![\"Silm\u00e4lasip\u00e4inen](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/05\/Viljamaa_Satavuotiaan-syntymapaivajuhlat.jpg\")
Juhlallisuuksista ei tingitty, vaikka Wechter ei k\u00f6yh\u00e4intalon asukkaana kuulunutkaan kaupungin silm\u00e4\u00e4tekeviin. Talossa j\u00e4rjestettiin kahvikestit, ja vanhusta muistettiin muun muassa kukin, rahalahjoin ja onnittelus\u00e4hkeell\u00e4. \u201dVanhuksen pieni huonekomero tuoksui ruusuista ja muista kukista\u201d, Turun lehti <\/em>kuvailee. My\u00f6s itse tuomiorovasti piti tilaisuudessa puheen. Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4juhlista uutisoivat paikallisista sanomalehdist\u00e4 ainakin Turun lehti <\/em>ja \u00c5bo Underr\u00e4ttelser. <\/em> <\/p>\n\n\n\n Wechter oli syntynyt Turussa vuonna 1810 naimattomalle \u00e4idille, eli h\u00e4n oli syntyper\u00e4lt\u00e4\u00e4n avioton. Perheen el\u00e4m\u00e4 lienee ollut hyvin niukkaa ja vaatimatonta muun muassa siksi, ett\u00e4 Wechterin \u00e4iti ei koskaan avioitunut, ja sen vuoksi perheen toimeentulo oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00e4idin varassa. Merkitt\u00e4v\u00e4 taitekohta Wechterin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli oletettavasti Turun vuoden 1827 suurpalo, vaikka l\u00e4hteisiin ei olekaan tallentunut tietoja siit\u00e4, miten Wechter itse palon koki. On kuitenkin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 palon raunioittamassa kaupungissa selviytyminen vaati sinnikkyytt\u00e4. Wechter l\u00f6ysi elantonsa palvelust\u00f6ist\u00e4, sill\u00e4 sanomalehdiss\u00e4 kerrottiin h\u00e4nen ryhtyneen jo nuorena palvelijattareksi.<\/p>\n\n\n\n K\u00f6yh\u00e4intaloon Wechter oli joutunut 92-vuotiaana. Sanomalehdiss\u00e4 kuvattiin h\u00e4nen olleen tuolloin niin sairas, ett\u00e4 h\u00e4nen luultiin kuolevan pian. H\u00e4n oli naimaton ja lapseton, ja vaikuttaa silt\u00e4, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut omaisia, jotka olisivat voineet huolehtia h\u00e4nest\u00e4. Ilmeisesti k\u00f6yh\u00e4intalon hyv\u00e4 hoito kuitenkin auttoi Wechteri\u00e4 toipumaan. H\u00e4n \u201dtuli uudelleen reippaaksi ja tahtoi p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin pieneen komeroonsa Luostarinm\u00e4ell\u00e4, mutta suostui lopulta j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4intaloon, miss\u00e4 hoito on hyv\u00e4\u201d, kerrottiin Turun lehdess\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4isen\u00e4 helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 reilu viikko satavuotisjuhlallisuuksien j\u00e4lkeen Wechter menehtyi k\u00f6yh\u00e4intalossa, ja talossa ryhdyttiin hautajaisj\u00e4rjestelyihin. Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 Wechter oli vain noin viikkoa aikaisemmin ollut koko kaupungin juhlittu asukas ja syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4sankari, hautajaisissa noudatettiin tavanomaista k\u00f6yh\u00e4inhoidokkien hautajaisj\u00e4rjestelyjen protokollaa. Arkku kuljetettiin hautausmaalle k\u00f6yh\u00e4intalon vaatimattomilla ruumisvaunuilla ja laskettiin vaivaisten hautaan, joka maksoi vain kolme markkaa ja kymmenen penni\u00e4. Paikalla ei ollut saattov\u00e4ke\u00e4, eik\u00e4 Wechteri\u00e4 muistettu mink\u00e4\u00e4nlaisin juhlallisuuksin.<\/p>\n\n\n\n Vaatimattomien hautajaisten ja n\u00e4ytt\u00e4vien syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4juhlallisuuksien kontrasti oli huomattava, mik\u00e4 alleviivaa Eva Wechterin huono-osaista asemaa. T\u00e4m\u00e4n huomioi my\u00f6s Turun lehti, <\/em>joka toisaalta p\u00e4\u00e4tti Wechterin kuolemasta kertovan uutisen toiveikkaaseen lopetukseen: \u201dMeid\u00e4n silm\u00e4ll\u00e4mme katsoen oli suuri ero syntym\u00e4- ja hautausp\u00e4iv\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Mutta Eva W\u00e4chterill\u00e4 oli ero viel\u00e4 suurempi. Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n ilosta vaivaistalossa h\u00e4nell\u00e4 ei ollut paljon tietoa \u2012 mutta hautausp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saattoi h\u00e4n iloita siin\u00e4 kodissa, jossa k\u00f6yhyydest\u00e4 ja vaivasta ei merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4y. Siell\u00e4 on rikkautta Eva Lisa W\u00e4chterillekin.\u201d<\/p>\n\n\n\n Noora Viljamaa<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Turun lehti, <\/em>7.5.1910 nro 53 ja 24.5.1910 nro 59.<\/p>\n\n\n\n \u00c5bo Underr\u00e4ttelser, <\/em>7.5.1910 nro 123.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Turun k\u00f6yh\u00e4intalossa vietettiin harvinaista juhlaa toukokuun kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1910. Talon pitk\u00e4aikainen asukas neiti Eva Elisabeth Wechter t\u00e4ytti tuolloin sata vuotta, mik\u00e4 teki h\u00e4nest\u00e4 Turun vanhimman asukkaan. T\u00e4m\u00e4 luonnollisesti her\u00e4tti kiinnostusta kaupunkilaisissa, ja satavuotiaalle j\u00e4rjestettiin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t juhlat siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 Wechter itse makasi vuodepotilaana siksi, ett\u00e4 oli loukannut jalkansa. Juhlallisuuksista ei tingitty, vaikka Wechter ei … Jatka lukemista Satavuotiaan syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4juhlat vuonna 1910<\/span>