![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/07\/Churberg-830x1024.jpg\")
Marraskuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1889 Churberg veti Helsingin yliopiston edustalla esiin revolverin ja ampui kohti rikosoikeuden professoria Jaakko Forsmania. Yksi luoti osui Forsmanin vasempaan k\u00e4sivarteen, toinen vasempaan reiteen. Kolmas suuntautui vatsaan, mutta pys\u00e4htyi nappiin ja litistyi siihen. Forsman haavoittui, mutta luut s\u00e4ilyiv\u00e4t ehjin\u00e4, haavat paranivat, ja h\u00e4n selvisi.<\/p>\n\n\n\n
Churberg ei paennut. H\u00e4n k\u00e4veli suoraan poliisikamariin, tunnusti tekonsa ja nukkui y\u00f6ns\u00e4 hyvin. H\u00e4nen kertomuksessaan ampuminen liittyi kunniaan, avioliiton v\u00e4itettyyn rikkomiseen ja yst\u00e4vyyden pett\u00e4miseen. H\u00e4n tahtoi oikeudenk\u00e4ynnin, tuomion ja rangaistuksen. Ja juuri niit\u00e4 h\u00e4n ei saanut. Churbergin k\u00e4sityksen mukaan Forsmanin suhteet hallintoon estiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 oikeudenmukaisen oikeudenk\u00e4ynnin.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4\u00e4kint\u00f6hallitus astui kuvaan miltei heti, kuin asia saatiin oikeuden k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi. Asia kulki Helsingin raastuvanoikeudesta Turun hovioikeuteen, Suomen vanhimpaan hovioikeuteen. Hovioikeuden kautta Churbergin kohtalo asettui osaksi laajempaa viranomaisketjua, jossa rikosasia muuttui mielisairauden, vaarallisuuden ja holhouksen kysymykseksi. H\u00e4net m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Lapinlahden mielisairaalaan havaintojaksolle ja sen j\u00e4lkeen K\u00e4kisalmen laitokseen. Hoitolaitoksista vapauduttuaankin h\u00e4n pysyi holhouksen alaisena: h\u00e4n ei hallinnut omaisuuttaan, liikkumistaan eik\u00e4 oleskeluaan kotimaassaan t\u00e4ysivaltaisena kansalaisena, eik\u00e4 lopulta vapauduttaan saanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 kotimaahansa edes oleskelemaan.<\/p>\n\n\n\n
Turussa Churberg oli kuvitellut vankilan, rikostuomion ja sovituksen. Lopulta h\u00e4n sai jotakin rangaistusta ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isemp\u00e4\u00e4 ja pitk\u00e4kestoisempaa: mielenvikaisuuden leiman, hallinnollisen valvonnan ja oikeustaistelun, joka kesti noin 23 vuotta.<\/p>\n\n\n\n
Menetetty\u00e4\u00e4n vapautensa Churberg teki sen ainoan, mik\u00e4 kirjailijalle j\u00e4i mahdolliseksi: h\u00e4n kirjoitti. Valituksista, vetoomuksista ja kirjelmist\u00e4 kasvoi viisiosainen omakustanne Huru finska domstolar och myndigheter skipa r\u00e4ttvisa<\/em> \u2014 \u201cKuinka suomalaiset tuomioistuimet ja viranomaiset jakavat oikeutta\u201d (1903\u20131913).<\/p>\n\n\n\n Churbergin kysymys j\u00e4i el\u00e4m\u00e4\u00e4n: t\u00e4llainen oli minun rikokseni \u2014 millainen oli heid\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n Mia Kavasto<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Syksyll\u00e4 1889 Waldemar Churberg matkusti Turkuun. H\u00e4n k\u00e4vi Turun linnassa katsomassa sen vankilak\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleita tiloja \u2014 ei turistina, vaan miehen\u00e4, joka valmistautui omaan rangaistukseensa. Churberg aikoi tehd\u00e4 rikoksen, tunnustaa sen ja tulla tuomituksi. H\u00e4n halusi n\u00e4hd\u00e4 etuk\u00e4teen, millaisissa huoneissa h\u00e4n mahdollisesti joutuisi el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Marraskuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1889 Churberg veti Helsingin yliopiston edustalla esiin revolverin ja … Jatka lukemista Mies, joka halusi tulla tuomituksi<\/span>