![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/03\/Toropainen_Kultaa-helmia-ja-hopeaa-scaled.jpg\")
Avattu arkku sis\u00e4lsi hopeamaljoja, -tuoppeja. -kousia, -remmareita eli paloviinakuppeja ja -pikareita, kultaisia kaulaketjuja, kullattuja ja kultaamattomia kaulaketjuja, joista riippui rahoja, hopeaheloja, kulta- ja hopeasormuksia, amulettisormuksen, timantti- ja helmisormuksia, hopeisen avainketjun ja kalkin, hopeav\u00f6it\u00e4 ketjuineen, kredenssin eli maljan kannen, hopeanappeja, sata irtonaista granaattikive\u00e4 ja helmenompelijan hopealankaa. Esineet kuuluivat johtavan porvariston, pienporvariston, k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten, aatelisten, virkamiesten ja papiston edustajille. Lis\u00e4ksi arkussa oli kymmeni\u00e4 kullattuja ja kultaamattomia hopealusikoita, jotka olivat yleisimmin asiakirjoissa esiintyvi\u00e4 jalometalliesineit\u00e4. Lusikan arvo oli yleens\u00e4 vain muutamia kuparitaalareita, joten monilla oli varaa hankkia niit\u00e4. Ne oli my\u00f6s helppo kuljettaa ja pantata tai myyd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kaupungin ainoan helmenompelijaperheen ty\u00f6nantajia olivat kirkko ja aateliset. Kirkolliset tekstiilit, joita on s\u00e4ilynyt Turun tuomiokirkkomuseossa, kirjailtiin kulta- ja hopealangalla. Aatelisten vaatetukseen kuuluivat kulta- ja hopeakaluunat. Vuodesta 1664 niiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4deltiin kruunun antamilla ylellisyysasetuksilla. Helmenompelijaperheen naiset Hebla ja Maria P\u00e4rlestickerska, \u00e4iti ja tyt\u00e4r, toimivat morsiamenpukijoina, sill\u00e4 heid\u00e4n arvoesineisiins\u00e4 kuului viisi kultakoristetta, kullattu kruunu, kultasormuksia ja hopeav\u00f6it\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Kauppias Johan S\u00e5gerin perint\u00f6\u00e4 jaettaessa Elin Plagmanille ja h\u00e4nen lapsilleen j\u00e4i timantti-, safiiri-, rubiini- ja turkoosikultasormuksia. Muuta kultaa pes\u00e4ss\u00e4 oli 52 luotia ja hopeaesineit\u00e4 900 luotia eli 12,5 kiloa. Yksitt\u00e4isen johtavan porvariston perheen ker\u00e4\u00e4mist\u00e4 kalleuksista kertoo puolestaan kauppias Thomas Tr\u00e4llin perukirja vuodelta 1636. Kymmenien tinavatien ja -lautasten lis\u00e4ksi p\u00f6yt\u00e4\u00e4n voitiin kattaa hopeamalja, kolme hopeakannua, joista yhdess\u00e4 oli kultainen panta, keskener\u00e4inen hopeakannu, hopeatuoppi, kullattu kredenssi ja p\u00f6yt\u00e4kranssi sek\u00e4 kolme kullattua ja kymmenen hopealusikkaa. Koruina mainitaan kullattu samettiremmein varustettu vy\u00f6, kaksi hopeavy\u00f6t\u00e4, hopeaketju, kultainen kaulaketju, helmikaulanauha, kymmenest\u00e4 kultadukaatista valmistettu rannekoru, kaksi kaulalla kannettavaa rahakorua, kaksi sile\u00e4\u00e4 kultasormusta, kultainen helmisormus, emalisormus, kivellinen sormus, hopeinen sinettisormus, sile\u00e4 sormus sek\u00e4 lenkkisormus. N\u00e4m\u00e4 korut jaettiin tytt\u00e4rille ja v\u00e4vyille k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
*\u00a0<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1646 k\u00e4siteltiin juttua, jonka mukaan Isak Rothoviuksen piispatar Karin Andersdotter oli lainannut 2\u00bd luotia painavat helmet tammikuussa 1642 ja antanut niiden panttina kapteenin vaimo Barbro Stahlille 84 luodin painoisen hopeamaljan ja joukon hopeanappeja. Helmien k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 h\u00e4n oli maksanut leivisk\u00e4n pellavia ja toisen l\u00e4ski\u00e4. Piispatar halusi hopeansa takaisin, vaikka Barbro v\u00e4itti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli vaihtokauppa. Piispatar ilmoitti, ettei olisi koskaan vaihtanut 2\u00bd luotia helmi\u00e4 sataan luotiin hopeaa. Johan Silfversp\u00e5ra vastasi vaimonsa puolesta, ett\u00e4 kun h\u00e4nen vaimonsa oli v\u00e4h\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin valmis matkustamaan Riikaan, oli piispatar edelleen kielt\u00e4ytynyt luovuttamasta helmi\u00e4. Barbro oli t\u00e4ll\u00f6in tarjonnut vaihtokauppaa, josta osapuolet olivatkin olleet yksimielisi\u00e4. Hopean Barbro oli ottanut mukaansa Riikaan ja n\u00e4ytt\u00e4nyt ne siell\u00e4 miehelleen. Piispatar ilmoitti suostuneensa kauppaan vain, jos Barbro toisi h\u00e4nelle lis\u00e4\u00e4 helmi\u00e4 Riiasta. Oikeus m\u00e4\u00e4r\u00e4si osapuolet palauttamaan tavarat alkuper\u00e4isille omistajilleen.<\/p>\n\n\n\n
