{"id":327,"date":"2026-01-09T09:00:00","date_gmt":"2026-01-09T07:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/?p=327"},"modified":"2026-01-25T18:54:57","modified_gmt":"2026-01-25T16:54:57","slug":"kauhuromantiikkaa-turussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/2026\/01\/09\/kauhuromantiikkaa-turussa\/","title":{"rendered":"Kauhuromantiikkaa Turussa"},"content":{"rendered":"\n

Tuskin kovin moni kaunokirjallisuutta harrastaneistakaan tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen suomalainen kauhuromaani on julkaistu Turussa. T\u00e4m\u00e4 ruotsinkielinen teos, jonka nimeksi tuli Det gr\u00e5a slottet<\/em>, ilmestyi alun perin Johan Wilhelm Lilljan kustantamosta pime\u00e4\u00e4n vuodenaikaan marraskuussa 1851. Romaanista tuli sen verran suosittu, ett\u00e4 siit\u00e4 otettiin toinen ruotsinkielinen painos 1880-luvulla, ja sen j\u00e4lkeen siit\u00e4 on ilmestynyt useita suomennoksia, viimeisin vuodelta 2009.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Ingeliuksen romaanin ensipainoksen nimi\u00f6lehti 1851. Kansalliskirjasto, Doria-julkaisuarkisto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Romaanin ensipainoksen nimi\u00f6lehdell\u00e4 komeili salanimi \u201dF\u00f6rfattaren till Granriskojan\u201d eli Granriskojan<\/em>-romaanin tekij\u00e4. Nimen taakse k\u00e4tkeytyneen tekij\u00e4n useat aikalaiset tunsivat hyvin. H\u00e4n oli turkulainen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4-kirjailija Axel Gabriel Ingelius, joka oli kirjoittanut teoksensa Ylikyl\u00e4n tilalla Hirvensalossa. Romaani oli silloisten arvioiden mukaan kotimaiseksi tuotokseksi ep\u00e4tavallisen laaja teos, 394 sivua taskukirjaa vastaavassa sexodecimokoossa. Sen tapahtumat eiv\u00e4t kuitenkaan sijoitu Turkuun tai sen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n vaan Satakuntaan, kuvitteelliseen Ristil\u00e4n kartanoon, johon kirjan sankari, kotiopettajaksi palkattu nuori maisteri Harald Thalberg saapuu kertomuksen alussa.<\/p>\n\n\n\n

Ingelius ei varsinaisesti ollut kirjallisen kauhuromantiikan tienraivaaja Suomessa, sill\u00e4 Zacharias Topelius ja Fredrik Berndtson olivat ennen h\u00e4nt\u00e4 ehtineet julkaista Helsingiss\u00e4 kauhuromanttisia kertomuksia. Mutta Det gr\u00e5a slottet<\/em> on edelt\u00e4ji\u00e4\u00e4n kunnianhimoisempi aikaansaannos. Vaikka teos tuntuu nykylukijasta osittain hajanaiselta, se on goottilaiselle kirjallisuudelle ominaisen kerrontatekniikkansa ansiosta mukaansatempaava ja koostuu menneisyyteen k\u00e4tkeytyv\u00e4n arvoitusten vyyhdin v\u00e4hitt\u00e4isest\u00e4 paljastumisesta. Ingelius kutoo kertomukseensa vihjeit\u00e4, tiedonsirpaleita, kuulopuheita ja romaanihenkil\u00f6iden saamia pahaenteisi\u00e4 aavistuksia. N\u00e4iden k\u00e4\u00e4nteiden lomaan mahtuu murhayrityksi\u00e4, rajuilmoja, kummittelua, synkki\u00e4 paikkoja ja k\u00e4tkettyj\u00e4 henkil\u00f6llisyyksi\u00e4. Monet romaanin aiheet ja kohtaukset esitet\u00e4\u00e4n melodramaattisesti jyrkkien vastakohtien muodossa. Kerronnassa vaihtelevat ihanteellinen hyvyys ja alhainen kataluus, ja aika ajoin Ingelius h\u00f6yst\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 huumorilla ja ironialla.<\/p>\n\n\n\n

Romaanin tapahtumat ja henkil\u00f6hahmot ovat tekij\u00e4ns\u00e4 mielikuvituksen tuotetta, mutta teos sai my\u00f6s virikkeit\u00e4 nuoren Ingeliuksen kuulemista huhuista. Ne kertoivat Porin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 Ulvilan pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 sijainneesta Koiviston ratsutilasta ja siell\u00e4 vuonna 1839 sattuneesta ik\u00e4v\u00e4st\u00e4 tapauksesta, joka johti ep\u00e4varmoiksi j\u00e4\u00e4neisiin rikosep\u00e4ilyihin. Koiviston kartanon jylh\u00e4\u00e4 kaksikerroksista p\u00e4\u00e4rakennusta kutsuttiin kansan suussa 1800-luvulla Harmaaksi linnaksi, mist\u00e4 Ingelius lainasi romaanilleen nimen. Kirjassa Koiviston nimi vaihtui sitten Ristil\u00e4\u00e4n. Millaisesta tapauksesta oli kyse, siit\u00e4 lukija voi nyt ottaa halutessaan selv\u00e4\u00e4 lukemalla vaikkapa tuon kauhuromaanin uusimman suomennoksen ja siihen laaditut j\u00e4lkisanat!<\/p>\n\n\n\n

Jukka Sarjala<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Det gr\u00e5a slottet<\/em>. Original af f\u00f6rf. till Granriskojan. \u00c5bo: J. W. Lillja & Co, 1851.<\/p>\n\n\n\n

Axel Gabriel Ingelius, Harmaa linna<\/em>. Suomentanut Eeva-Liisa J\u00e4rvinen. J\u00e4lkisanat Jukka Sarjala. Turku: Faros-kustannus Oy, 2009.<\/p>\n\n\n\n

Jukka Sarjala, Salonkien aaveet. Varhaisin kauhuromantiikka Suomen kirjallisuudessa<\/em>. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tuskin kovin moni kaunokirjallisuutta harrastaneistakaan tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen suomalainen kauhuromaani on julkaistu Turussa. T\u00e4m\u00e4 ruotsinkielinen teos, jonka nimeksi tuli Det gr\u00e5a slottet, ilmestyi alun perin Johan Wilhelm Lilljan kustantamosta pime\u00e4\u00e4n vuodenaikaan marraskuussa 1851. Romaanista tuli sen verran suosittu, ett\u00e4 siit\u00e4 otettiin toinen ruotsinkielinen painos 1880-luvulla, ja sen j\u00e4lkeen siit\u00e4 on ilmestynyt useita suomennoksia, viimeisin vuodelta … Jatka lukemista Kauhuromantiikkaa Turussa<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":29,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[188,160,25,161],"class_list":["post-327","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-1800-luku","tag-ensimmaisyydet","tag-kauhuromantiikka","tag-kirjallisuus","tag-romaanikirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/327","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/users\/29"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=327"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/327\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":329,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/327\/revisions\/329"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=327"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=327"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=327"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}