![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/06\/Toropainen_Tyttojen-varaskopla-vuoden-1697-Turussa-649x1024.jpg\")
Kihlakunnantuomari Erik Tavaststiernan lesken Maria Rosendahlin piika Anna Remmare kertoi k\u00e4mnerinoikeudessa 14-vuotiaan kerj\u00e4l\u00e4istytt\u00f6 Karin Hansdotterin nukkuneen 1. hein\u00e4kuuta 1697 rouvan talossa. Y\u00f6ll\u00e4 rouvan omasta kamarista oli kadonnut kangasta ja piialta esiliina. Koska talossa ei tuolloin ollut muita, piti piika Karinia syyllisen\u00e4 varkauteen. Karin oli vangittu ja h\u00e4n kertoi syntyneens\u00e4 Tukholmassa, mutta oleskelleensa Tallinnassa ja Uudellamaalla, josta h\u00e4n oli tullut edellisen\u00e4 talvena Turkuun. H\u00e4n kielsi varastaneensa tavaroita, mutta Anna sanoi h\u00e4nen jo tunnustaneen varkauden ja sen, ett\u00e4 h\u00e4n oli antanut varastetut tavarat toiselle kerj\u00e4l\u00e4ispiialle. Karin kertoi tunnustaneensa pelosta, kun rouva ja Remmare olivat riisuneet ja piiskanneet h\u00e4net. Tosin h\u00e4n kertoi kyseisen toisen piian yritt\u00e4neen houkutella h\u00e4nt\u00e4 varkauteen. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 toinen piika, Sahalahdelta kotoisin ollut Maria Mickelsdotter kielsi saaneensa mit\u00e4\u00e4n Karinilta. Maria valitti sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net oli viety vankeuteen raatihuoneelle ja h\u00e4nen molempiin k\u00e4siins\u00e4 oli pantu k\u00e4siraudat, mist\u00e4 ne olivat viel\u00e4kin arat. Raatihuoneen vahtimestari Henrik Kleen joutui my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n oli laittanut Marian k\u00e4sirautoihin saadakseen t\u00e4m\u00e4n tunnustamaan. Karin vakuutti syytt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n ja sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nen nukkuessaan rouvan talossa sen portti oli lukittu ja h\u00e4n oli maannut pidemp\u00e4\u00e4n kuin Anna Remmare.<\/p>\n\n\n\n
Leskirouva Maria Rosendahlin luona tapahtunutta varkautta tutkittiin j\u00e4lleen 17. hein\u00e4kuuta 1697. Leski oli saanut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aiemmin varkaudesta syytetyn varastytt\u00f6nen Karin Hansdotterin kanssa yhdess\u00e4 tuumassa oli ollut viel\u00e4 kaksi muuta kerj\u00e4l\u00e4istytt\u00f6\u00e4 Lisbeta J\u00f6ransdotter ja Karin Thomasdotter, jotka otettiin kuultaviksi. Heist\u00e4 Lisbeta sanoi syntyneens\u00e4 Tukholmassa, olevansa 16-vuotias ja oleskelleensa nyt joitakin vuosia Erik Tullin luona Turussa. Karin kertoi olevansa Raision Polusm\u00e4en ratsumiehen tyt\u00e4r ja oleskelleensa Tammelassa. H\u00e4n oli tullut kaupunkiin edellisen\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut vakituista asuinpaikkaa. <\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 kaksi olivat tulleet puheisiin Karin Hansdotterin kanssa torilla. H\u00e4n oli kertonut tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4 paikan, jossa olisi varastettavaa. Karin Hansdotter oli johdattanut heid\u00e4t leskirouva Rosendahlin portille, johon he olivat paneutuneet nukkumaan. Aamupuoleen Karin p\u00e4\u00e4sti heid\u00e4t portista sis\u00e4\u00e4n ja neuvoi Karin Thomasdotterin rouvan tupaan, josta h\u00e4n otti vaatetavaraa arkusta ja vei ne Tullin leskelle Elin Grelsdotterille. Leski oli luvannut hankkia vaatteista rahaa tyt\u00f6ille. Leski kielsi t\u00e4m\u00e4n oikeudessa. H\u00e4n kielsi my\u00f6s Lisbetan oleskelleen luonaan. T\u00e4m\u00e4 oli ainoastaan maannut talossa sairaana kerran Elinin miehen viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4. Karin Hansdotter kielsi tuntevansa tytt\u00f6j\u00e4 tai olleensa varkaissa heid\u00e4n kanssaan. <\/p>\n\n\n\n
