heikelin kiv\u00e4\u00e4ri. Se kantaa mukanaan kiinnostavia lis\u00e4merkityksi\u00e4 kertoen 1800-luvun ihmisten ja esineiden liikkumisesta ja edustaa samalla Suomen autonomian aikaa sek\u00e4 suomalaisten palvelusta Ven\u00e4j\u00e4n armeijassa ja kaukaisessa konfliktissa.<\/p>\n\n\n\n Petri Pulli<\/em><\/p>\n\n\n\n Turun museokeskuksessa sijaitsee j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 etnografisesta kokoelmasta, jota alettiin ker\u00e4t\u00e4 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Valtaosa n\u00e4ist\u00e4 esineist\u00e4 siirrettiin Suomen kansallismuseolle 1980-luvulla, mutta joitakin osia kokoelmasta on j\u00e4\u00e4nyt museokeskukseen, mukaan lukien oopiumpiipun pes\u00e4 satuloineen. Katalogitietojen perusteella piippu on aikoinaan ollut ehj\u00e4: harmillisesti historian tuoksinoissa esine on mennyt rikki, eik\u00e4 varsinaista piippuosaa ole en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. Oopiumin historiaan liittyv\u00e4 tutkimus kuitenkin paljastaa piippuosan olleen yleisemmin valmistettu bambusta, vaikka toki muitakin materiaaleja k\u00e4ytettiin \u2013 arvokkaimmat kiinalaiset piiput olivat kaiverrettua norsunluuta jadekoristuksin.<\/p>\n\n\n\n Oopiumpiipun j\u00e4\u00e4nteet 1800-luvulta ovat joka tapauksessa kiinnostava ja harvinainen esine museohistorian n\u00e4k\u00f6kulmasta: arkistojen, museoiden ja kirjastojen tietokanta Finna ei tunne vastaavia objekteja muualta Suomesta. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi on mainittava, ett\u00e4 maailmanlaajuisestikin ehj\u00e4n ja arvokkaan oopiumpiipun l\u00f6yt\u00e4minen on melkoisen harvinaista. N\u00e4iden esineiden tuhoamiskampanjat 1900-luvun alkupuoliskolla Kiinan vallankumousliikkeen noustessa pyyhk\u00e4isiv\u00e4t oopiumin k\u00e4yt\u00f6n v\u00e4lineineen historiaan. N\u00e4in ollen onkin kiinnostavaa, kuinka piiput ovat alun perin l\u00f6yt\u00e4neet tiens\u00e4 Turkuun.<\/p>\n\n\n\n 1800-luvun Turku oli vilkas markkinapaikka s\u00e4ilytt\u00e4en Suomen suurimman kaupungin tittelin aina 1840-luvulle saakka. Turun merkitys tuontisatamana ja porttina l\u00e4nteen varmisti my\u00f6s erikoisten esineiden liikkumisen maailmalta Pohjolan per\u00e4lle. Suomessa oopiumin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ei esiintynyt, ja globaalistikin se s\u00e4ilyi yhteiskunnan marginaaliryhmien, kuten taiteilijoiden, merimiesten ja prostituoitujen vitsauksena. Piippu on saattanut olla matkamuisto tai ker\u00e4ilij\u00e4n lis\u00e4 eksoottiseen kokoelmaan. Piipun pes\u00e4 on valmistettu keramiikasta, satula puolestaan kupariseoksesta \u2013 ne tuntuivat k\u00e4dess\u00e4 kevyilt\u00e4, ja kuten kuvasta ilmenee, ovat vailla koristuksia tai kaiverruksia. 1900-luvun alkupuolella Kiinassa valmistettiin piippuja turismin tarpeisiin \u2013 kyseinen piippu on kuitenkin todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut aito oopiumpiippu, vaikkakin massatuotettu.