![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/09\/Myllyntausta_taikalyhtyjaTurussa-824x1024.jpg\")
Kristillisen siveellisen raittiusseuran tiloissa j\u00e4rjestetty luentotilaisuus oli osa uutta Suomeen saapunutta trendi\u00e4, jossa niin sanotulla taikalyhdyll\u00e4, tai laterna magicalla<\/em>, voitiin heijastaa kuvia. Sein\u00e4lle parin metrin kokoisiksi heijastetut kuvat tarjosivat yleis\u00f6lle uudenlaisen tavan omaksua erilaisissa iltamissa pidettyjen luentojen aiheita. Kyseess\u00e4 oli siis varhainen diaprojektori. 1900-luvun taitteessa monissa sanomalehtiuutisissa kerrottiin, kuinka hyvin t\u00e4llaiset sein\u00e4lle \u201dkuin taiotut\u201d kuvat viihdyttiv\u00e4t luentovieraita.<\/p>\n\n\n\n Taikalyhtyjen saapuminen Suomeen otti aikansa. Itse teknologiaa, jolla lasille maalattuja kuvia voitiin heijastaa lampun ja linssien avulla sein\u00e4lle, kehitettiin Keski-Euroopassa jo 1600-luvulla. Taikalyhtyjen suosio spektaakkelina kasvoi keski-Euroopassa erityisesti 1800-luvun puolessa v\u00e4liss\u00e4, kun taikalyhtyihin k\u00e4ytett\u00e4ville lasilevyille saatiin painettua valokuvia. N\u00e4in esimerkiksi eri maita, rakennuksia tai maisemia k\u00e4sittelevi\u00e4 luentoja voitiin kuvittaa aiempaa tarkemmilla ja hienommilla taikalyhtykuvilla. Heijastettujen kuvien esitt\u00e4misest\u00e4 muodostui oma viihdemuotonsa. Taikalyhtyluentojen kulta-aikana 1870-luvulta 1910-luvulle taikalyhtykuvien ja niit\u00e4 varten kirjoitettujen valmiiden luentotekstien myymiseksi kehittyi laajoja verkostoja, jotka ulottuivat Euroopasta Amerikkaan ja aina Australiaan asti. Tuona aikana teknologia levisi my\u00f6s Suomeen.<\/p>\n\n\n\n Varhaisia taikalyhtyjen omaksujia Suomessa 1800-luvun lopussa olivat suomalaisen sirkuksen pioneerit Westerlundin veljekset. Heid\u00e4n esityksiss\u00e4\u00e4n taikalyhdyill\u00e4 kuvitettiin muun muassa satuja. Pian my\u00f6s yhdistykset kuten Raittiuden yst\u00e4v\u00e4t ja Kansanvalistusseura rupesivat laatimaan omia taikalyhtyluentojaan osana raittiusty\u00f6t\u00e4ns\u00e4 ja suomalaisen kansan sivist\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Turun Puutarhakadulla j\u00e4rjestetyn Transvaal-aiheisen taikalyhtyluennon taustalla oli Uusi Aura<\/em> -lehden p\u00e4\u00e4toimittaja Juho Heikki Kala. Er\u00e4\u00e4t \u201dl\u00e4nsisuomalaiset ylioppilaat\u201d olivat l\u00f6yt\u00e4neet Kansanvalistusseuran ilmaiseksi lainaamista taikalyhtyluennoista kyseisen kuvasarjan ja ilmeisesti englanninkielisen kuvasarjaan kuuluneen luentovihon. Ylioppilaat olivat pyyt\u00e4neet J. H. Kalaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n luennon suomeksi, mink\u00e4 j\u00e4lkeen Kala itse esitti luentoa Kristillisen raittiusseuran tilaisuuksissa. Luento sai turkulaisissa sanomalehdiss\u00e4 kiitosta siit\u00e4, ett\u00e4 se \u201dkuwaa sik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kaupunkeja, n\u00e4k\u00f6aloja ja kansantyyppej\u00e4. T\u00e4llaisten kuwain awulla selwenee esitys, josta siten my\u00f6skin paljoa kauemmin s\u00e4ilyy muistissa\u201d. T\u00e4m\u00e4n tarkempaa tietoa luennon varsinaisesta sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 ei ole s\u00e4ilynyt.<\/p>\n\n\n\n Vaikka niin Turussa kuin ymp\u00e4ri Eurooppaa esitetyist\u00e4 taikalyhtyluennoista usein korostettiin niiden viihdytt\u00e4vyytt\u00e4, aina yleis\u00f6 ei kuitenkaan jaksanut kuvista kiinnostua. Tammikuussa 1900 Heinolassa pidetyiss\u00e4 iltamissa esitetyst\u00e4 taikalyhtyluennosta uutisoitiin, ett\u00e4 yleis\u00f6st\u00e4 oli kuulunut kommentti: \u201dKuwista me wiisi; joka tanssii, niin se tanssii ja joka ei tanssi se l\u00e4htee kotiaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n Mikko Myllyntausta<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kansanvalistusseuran arkisto, Kansallisarkisto, Ca:3 P\u00f6yt\u00e4kirjat 1892\u20131901.<\/p>\n\n\n\n Jyr\u00e4nk\u00f6, nro 4, 11.1.1900, Heinola, s. 3.<\/p>\n\n\n\n \u201dMik\u00e4 on taikalyhty?\u201d, Satakunta, nro 5, 12.1.1901, Pori, s. 2.<\/p>\n\n\n\n Sanomia Turusta, nro 3, 4.1.1900, Turku, s. 2\u20133.<\/p>\n\n\n\n Uusi Aura, nro 12, 17.1.1900, Turku, s. 2.<\/p>\n\n\n\n \u201dWiipurista. Kirje Uudeltakirkolta\u201d, Ilmarinen, nro 136, 19.11.1885, Viipuri, s. 1.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Torstai-iltana 4. tammikuuta vuonna 1900 Turun Puutarhakatu 8:ss\u00e4 j\u00e4rjestetyss\u00e4 tilaisuudessa oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 uusinta huipputeknologiaa. Yleis\u00f6\u00e4 viihdytettiin esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 taikalyhdyll\u00e4 kuvia etel\u00e4isen Afrikan Transvaalista. Kristillisen siveellisen raittiusseuran tiloissa j\u00e4rjestetty luentotilaisuus oli osa uutta Suomeen saapunutta trendi\u00e4, jossa niin sanotulla taikalyhdyll\u00e4, tai laterna magicalla, voitiin heijastaa kuvia. Sein\u00e4lle parin metrin kokoisiksi heijastetut kuvat tarjosivat yleis\u00f6lle uudenlaisen tavan omaksua … Jatka lukemista Taikalyhtyj\u00e4 Turussa 1900-luvun alussa<\/span>