Leski ja Lisbeta ohjattiin ulos oikeudesta ja Karin Thomasdotteria kuultiin Karin Hansdotterin l\u00e4sn\u00e4 ollessa. Thomasdotter pysyi kertomuksessaan varkaudesta ja vaatteiden kantamisesta Tullin leskelle. Lis\u00e4ksi Lisbeta oli varastanut edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vaatteita Ryss\u00e4nm\u00e4elt\u00e4 ja kantanut ne leskelle, joka oli laittanut ne arkkuunsa. Leski oli halunnut heid\u00e4t mukaansa mets\u00e4\u00e4n marjaan, mutta he eiv\u00e4t olleet l\u00e4hteneet. Kun leski oli mennyt marjaan, oli Lisbeta ottanut arkusta Ryss\u00e4nm\u00e4elt\u00e4 varastamansa vaatteet ja myynyt ne vieraalle v\u00e4elle jokirannan veneiss\u00e4. Karin Hansdotteria h\u00e4n kielsi n\u00e4hneens\u00e4 lesken luona. Seuraavaksi kutsuttiin oikeuden eteen Elin Tullin tyt\u00e4r Kirstin, joka kielsi n\u00e4hneens\u00e4 Karineita \u00e4itins\u00e4 luona ennen edellist\u00e4 maanantaita. Kun Lisbeta v\u00e4itti asuneensa kolme vuotta Tullin luona, halusi leski naapureitaan kuultavaksi siit\u00e4, ettei n\u00e4in ollut tapahtunut.<\/p>\n\n\n\n
Kun asia siirrettiin raastupaan, kielsi Karin edelleen varastaneensa mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kertoi my\u00f6nt\u00e4neens\u00e4 varkauden vain siksi, ett\u00e4 Anna Remmare oli sitonut h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 k\u00f6ydell\u00e4 sel\u00e4n taakse ja piiskannut sitten h\u00e4nt\u00e4 niin kovin, ett\u00e4 h\u00e4nen oli ollut pakko tunnustaa. Anna my\u00f6nsi pieks\u00e4misen, mutta sanoi sen tapahtuneen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Maria Rosendahlin k\u00e4skyst\u00e4. Karin valitti viel\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net oli heitetty kellariin vankilaan aivan alastomana ja h\u00e4n sai siksi virua siell\u00e4 kylmyydess\u00e4. My\u00f6s piika Maria Mickelsdotter valitti sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net oli ly\u00f6ty k\u00e4sirautoihin ja heitetty varaskellariin. Raatihuoneen vahtimestarille Henrik Kleenille huomautettiin, ett\u00e4 t\u00e4llaisesta kohtelusta Marian tuomiossa ei puhuttu mit\u00e4\u00e4n. Kleen ilmoitti tehneens\u00e4 n\u00e4in, jotta h\u00e4n saisi Marian s\u00e4ik\u00e4ytetty\u00e4 tunnustamaan ottaneensa vastaan varastettuja vaatteita.<\/p>\n\n\n\n
Oikeustapauksen k\u00e4sittely\u00e4 jouduttiin lykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n jatkossa elokuulle saakka, sill\u00e4 rouva Rosendahl tai h\u00e4nen piikansa Anna Remmare eiv\u00e4t saapuneet oikeuteen, vaan anoivat lykk\u00e4yst\u00e4. Kun asiaan palattiin, tunnusti Lisbeta J\u00f6ransdotter kantaneensa varastettuja vaatteita Erik Tullin leskelle Elin Grelsdotterille. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin kielsi ottaneensa niit\u00e4 vastaan ja halusi todistaa olleensa tuolloin maalla. Kaupunkiin muualta tulleiden varaslapsien kohtalona oli tuomio, jonka mukaan heid\u00e4t piiskattiin ja karkotettiin kaupungista.<\/p>\n\n\n\n
Veli Pekka Toropainen<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hteet: <\/strong><\/p>\n\n\n\n Kansallisarkisto, Turun raastuvanoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat z:64, TRO 5.7.1697, 758\u2013759; 14.7.1697, 794\u2212795; Kansallisarkisto, Turun k\u00e4mnerinoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirja z:204, 3.7.1697, 491\u2013493; 17.7.1697, 514\u2212516.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vuodet 1696\u22121698 olivat Turun k\u00e4mnerin- ja raastuvanoikeudessa k\u00e4siteltyjen juttujen osalta hyvin poikkeuksellisia. Suurin osa oikeustapauksista koski varkauksia, ja viel\u00e4p\u00e4 alaik\u00e4isten lasten tekemi\u00e4 varkauksia. Heid\u00e4t ajoi tekoihin n\u00e4lk\u00e4, joka johtui vuodesta 1695 vallinneista katovuosista, ja monet heist\u00e4 olivat tulleet kaupunkiin kaukaa maaseudulta kerj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n elantonsa, sill\u00e4 kotiseudulta oli loppunut ruoka vallitsevien katovuosien t\u00e4hden. Yksi varkaus kohdistui jalosyntyisen … Jatka lukemista Tytt\u00f6jen varaskopla vuoden 1697 Turussa<\/span>