{"id":572,"date":"2026-04-13T09:00:00","date_gmt":"2026-04-13T06:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/?p=572"},"modified":"2026-04-11T10:35:06","modified_gmt":"2026-04-11T07:35:06","slug":"murtuvia-kivimuureja-1600-luvun-turussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/2026\/04\/13\/murtuvia-kivimuureja-1600-luvun-turussa\/","title":{"rendered":"Murtuvia kivimuureja 1600-luvun Turussa"},"content":{"rendered":"\n

Turussa koettiin 1650-luvulla purkamisen kausi, jolloin monet keskiaikaiset ja 1500-luvulla rakennetut keskustan kivitalot katosivat kaupunkikuvasta. Kyseess\u00e4 ei ollut Turun tauti, jolla haluttiin raivata tilaa uudisrakennuksille, vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sanelema pakko. Kaupungissa raivosi 1500- ja 1600-luvuilla useita tulipaloja, jotka rapauttivat talojen muurit niin, ett\u00e4 ne sortuivat itsest\u00e4\u00e4n. Erityisen kohtalokas vanhoille kivirakennuksille oli vuoden 1656 tulipalo. Raadin oli pakko ilmoittaa talojen omistajille, ett\u00e4 ne tuli purkaa vaarallisina. <\/p>\n\n\n\n

*<\/p>\n\n\n\n

Porvariston tuli pit\u00e4\u00e4 talonsa sellaisessa kunnossa, etteiv\u00e4t ne aiheuttaneet raadin pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 pilkkaa kaupungissa vierailevissa kauppiaissa. Siksi kauppias Petter Wedrichille ilmoitettiin 23. kes\u00e4kuuta 1634, ett\u00e4 h\u00e4nen tulisi rakentaa tonttinsa kunnolla, sill\u00e4 se oli h\u00e4pe\u00e4ksi sijaiten kaikkein keskeisimm\u00e4ll\u00e4 paikalla kaupungissa. H\u00e4n oli luvannut sen aiemmin kaupungille vaakahuoneeksi, ja mik\u00e4li h\u00e4n ei korjannut sen rakennuksia, ottaisi kaupunki sen haltuunsa. Rakennuksia pyrittiin kyll\u00e4 korjaamaan, sill\u00e4 esimerkiksi kes\u00e4kuussa 1641 ilmoitettiin, ett\u00e4 muurarimestari Matts K\u00f6ssi oli ollut korjaamassa Gregorius Sylviuksen vanhaa muuria. H\u00e4n oli heitt\u00e4nyt rakennustelineilt\u00e4 kiven edesmenneen Johan De la Gardien pihaan, jossa se oli osunut nihti M\u00e5rten J\u00f6ranssonia p\u00e4\u00e4h\u00e4n aiheuttaen haavan.<\/p>\n\n\n\n

Palojen vaurioittamista taloista on tietoja jo 1500-luvulta. Vuosina 1509\u22121600 Turussa koettiin kaikkiaan 14 suurta tulipaloa, joissa tuhoutui v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi kortteli nelj\u00e4st\u00e4. Esimerkiksi vuosien 1546 ja 1593 palot tuhosivat Kirkko- ja Luostarikorttelin asutusta, jossa sijaitsi \u00c4ij\u00e4l\u00e4n talo. Vesilahden dominus Jacobus Matthiae halusi jakaa helmikuussa 1598 sisarensa Barbro Mattsdotterin perinn\u00f6n t\u00e4m\u00e4n tytt\u00e4relle Brita Larsdotter \u00c4ij\u00e4l\u00e4lle. Britalle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin puolet \u00c4ij\u00e4l\u00e4n talon arvosta eli 200 taalaria sek\u00e4 sen lis\u00e4ksi ne 50 taalaria, jotka Brita Larsdotterin \u00e4itipuoli Brita Sigfridsdotter oli laittanut \u00c4ij\u00e4l\u00e4n katon ja muurien korjaamiseen tulipalon j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