<\/p>\n\n\n\n Erika Antinkaapo<\/p>\n\n\n\n Kuva. Turun museokeskus:kaksi oopiumpiipun satulaa ja pes\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Turun museokeskuksen kokoelmista l\u00f6ytynyt satama-asiakirja on todiste turkulaisen merenkulun laajoista verkostoista ja kauppareiteist\u00e4. Satama-asiakirja on paperinen ja kooltaan varsin suuri. Asiakirja on kulunut aikojen saatossa, mutta museokeskuksen tietojen mukaan siin\u00e4 on todistettu satamamaksut ja tullit maksetuiksi. Asiakirja on kirjoitettu kiinaksi, mutta siihen on kirjattu teksti\u00e4 my\u00f6s ruotsiksi, joten asiakirjasta saadaan tietoa, vaikka kiinaa ei osaisikaan. Satama-asiakirjaan on kirjattu: \u201dUtklareringspass f\u00f6r skeppet Freja<\/em>, \u00c5bo. Canton den 28 Juli 1851\u201d. Asiakirjassa on siis todistettu turkulaisen Freja<\/em>-laivan maksut Kantonissa hein\u00e4kuussa 1851. Tutkimalla aikakauden turkulaisia sanomalehti\u00e4 ei Freja<\/em>-laivasta l\u00f6ydy mainintoja. Museokeskuksen hallussa olevassa esineluettelossa on mainittu satama-asiakirjan lahjoittajaksi kapteeni J. C. Granberg. Yhdistelem\u00e4ll\u00e4 johtolankoja selvisi, ett\u00e4 Freja<\/em> olikin Fr\u00f6ja<\/em>-laiva. Fr\u00f6ja<\/em> oli osa Ven\u00e4l\u00e4is-suomalaista valaanpyyntiyhti\u00f6t\u00e4, joka harjoitti toimintaansa Alaskassa. Fr\u00f6ja<\/em> ei valaanpyyntiin osallistunut, mutta pitk\u00e4ll\u00e4 matkallaan toimitti muun muassa elintarvikkeita Alaskaan.<\/p>\n\n\n\n Ven\u00e4l\u00e4is-suomalaisen valaanpyyntiyhti\u00f6n toimitusjohtaja, turkulainen apteekkari Erik Julin oli kehottanut kapteeni Granbergi\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n etnografista esineist\u00f6\u00e4 matkan aikana, ja matkalta ker\u00e4\u00e4ntynyt esinekokoelma luovutettiin Turun ruotsalaisen klassillisen lyseon kokoelmiin. Kokoelman luovuttamisesta kirjoitettiin turkulaisissa lehdiss\u00e4, ja satama-asiakirja mainitaan erikseen er\u00e4\u00e4n\u00e4 luovutettavana esineen\u00e4. Satama-asiakirjan kiinaksi kirjoitettu teksti on varmasti her\u00e4tt\u00e4nyt mielenkiintoa ja ollut hyvin eksoottista. Se on todiste Fr\u00f6jan<\/em> matkasta It\u00e4-Aasiaan ja kuvaa, kuinka kauas kauppayhteydet ulottuivat.<\/p>\n\n\n\n Monet muutkin kokoelman esineist\u00e4 ovat luultavasti per\u00e4isin Fr\u00f6jan<\/em> matkalta. Fr\u00f6jan<\/em> pys\u00e4hdyspaikkoja olivat muun muassa Chile, Hong Kong, San Francisco, Sitka Alaskassa, Honolulu, Kanton ja New York. Matkan aikana miehist\u00f6 p\u00e4\u00e4si tutustumaan varsin erilaisiin kulttuureihin. Laivalla palvellut miehist\u00f6 oli my\u00f6s hyvin kansainv\u00e4list\u00e4, sill\u00e4 miehist\u00f6n vaihtuvuus oli varsin suurta. Erityisesti San Franciscossa miehist\u00f6\u00e4 karkasi paremman palkan per\u00e4ss\u00e4, ja laivalle jouduttiin palkkaamaan uusia merimiehi\u00e4 muun muassa Havaijilta. Merimiesten keskin\u00e4isen\u00e4 kielen\u00e4 toimi englanti, josta oli muodostunut merimiesten maailmankieli. Matkoilta kertyi paljon