![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/01\/Oinonen_nyreita_muistoja.jpg\")
Tuleva debatoija ei pit\u00e4nyt koulukaupungistaan Turusta. Nelikymppisen kirjailijan muistelmateoksen Rautainen nuoruus.<\/em> (1976) ensimm\u00e4iset sivut kertovat Turun-vuosista. Opinahjonsa Klassillisen lyseon h\u00e4n nime\u00e4\u00e4 ironisesti turkulaisen hengenel\u00e4m\u00e4n kiteytym\u00e4ksi ja suomii sen \u201dpitki\u00e4 ja paksuja perinteit\u00e4, joilla oli tavalliseen el\u00e4m\u00e4nmenoon vain satunnaisia yhtym\u00e4kohtia\u201d.<\/p>\n\n\n\n Keski-ik\u00e4isen j\u00e4lkiviisaudella h\u00e4n poimii esimerkkej\u00e4 koulunsa vanhoillisista piirteist\u00e4 ja naamakerrointen merkityksest\u00e4 arvosanoissa. Turkulaiset koululaiset tuntuivat karttaneen \u201dkaikkia syv\u00e4henkisi\u00e4 harrasteita\u201d. Ilmaisuv\u00e4yl\u00e4\u00e4 kirjoittajan taiteellisille pyrkimyksille ei tuntunut l\u00f6ytyneen.<\/p>\n\n\n\n Nyre\u00e4 muistelija tekee silti kaksi positiivista havaintoa koulukaupungistaan. Ensiksi teatteri oli h\u00e4nen mukaansa Aurajoen suun v\u00e4hiten umpioitunut paikka. Lounela kiitt\u00e4\u00e4 Turun Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin edistyksellisi\u00e4 perinteit\u00e4, jotka kumpusivat 1930-luvulla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 johtaneen Eero Lev\u00e4luoman kunnianhimoisesta, kansainv\u00e4lisi\u00e4 tuulahduksia sis\u00e4lt\u00e4neest\u00e4 ohjelmistosta. Kun ty\u00f6v\u00e4enteatteri ja Turun teatteri yhdistyiv\u00e4t 1946 maan ensimm\u00e4iseksi t\u00e4yskunnalliseksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi, nosti johtaja Jorma Nortimo ohjelmistoon kunnianhimoista ranskalaista draamaa, kuten Jean Anouilhia ja Jean-Paul Sartrea.<\/p>\n\n\n\n Toinen ilonaihe oli niin ik\u00e4\u00e4n kulttuurilaitos palveluineen. Lounelan sanoin: \u201dTurun harvoja keitaita olivat Kaupunginkirjasto ja Humalistonkadun sanomalehtilukusali. Kirjastossa olivat runot ja lukusalissa tieto niin politiikan kuin kulttuurin tapahtumista.\u201d<\/p>\n\n\n\n Happamat koulu- ja lapsuusmuistot antavat muistelmateokselle parempia aikoja enteilev\u00e4n l\u00e4hd\u00f6n, jossa edet\u00e4\u00e4n ankeudesta kohti Helsingin oletettuja avarampia aloja. Mutta saattoiko Turku-penseyden takana olla my\u00f6s muita k\u00e4tketympi\u00e4 syit\u00e4 kuin Lounelan muistiin kirjaama kaupungin ikimuistoinen rauha?<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 osansa oli sill\u00e4, ett\u00e4 alle kymmenvuotias poika oli tempaistu vastoin tahtoaan uuteen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Elettiin sota aikaa, joka synkisti arkea niin Turussa kuin muuallakin. Lounela muistaa, ett\u00e4 sataman vuoksi Turku kuului sotien keskeisiin pommituskohteisiin.<\/p>\n\n\n\n Paavo Oinonen<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kalemaa, Kalevi ja Kolbe, Laura: Lounela, Pekka. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu<\/em>. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997\u2013 [haettu 6.12.2025], http:\/\/urn.fi\/urn:nbn:fi:sks-kbg-008295 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu).<\/p>\n\n\n\n Lounela, Pekka: Rautainen nuoruus. V\u00e4likysyjien kronikka<\/em>. Kustannusosakeyhti\u00f6 Tammi, 1976.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirjailija Pekka Lounela (1932\u20132002) oli syntyisin Helsingist\u00e4 mutta vietti kouluvuotensa 1940\u20131950 Turussa. Lounela oli monipuolinen kulttuurikeskustelija ja aikansa radikaali, mutta ehk\u00e4 vahvimmin h\u00e4n oli teatterintekij\u00e4. Vuonna 1957 Yleisradion teatteriosaston p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Olavi Paavolainen rekrytoi Lounelan yksikk\u00f6\u00f6ns\u00e4 dramaturgiksi. My\u00f6hemmin h\u00e4nest\u00e4 tuli Paavolaisen seuraaja, joka johti teatteriosastoa vuosina 1965\u20131973. My\u00f6hemmin h\u00e4n toimi vapaana kirjailijana. Tuleva debatoija ei pit\u00e4nyt … Jatka lukemista Nyreit\u00e4 muistoja Turusta<\/span>