Kaupungin kalleimpiin rakennettuihin tontteihin kuului edesmenneen porvarska Valborg Innamaan vuosisadan vaihteessa hallitsema talo. Hein\u00e4kuussa 1642 talo oli arvioitu tallipihoineen 6\u00a0000 kuparitaalariksi eli 3\u00a0000 hopeataalariksi. Tontin rakennukset olivat edustavia my\u00f6s sisustukseltaan, sill\u00e4 pormestari Erik Knape, jonka haltuun talo oli joutunut, antoi maalata talossa olleen salin 1630-luvun alussa. Innamaan talo menetti h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen nopeasti arvoaan, sill\u00e4 sen hoito laiminly\u00f6tiin talon jouduttua velan pantiksi. Veromestari Balthazar Wernlelle ilmoitettiin huhtikuussa 1650, ett\u00e4 h\u00e4nen oli purettava osa Innamaan taloa sillan pieless\u00e4, sill\u00e4 se oli niin rappeutunut ja kallellaan, ett\u00e4 sen pel\u00e4ttiin aiheuttavan vahinkoa muillekin. Kaupungin arviomiehet suorittivat maaliskuussa 1657 katselmuksen Innamaan talossa. Tuolloin sen arvoksi ei voitu en\u00e4\u00e4 antaa enemp\u00e4\u00e4 kuin 2\u00a0000 kuparitaalaria, sill\u00e4 se oli k\u00e4rsinyt niin pahoin.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Brinkkalan talo oli maaliskuussa 1661 niin huonokuntoinen portin luona olevalta osaltaan, ett\u00e4 se saattoi sortua. Raati m\u00e4\u00e4r\u00e4si sen purettavaksi, mutta elokuussa edesmenneen Lars Kruusin leskikreivit\u00e4r Agneta Hornin palvelija pyysi lykk\u00e4yst\u00e4 talon korjaust\u00f6ille, sill\u00e4 talo kuului alaik\u00e4isille lapsille. Lykk\u00e4yst\u00e4 annettiin vuosi. Mik\u00e4li t\u00f6it\u00e4 ei aloitettaisi, tuli talo lankeamaan kaupungille. Ty\u00f6t eiv\u00e4t edistyneet, sill\u00e4 hovioikeuden asessori Anders Andersson valitti huhtikuussa 1663, ett\u00e4 kun h\u00e4nen vaimonsa oli ollut joitakin p\u00e4ivi\u00e4 aikaisemmin matkalla kirkkoon, oli osa Brinkkalan talon muuria sortunut ja osunut h\u00e4nen vaimoonsa. Kaupunginvouti m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin purkamaan talosta ne osat, jotka eiv\u00e4t olleet asumiskelpoisia. Samoin tuli toimia Kirkon jokikadun varrella sijainneessa edesmenneen marsalkka Gustaf Hornin talossa.<\/p>\n\n\n\n

*<\/p>\n\n\n\n

Turun vanha Hakola sijaitsi tontilla, joka rajoittui Suurtoriin, H\u00e4meenkatuun ja Kirkkokatuun Kirkkokorttelissa. Tontin pinta-ala oli suuri, niin ett\u00e4 sille sopi kaksi kaksikerroksista kivitaloa sek\u00e4 muut rakennukset. Tontin kulmalle p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t H\u00e4meen H\u00e4rk\u00e4tie sek\u00e4 Viipurista tullut rantatie. Tontilla sijainnut kaksikerroksinen kivitalo mainitaan jo vuonna 1456, jolloin Ragvald Suurp\u00e4\u00e4 lahjoitti sen Naantalin luostarille. Vuonna 1479 sen sai turkulainen asemies Bengt J\u00f6nsinpoika. <\/p>\n\n\n\n

Tontti lienee joutunut suvun haltuun 15.2.1546 Kirkkokorttelin tuhonneen tulipalon j\u00e4lkeen. Kruunu aloitti palon j\u00e4lkeen laajamittaisen tonttien myynnin yksityisille. Tontin hankki vuosina 1548\u22121553 mainittu porvari Klemet Hakola. Vuosina 1576 ja 1593 tulipalot tuhosivat suurimman osan kaupunkia. Hakolan kohtalosta ei ole tietoa, mutta j\u00e4lkimm\u00e4inen palo oli vaurioittanut joitakin sen l\u00e4hell\u00e4 sijainneita taloja. Turku paloi j\u00e4lleen vuonna 1603, jolloin Luostarikorttelin palo rajoittui Hakolan naapureihin Karjakadun toisella puolella. Hakolan talon keskiaikaiset muurit j\u00e4iv\u00e4t pystyyn n\u00e4iss\u00e4 paloissa ja niit\u00e4 korjattiin tarpeen mukaan. <\/p>\n\n\n\n

