{"id":1000,"date":"2026-11-06T09:00:00","date_gmt":"2026-11-06T07:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/?p=1000"},"modified":"2026-11-04T22:22:33","modified_gmt":"2026-11-04T20:22:33","slug":"juopottelua-ja-vaatevarkauksia-turussa-1833","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/2026\/11\/06\/juopottelua-ja-vaatevarkauksia-turussa-1833\/","title":{"rendered":"Juopottelua ja vaatevarkauksia Turussa 1833"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kaksi renki\u00e4, Jacob Michelsson ja Gustav Matsson Liedosta, olivat kyll\u00e4styneet raskaaseen maaty\u00f6h\u00f6n ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 Turusta. Kaupunki tarjosi vuoden 1827 palon j\u00e4lkeen paljon ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4 rakennustoiminnan, kuljetuksen ja huviel\u00e4m\u00e4n parissa, mik\u00e4 houkutteli my\u00f6s renkej\u00e4. Tarkoitus oli hyv\u00e4, mutta koko reissu p\u00e4\u00e4ttyi sen sijaan ryypp\u00e4\u00e4miseen ja vaatevarkauksiin. Renkien edesottamukset kaupungissa on dokumentoitu tarkasti poliisikuulusteluissa ja oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjoissa. Ne avaavat Turun historiallista maisemaa ja tarjoavat ainutlaatuisen ajankuvan kestikievareista ja kapakoista, kaduista ja kujista muutamana my\u00f6h\u00e4issyksyn p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 12.\u201314. marraskuuta 1833.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-full\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"724\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/11\/Hjeltin-talo-1024x724-1.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-1001\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/11\/Hjeltin-talo-1024x724-1.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/11\/Hjeltin-talo-1024x724-1-300x212.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/11\/Hjeltin-talo-1024x724-1-768x543.jpg 768w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Merikapteeni Fredrik Willhelm Hjelt rakennutti vuonna 1830 Vanhan Suurtorin laidalle kaksikerroksisen, pietarilaista empiretyyli\u00e4 edustavan kivirakennuksen. Hjelt asui talon yl\u00e4kerrassa, kun taas katutason tilat vuokrattiin liikehuoneistoiksi, muun muassa v\u00e4\u00e4pelinvaimo Hedvig Helena Hjelmin majatalolle. Kuva: Turun kaupunginmuseo.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Rengit majoittuivat Turussa kellonsoittaja Laur\u00e9nin taloon I kaupunginosassa V\u00e4h\u00e4 H\u00e4meenkadun varrella. He katselivat ymp\u00e4rilleen ja hakeutuivat muun muassa Uudenmaan tullin ulkopuolella sijaitsevaan Ringsbergin kestikievariin. He tapasivat vanhan tuttunsa aiemmilta markkinoilta, porvarinpoika Ephraim Eklundin, joka pyysi heit\u00e4 mukaansa v\u00e4\u00e4pelinvaimo Hedvig Helena Hjelmin majataloon vastavalmistuneeseen niin kutsuttuun Hjeltin taloon Vanhan Suurtorin laidalle (jota kutsuttiin jo silloin my\u00f6s Nikolaintoriksi). Aluksi he nauttivat kolme kupillista kahvia ja jatkoivat sek\u00e4 oluella ett\u00e4 portterilla. Hjelmilt\u00e4 he siirtyiv\u00e4t ravintoloitsija Gustaf Enbergin majataloon Arseninkadun ja Ison H\u00e4meenkadun kulmaan. Majatalossa oli sek\u00e4 ravintolasali ett\u00e4 biljardisali. Juotuaan kukin pikarillisen viini\u00e4 he jatkoivat Aurajoen pohjoispuolelle ravintoloitsijaleski Maria Sj\u00f6bergin luo K\u00f6ydenpunojankadulle ja virkist\u00e4ytyiv\u00e4t monenlaisilla juomilla, muun muassa kolmella kupillisella teet\u00e4; my\u00f6s tarjoileville piioille tarjottiin juotavaa. Kumppanukset palasivat pian takaisin joen etel\u00e4puolelle Anton Soltanin konditoriaan \u2013 jota kutsuttiin my\u00f6s sveitsil\u00e4iskahvilaksi (<em>schweitzeri<\/em>) \u2013 Isolle H\u00e4meenkadulle, l\u00e4helle Nikolaintoria. He tilasivat ja saivat kuusi pikarillista portviini\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa seurue lienee ollut varsin hyv\u00e4ntuulinen, joten he jatkoivat hattumaakari Henrik \u00d6hmanin majataloon, joka sijaitsi syrjemm\u00e4ll\u00e4 H\u00e4meenkadun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 H\u00e4meentullin luona, niin kutsutun Ryss\u00e4nm\u00e4en alapuolella. Paikkaa kutsuttiin \u201dPuistoksi\u201d (<em>Parken<\/em>), ja sit\u00e4 hoiti \u00d6hmanin vaimo Anna Maria. Siell\u00e4 heille tarjoiltiin viel\u00e4 ainakin kolme lasillista ranskalaista viini\u00e4. Kun Erlund oli l\u00e4htenyt kotiin, rengit jatkoivat juhlimista.