Er\u00e4s piispattareen liittyv\u00e4 oikeustapaus osoittaa, ett\u00e4 naiset seurasivat tarkoin toistensa pukeutumista ja tiesiv\u00e4t esimerkiksi sen, kenelle mik\u00e4kin koru kuului. Kun uusi koru hankittiin, sit\u00e4 k\u00e4ytettiin ja ilmeisesti my\u00f6s esiteltiin toisille. Oman aseman manifestoimisen lis\u00e4ksi t\u00e4ll\u00e4 saattoi olla k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisempikin tarkoitus. Kun kaikki tiesiv\u00e4t toistensa ylellisyysesineet, oli niit\u00e4 vaikea myyd\u00e4, jos ne varastettiin. Korujen ker\u00e4ilij\u00e4 ja erityisesti helmien yst\u00e4v\u00e4 piispatar Karin Andersdotter valitti kes\u00e4kuussa 1646, ett\u00e4 kauppias Johan S\u00e5gerin leski Elin Plagman v\u00e4itti piispattaren vaihtaneen h\u00e4nen kultak\u00e4\u00e4tyns\u00e4 huonompaan lainattuaan sen Elinin tytt\u00e4relt\u00e4 Brita S\u00e5gerilta, kauppias Kristoffer Franckin vaimolta. Elin oli tallettanut korun tytt\u00e4relleen matkustettuaan itse kaupungista. <\/p>\n\n\n\n
Piispatar oli lainannut k\u00e4\u00e4dyt kes\u00e4ll\u00e4 1645 ollessaan morsiamen pukijana Uskelan pappilassa ja toisen kerran syksyll\u00e4 Wijsa Knutsdotterin h\u00e4iss\u00e4. Kun Elin Plagman sitten oli pyyt\u00e4nyt korunsa takaisin tytt\u00e4relt\u00e4\u00e4n, oli h\u00e4n huomannut heti, ettei se ollut h\u00e4nen omansa. Von Birckholtzin h\u00e4it\u00e4 tanssittaessa oli piispatar halunnut ostaa Elin Plagmanin korun ja tarjonnut siit\u00e4 maksuksi kullattuja kredenssej\u00e4. Mik\u00e4li Elin Plagman ei halunnut myyd\u00e4 sit\u00e4, oli piispatar kiinnostunut pelaamaan siit\u00e4 h\u00e4nen kanssaan. Robert Ranckenin vaimo Elin Kl\u00f6fverblad, Casper Ekmanin vaimo, Joachim Schultzin vaimo Elin Jemse, Henrik Schefferin vaimo Margareta Wernberg ja Balthazar Wernlen vaimo Katarina Gubbertz, jotka tunsivat Elin Plagmanin korut hyvin, olivat varmoja, ett\u00e4 h\u00e4n oli saanut v\u00e4\u00e4r\u00e4t k\u00e4\u00e4dyt.<\/p>\n\n\n\n
Meille on s\u00e4ilynyt yksi esimerkki siit\u00e4, miten 1600-luvun puoliv\u00e4lin turkulainen varakas porvarisnainen pukeutui. Silkkikauppias Jost Schultz ja h\u00e4nen vaimonsa Magdalena Wernle maalauttivat itsest\u00e4\u00e4n muotokuvat vuonna 1666. Maalauksessa 34-vuotias Magdalena on pukeutunut kasviaiheiseen mustaan leikkosamettiin ja leveisiin kaulus- ja mansettipitseihin sek\u00e4 mustaan myssyyn. Kaulalla h\u00e4nell\u00e4 on viisinkertainen kultainen kaulaketju. Ranteita koristavat samoin viisinkertaiset kultaiset rannerenkaat, joissa on puna-sini-valkoinen kasviaiheinen emaloitu lukko. Rinnalla on kahden mustan silkkirusetin yl\u00e4puolella kultainen rintaneula, jonka emaliaiheessa toistuvat rannerenkaiden v\u00e4rit ja kasviaiheet. Kivisormukset ja luusta tehty ilmeisesti punaisin tulppaanein maalattu viuhka t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t asusteet. Magdalenan korut ovat samaa tyyppi\u00e4, joita mainitaan asiakirjoissa.<\/p>\n\n\n\n
Veli Pekka Toropainen<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n TKA (Turun kaupunginarkisto), TRO (Turun raastuvanoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat) BIa 12, 4.2.1640, 417\u2013421; TKA, TRO BIa 12, Liite 4.2.1640, sp; TKA, TRO BIa 8, Liite 20.11.1635, sp; TKA, TRO BIa 18, 25.2.1646, 173\u2500180; 26.11.1646, 78; TKA, TRO BIa 18, 3.6.1646, 279\u2212286; TKA, TRO BIa 5, 24.5.1633, 60\u250060v; TKA TRO BIa 31, 27.4.1661, 122\u2212139; Turun museokeskus, Turun linna, Barokkihuone.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Turussa elettiin 1600-luvulla barokin aikakautta. Se suosi raskaita ja runsaita muotoja, jotka n\u00e4kyiv\u00e4t my\u00f6s johtavan porvariston koruissa. Aikakaudelta ei ole juuri s\u00e4ilynyt maalauksia turkulaisesta porvaristosta, mutta perukirjat, panttiluettelot ja raastuvanoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat paljastavat jotakin ajan koruista ja siit\u00e4, mit\u00e4 turkulaiset naiset himoitsivat kaulalleen ja pukuihinsa. * Turkulaisten arvometalleista valmistetuista esineist\u00e4 saa yleiskuvan Jakob Wolle nuoremman lesken … Jatka lukemista Kultaa, helmi\u00e4 ja hopeaa<\/span>