Muurien murentuminen aiheutti Hakolassakin ihmishengen vaatineen onnettomuuden. Kivitalot oli rakennettu siten, ett\u00e4 piha j\u00e4i avoimeksi. Toinen rakennuksista oli torin my\u00f6t\u00e4isesti ja toinen Kirkkokadun varrella. Torin puoleisessa rakennuksessa asui professori Johannes Terserus perheineen. Hovioikeuden presidentti J\u00f6ns Kurckin poika, akatemialainen Gabriel Kurck oli juuri muuttanut Kirkkokadun puoleisen rakennuksen yl\u00e4kertaan tuvan ja kamarin k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4\u00e4n huoneistoon. H\u00e4nen mukanaan muutti h\u00e4nen saksalainen ja ranskalainen palvelijansa, joilta h\u00e4n oppi kielt\u00e4. Katosta mureni laastia heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt paikalle muurarin tarkastamaan tilanteen. T\u00e4m\u00e4 ei ehtinyt kuitenkaan saapua paikalle, kun 15.4.1642 kello nelj\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 rakennuksen p\u00e4\u00e4ty romahti yll\u00e4tt\u00e4en. Gabriel istui p\u00f6yd\u00e4n vieress\u00e4 ja Nicolaus Champagnie ikkunapenkill\u00e4. Ranskalainen ehti vain huudahtaa: \u201dJesus Maria!\u201d, kun palkit iskiv\u00e4t h\u00e4net kuoliaaksi pudotessaan katosta kadulle. Saksalainen oli tulossa kamarista ja sai my\u00f6s palkeista iskun, joka tainnutti h\u00e4net. Yli tunti onnettomuuden j\u00e4lkeen Gabriel kaivettiin sorasta, johon h\u00e4n oli hautautunut kainaloitaan my\u00f6ten. Kuin ihmeen kautta h\u00e4n ei loukkaantunut. H\u00e4nen koiransakin, joka kaivettiin esiin useiden p\u00e4ivien kuluttua, oli vahingoittumaton. <\/p>\n\n\n\n

Hakolan keskiaikainen talo h\u00e4visi Turun katukuvasta lopullisesti, kun se m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin purettavaksi vuoden 1656 suurpalon j\u00e4lkeen. Tontin poikki vedettiin uusi Iso Kirkkokatu, joka johti tuomiokirkolle. Huhtikuussa 1657 p\u00e4\u00e4tettiin aloittaa uuden Kirkkokadun rakennusty\u00f6t. Katu vedettiin Hakolan tontin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 torilta suoraan tuomiokirkolle. Kaupungin laivamiehet k\u00e4skettiin kaatamaan talon muurit ja palkaksi heille luvattiin talosta saatavat tiilet.<\/p>\n\n\n\n

*<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Pargasin talon kellarin portaita, joita Mechtild Stensdotterin kulki. Aboa Vetus-museo. Veli Pekka Toropainen 2023.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Luostarikorttelissa sijainneen Pargasin talosta k\u00e4ytiin kymmenen vuotta oikeutta 1630- ja 1640-luvuilla. Pargasin talon suuriin kivirakennuksiin oli saanut kiinnekirjan 13. toukokuuta 1587 Paraisten kirkkoherra Elias Simonis. Talon arvoksi oli saatu 250 tuolloista taalaria. Kirkkoherralla oli ollut kaksi poikaa, Taivassalon kirkkoherra Jeremias Eliae ja Turun kauppias Isak Eliasson, joilta muut perilliset nyt vaativat perint\u00f6\u00e4. Muut perilliset olivat seitsem\u00e4n tyt\u00e4rt\u00e4, nimitt\u00e4in Korppoon kirkkoherran J\u00f6nsin vaimo Sara, Paraisten herra Perin vaimo Karin, Paraisten Erik Kutin vaimo Elin, Lemlahden Erik Bertilsson Huggutin vaimo Margareta, Naantalin M\u00e5rten Turissonin vaimo, jonka nime\u00e4 Gi\u00f6s ei tiennyt, Paraisten herra Thomasin vaimo Agneta ja Gi\u00f6sin \u00e4iti, Hattulan herra Grelsin vaimo Elisabet. Oikeus katsoi, ett\u00e4 talo oli jaettava kaikkien yhdeks\u00e4n perillisen kesken sill\u00e4 hinnalla, joka sille oli arvioitu herra Eliaan kuoltua ja Isakin saatua talon haltuunsa. Oikeudelle esitettiin kahdeksan asiakirjaa, joiden mukaan muille perillisille oli jo maksettu erilaisia summia, joten Pargas Isakin perheelle j\u00e4i en\u00e4\u00e4 maksettavaksi joitakin kymmeni\u00e4 taalareita. Suuri kivirakennus oli ilmeisesti kolmikerroksinen, sill\u00e4 sen yl\u00e4kerrassa sijaitsi ainakin kolme tulisijallista kamaria, joista yhdess\u00e4 asui Isak Pargasin leski Mechtild Stensdotter 1640-luvun loppupuolella.<\/p>\n\n\n\n