eksoottisina pidettyj\u00e4 esineit\u00e4, joita ker\u00e4ttiin kokoelmiin ja museoihin. Satama-asiakirjan merkitys tullimaksujen todisteena oli varsin lyhytaikainen, mutta Kantonin kauppayhteyksien todisteena ja Kiinan eksotiikkaa kuvaavana esineen\u00e4 sen historia on pitk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Matias Stenroos<\/p>\n\n\n\n Uusi blogisarja: Kultaiset linnut \u2013 Kaukomaiden tavaroita Turussa N\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 sein\u00e4vaate, jonka mustalla pohjalla on kultaisia lintufiguureja, on yksi monista Turun museokeskuksen esineist\u00e4. Hauraan kuntonsa takia se ei ole esill\u00e4, vaan sit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n turvallisesti omassa vetolaatikossaan museon kokoelmavarastossa. Runsas vuosisata sitten se on ollut uusi ja muodikas ja mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimmin riippunut sein\u00e4ll\u00e4. Rettigin suvun omistuksessa ollut… <\/p>\n
Kuva 2: Mainoksia \u201dkoloniaalisista\u201d tuotteista, \u00c5bo Underr\u00e4ttelser,<\/em> 17.12.1870.
Kuva 3: Selma Nordlin perusti my\u00f6hemmin Maarianhaminaan siirtomaatavarapuodin. Kuva vuodelta 1913 (Nordlin\u2013Axelsson\u2013Ekman -suvun valokuvia, Turku\/\u00c5bo1800-projekti).<\/p>\n\n\n\nKaukomailta pohjolaan: varhaiset n\u00e4yttely- ja museohankkeet Suomessa<\/h2>\n\n\n\n
Erik Julinin j\u00e4lleenl\u00f6ydetty kokoelma<\/h2>\n\n\n\n
Tutkija\/esinekokoelmat
Turun museokeskus<\/p>\n\n\n\nLakkarasiassa yhdistyv\u00e4t l\u00e4nsimainen muotokieli ja japanilainen symboliikka<\/h2>\n\n\n\n
Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluva, kultamaalilla koristeltu lakkarasia on mit\u00e4 luultavimmin valmistettu Japanissa, mutta sen suunnittelussa on huomioitu l\u00e4nsimainen maku. Rasia on todenn\u00e4k\u00f6isesti valmistettu ompelurasiaksi, mist\u00e4 viitteit\u00e4 antaa sis\u00e4puolen keskimm\u00e4isen rasian neulatyynym\u00e4inen kansiosa. Esineen sisus on todenn\u00e4k\u00f6isesti paperimassaa, joka tekee rasiasta siron ja kevyen. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4isess\u00e4 osassa ja sen sis\u00e4ss\u00e4 olevissa pienemmiss\u00e4 s\u00e4ilytysrasioissa on kuvattuna kyl\u00e4 veden \u00e4\u00e4rell\u00e4, ja sivuilla on luontoaiheista ornamentiikkaa. Rasiassa konkretisoituvat japanilaiset ja l\u00e4nsimaiset suhteet 1800-luvulla.<\/p>\n\n\n\nEksoottinen pallokala! Erikoiset matkamuistot Luostarinm\u00e4en k\u00e4sity\u00f6l\u00e4ismuseossa<\/h2>\n\n\n\n
Museolehtori
Turun Museokeskus, Luostarinm\u00e4en k\u00e4sity\u00f6l\u00e4ismuseo<\/p>\n\n\n\nKaukomailta kotimaan kamaralle: kenraaliluutnantin kiv\u00e4\u00e4ri<\/h2>\n\n\n\n
Eksoottinen oopiumpiippu<\/h2>\n\n\n\n
Satama-asiakirja Kiinan Kantonista<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/turku1800.utu.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/09\/frejafr%C3%A5n%C3%A5bo-300x145.png\")
<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"