![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/01\/ilimato-1024x714.jpg\")
Juotikkaiden k\u00e4ytt\u00f6 potilaiden hoidossa kasvoi Euroopassa ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6miin mittoihin 1700- ja 1800-luvuilla. Ranskassa yksitt\u00e4isen sairaalan vuosikulutus saattoi olla kymmeni\u00e4 tuhansia juotikkaita. My\u00f6s Suomessa iilimadoista tuli 1800-luvulla suosittu muotil\u00e4\u00e4ke, jota pyrittiin kaikin keinoin hankkimaan joko kotimaasta tai ulkomailta. Elias L\u00f6nnrot kirjoitti iilimatojen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 muun muassa vuonna 1839 ilmestyneess\u00e4 kirjassa Suomalaisen Talonpojan Koti-L\u00e4\u00e4k\u00e4ri<\/em>. L\u00f6nnrotin mukaan silm\u00e4n kipeydytty\u00e4 \u201dusiampia iilimatoja pannaan silm\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6lle\u201d. Korvakipuja taas ohjeistettiin hoitamaan laittamalla \u201diilimatoja korvan taaksi\u201d. Juotikkaiden k\u00e4ytt\u00f6 oli laajaa 1800-luvun loppuun asti, jolloin moderni l\u00e4\u00e4ketiede alkoi syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajatusta \u201dpahan\u201d tai \u201dsairaan veren\u201d poistamisesta suoneniskenn\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Hoitomenetelm\u00e4n suosion kasvaessa ongelmaksi tuli verijuotikkaiden saatavuus. T\u00e4t\u00e4 ongelmaa yritti eri tavoin ratkaista my\u00f6s jokainen Turun apteekeista 1800-luvulla. Vaihtoehtoja oli kolme: iilimatojen hankinta kotimaasta, niiden tuonti ulkomailta tai suunnitelmallinen kasvatus lammikoissa. <\/p>\n\n\n\n Iilimatojen kotimainen tuotanto arvioitiin 1800-luvun alkupuolella noin 10 000:ksi vuodessa. Kun Turussa tarvittiin 1850-luvulla arviolta 15\u00a0000 juotikasta vuodessa, oli selv\u00e4\u00e4, ettei el\u00e4inten ker\u00e4ily luonnon lammikoista riitt\u00e4nyt kattamaan kysynt\u00e4\u00e4. Juotikkaiden tiedettiin viihtyv\u00e4n matalissa ja seisovavetisiss\u00e4 reheviss\u00e4 lammissa, joista kalat puuttuivat. Veden tuli olla l\u00e4mmint\u00e4 ja rantakasvillisuuden mielell\u00e4\u00e4n runsasta. Biologi Kaarlo Levanderin mukaan keruumenetelm\u00e4 oli yksinkertainen: \u201dVanhat akat kuuluvat pyydyst\u00e4v\u00e4n niit\u00e4 mennen veteen paljain jaloin antaen juotikkaiden imeyty\u00e4 kiinni.\u201d Teiskolaisen Mato-Pirjon v\u00e4itettiin hankkineen elantonsa 40 vuoden ajan juotikkaiden pyynnill\u00e4. Keuruulla juotikkaiden pyynti laskettiin 1840-luvulla per\u00e4ti omaksi elinkeinokseen. \u00a0<\/p>\n\n\n\n Kaikesta huolimatta Turkuun saatiin kotimaisia juotikkaita ainakin Ahvenmaalta sek\u00e4 kaupungin l\u00e4helt\u00e4 Rym\u00e4ttyl\u00e4st\u00e4, Paraisilta ja Nauvosta. Tuontiin ulkomailta oli kuitenkin turvauduttava. Niinp\u00e4 juotikkaita tiedet\u00e4\u00e4nkin tuodun Turkuun ainakin Ruotsista ja mahdollisesti my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Valtiovalta suhtautui kuitenkin pense\u00e4sti juotikkaiden tuontiin ulkomailta.<\/p>\n\n\n Oli siis ainakin yritett\u00e4v\u00e4 turvautua kolmanteen vaihtoehtoon eli juotikkaiden lammikkokasvatukseen, joka oli yleist\u00e4 Ranskassa ja Saksassa. Ei ollut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hankkeeseen ryhtyi tunnettu turkulainen liikemies, apteekin omistaja ja sittemmin kauppaneuvos Erik Julin (1796\u20131874). Julin muistetaan Turun VPK:n perustajana sek\u00e4 henkil\u00f6n\u00e4, joka edisti Vartiovuoren rakentamista kaupunkipuistoksi.<\/p>\n\n\n\n Uusi Aura<\/em> kertoi Julinin ansioista 29. elokuuta 1948: ”H\u00e4nell\u00e4 oli saippua- ja kynttil\u00e4tehdas, h\u00e4n valmisti etikkaa, h\u00e4nell\u00e4 oli kaakeli-, posliini- ja fajanssitehdas ja h\u00e4n l\u00e4hetti tavaraa Ven\u00e4j\u00e4lle. Kaakelitehtaan alueelle h\u00e4n padotti lammikon, jossa viljeli iilimatoja, kun niiden kysynt\u00e4 oli yhteen aikaan tarjontaa paljon suurempi. Mutta yritys ei onnistunut: istutetut iilimadot sairastuivat ja kuolivat.”<\/p>\n\n\n\n Julin ryhtyi ep\u00e4onniseen iilimatohankkeeseen yhdess\u00e4 helsinkil\u00e4isen kirjakauppiaan G. O. Waseniuksen (1789\u20131852) kanssa. Senaatille lokakuussa 1838 l\u00e4hetetyss\u00e4 kirjeess\u00e4 Julin ja Wasenius hakivat viiden vuoden ajaksi yksinoikeutta iilimatojen kasvattamiseen lammikoissa Turun ja Porin l\u00e4\u00e4niss\u00e4 (Julin) ja Uudenmaan l\u00e4\u00e4niss\u00e4 (Wasenius). Kuten edell\u00e4 todettiin, herrasmiesten hanke jostakin syyst\u00e4 ep\u00e4onnistui kummallakin alueella \u201djokseenkin t\u00e4ydellisesti\u201d.<\/p>\n\n\n\n Timo Vuorisalo ja Hannu Salmi<\/p>\n\n\n\n Kirjoitus perustuu Turun Sanomissa 1.9.2024 julkaistuun alioartikkeliin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Iilimatoja eli verijuotikkaita on jo antiikin ajoista k\u00e4ytetty sairauksien ja vaivojen hoitoon. Antiikin ajalta 1800-luvulle asti terveysk\u00e4sityksiin vaikutti niin sanottu humoraalioppi, jonka mukaan elimist\u00f6n nelj\u00e4n perusnesteen \u2013 veren, keltaisen sapen, mustan sapen ja liman \u2013 tuli olla kesken\u00e4\u00e4n tasapainossa. Jos l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tai kansanparantajan arvion mukaan verta oli kertynyt liikaa suhteessa muihin nesteisiin, sit\u00e4 oli poistettava … Jatka lukemista Suoneniskent\u00e4\u00e4 ja iilimatoja 1800-luvun Turussa<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/01\/Erik-julin-1.jpg\")