Pargasin talo oli p\u00e4\u00e4ssyt rappeutumaan ilmeisesti sit\u00e4 koetelleissa tulipaloissa ja hoidon puutteessa, sill\u00e4 kaupunginvouti vaati toukokuussa 1643, ett\u00e4 Johan Isaksson Pargasia rangaistaisiin, sill\u00e4 h\u00e4net oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty purkamaan vaarallinen kivimuurinsa kahden viikon kuluessa, mutta h\u00e4n ei ollut tehnyt sit\u00e4. H\u00e4net m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin uudelleen kaatamaan muuri, ja mik\u00e4li jokin onnettomuus olisi sattunut, olisi se ollut h\u00e4nen vastuullaan. Vihdoin maaliskuussa 1653 edesmenneen Isak Pargasin talo julistettiin kaupungin omaisuudeksi, sill\u00e4 se oli ollut kauan autiona. Talo arvioitiin ainoastaan 400 kuparitaalarin arvoiseksi. Samalla m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin kaatamaan Fl\u00e4skil\u00e4n talon kivimuuri Pargasin talon l\u00e4heisyydess\u00e4, sill\u00e4 sen pel\u00e4ttiin romahtavan kadulle ohikulkijoiden p\u00e4\u00e4lle. Talon omistajat eiv\u00e4t olleet kaataneet muuria k\u00e4skyst\u00e4 huolimatta, joten k\u00e4mnerille annettiin m\u00e4\u00e4r\u00e4ys purkaa muuri viel\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen auringonlaskua.<\/p>\n\n\n\n

Veli Pekka Toropainen<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkisto, Raastuvanoikeuksien renovoidut p\u00f6yt\u00e4kirjat, Turun k\u00e4mnerinoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat z 171 (1641)<\/p>\n\n\n\n

Turun kaupunginarkisto, Maistraatin arkisto, Turun raastuvanoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat BIa 6\u221233 (1634\u22121663)<\/p>\n\n\n\n

Hausen, Reinhold 1906: Landsh\u00f6fdingen Friherre Gabriel Kurcks lefnadsminnen upptecknade af honom sj\u00e4lf. Helsingfors.<\/p>\n\n\n\n

Nikula, Oscar & Nikula, Sigrid 1987: Turun kaupungin historia 1521\u22121600. Ensimm\u00e4inen nide. Turku.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Turussa koettiin 1650-luvulla purkamisen kausi, jolloin monet keskiaikaiset ja 1500-luvulla rakennetut keskustan kivitalot katosivat kaupunkikuvasta. Kyseess\u00e4 ei ollut Turun tauti, jolla haluttiin raivata tilaa uudisrakennuksille, vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sanelema pakko. Kaupungissa raivosi 1500- ja 1600-luvuilla useita tulipaloja, jotka rapauttivat talojen muurit niin, ett\u00e4 ne sortuivat itsest\u00e4\u00e4n. Erityisen kohtalokas vanhoille kivirakennuksille oli vuoden 1656 tulipalo. Raadin oli … Jatka lukemista Murtuvia kivimuureja 1600-luvun Turussa<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":29,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[278,120,99],"class_list":["post-572","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-1600-luku","tag-innamaa-valborg","tag-kaupunkipalot","tag-tulipalot"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/572","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/users\/29"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=572"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/572\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":574,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/572\/revisions\/574"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=572"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=572"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=572"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}