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Huomiota her\u00e4tt\u00e4\u00e4 se, kuinka paljon ja kuinka monenlaista alkoholia rengit p\u00e4iv\u00e4n aikana nauttivat. He eiv\u00e4t k\u00e4yneet tavallisissa viinakapakoissa, joissa rengit, kis\u00e4llit, merimiehet ja muu irtov\u00e4ki viettiv\u00e4t aikaansa, vaan hienommissa majataloissa, kahviloissa, ravintoloissa ja konditorioissa, jotka toimivat kaupungin varakkaampien asukkaiden ja vierailijoiden kohtaamispaikkoina. Ehk\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4 her\u00e4tti rengeiss\u00e4 mieliteon varastaa tarjoiluhuoneista ja eteisist\u00e4 hienoja ja arvokkaita vaatteita: takkeja ja turkkeja, hattuja ja hopealusikoita sek\u00e4 jopa p\u00f6yt\u00e4liinan, kalossit ja hevosloimen. Varastetun tavaran kokonaisarvo nousi 202 riikintaalariin eli 127 hopearuplaan, mik\u00e4 oli tuohon aikaan eritt\u00e4in suuri summa. Turun ja Porin l\u00e4\u00e4nin vuoden 1833 veroluettelon (<em>markeg\u00e5ngstaxa<\/em>) mukaan pelkk\u00e4 maaty\u00f6l\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4palkka oli puoli hopearuplaa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Varastetut k\u00e4sintehdyt vaatteet olivat arvokkaita, ja ne voitiin myyd\u00e4 eteenp\u00e4in tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maksuv\u00e4lineen\u00e4. Niit\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa s\u00e4\u00e4tyl\u00e4iset, ja ne ilmensiv\u00e4t kantajiensa yhteiskunnallista asemaa ja varallisuutta. Rengit Jacob ja Gustaf eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet sellaisia vaatteita, vaan heill\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n yksinkertaiset, kotikutoiset harmaat ja siniseksi v\u00e4rj\u00e4tyt sarkavaatteet. Vaatteita oli helppo kuljettaa, vaikea tunnistaa ja ne saattoi muuttaa nopeasti rahaksi tai vaihtaa muihin tavaroihin. Varastetut vaatteet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t usein markkinoille vilkkaasti harjoitettuun vaatekauppaan, k\u00e4tkij\u00f6ille tai vaatev\u00e4litt\u00e4jille. Niinp\u00e4 onkin hyvin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 renkien tarkoituksena oli ansaita sopiva summa myym\u00e4ll\u00e4 vaatteet kaupungissa. Vaatteilla oli samat teht\u00e4v\u00e4t kuin rahalla: ne olivat arvon s\u00e4ilytt\u00e4ji\u00e4, arvon kantajia ja maksuv\u00e4lineit\u00e4. K\u00e4ytetyt vaatteet ja tekstiilit k\u00e4viv\u00e4t kovasta valuutasta; saapaspari tai hienompi takki saattoi vastata ty\u00f6l\u00e4isen usean viikon palkkaa tai jopa hevosen hintaa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Rengit eiv\u00e4t kuitenkaan p\u00e4\u00e4sseet saaliinsa kanssa pitk\u00e4lle, vaan heid\u00e4t vangittiin varsin pian ja omaisuus palautettiin omistajilleen. Varastettujen vaatteiden lis\u00e4ksi rengit onnistuivat anastamaan kuparisen viinapannun, mutta se on jo aivan toinen tarina. Ephraim Erlund ja Jacob Michelsson kielsiv\u00e4t rikokset jyrk\u00e4sti, eik\u00e4 heit\u00e4 useista todistajista huolimatta voitu tuomita. Gustaf Mattsson puolestaan ehti kuolla kuumeeseen ennen kuin oikeusk\u00e4sittely ehti alkaa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikael Korhonen<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>L\u00e4hteet ja kirjallisuus:<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Turun hovioikeuden arkisto, Jacob Michelssons personakt \u00c5D 56\/1834, Kansallisarkisto.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u00c5bo Allm\u00e4nna Tidning ja \u00c5bo tidningar.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Jonsson, Pernilla &amp; Kristina Lilja, \u201d Strategier f\u00f6r krediter. Begagnade kl\u00e4der och textilier som v\u00e4rdebevarare och v\u00e4rdeb\u00e4rare i 1800-talets V\u00e4ster\u00e5s\u201d, <em>Historisk tidskrift <\/em>3\/2015.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Uotila, Merja, \u201dKun talonpojat ryhtyiv\u00e4t kuluttamaan. Pukeutuminen miehen aseman ja varallisuuden ilment\u00e4j\u00e4n\u00e4 1800-luvun alun suomalaisesssa maaseutuyhteis\u00f6ss\u00e4\u201d, <em>S\u00e4\u00e4dyllist\u00e4 ja s\u00e4\u00e4dyt\u00f6nt\u00e4. Pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle<\/em>, Helsinki 2019.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kaksi renki\u00e4, Jacob Michelsson ja Gustav Matsson Liedosta, olivat kyll\u00e4styneet raskaaseen maaty\u00f6h\u00f6n ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 Turusta. Kaupunki tarjosi vuoden 1827 palon j\u00e4lkeen paljon ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4 rakennustoiminnan, kuljetuksen ja huviel\u00e4m\u00e4n parissa, mik\u00e4 houkutteli my\u00f6s renkej\u00e4. Tarkoitus oli hyv\u00e4, mutta koko reissu p\u00e4\u00e4ttyi sen sijaan ryypp\u00e4\u00e4miseen ja vaatevarkauksiin. Renkien edesottamukset kaupungissa on dokumentoitu tarkasti poliisikuulusteluissa ja &hellip; <a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/2026\/11\/06\/juopottelua-ja-vaatevarkauksia-turussa-1833\/\" class=\"more-link\">Jatka lukemista <span class=\"screen-reader-text\">Juopottelua ja vaatevarkauksia Turussa 1833<\/span> <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":29,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[92,476,475],"class_list":["post-1000","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-1800-luku","tag-alkoholi","tag-hjeltin-talo","tag-rengit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1000","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/users\/29"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1000"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1000\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1002,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1000\/revisions\/1002"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1000"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1000"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1000"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}