![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/10\/Toropainen_Turun-linnan-vankila-1600-luvulta-1800-luvulle-1024x721.jpg\")
V\u00e4nrikki Erik Johan Armfeltin toiminta vankeudessa antaa joitakin tietoja niist\u00e4 oloista, jotka Turun linnan vankilassa vallitsivat vuonna 1688. Jalosyntyinen v\u00e4nrikki oli p\u00e4\u00e4tynyt linnaan laittomasta kaksintaistelusta. Vankeusaikanaan Armfelt sai kolme poikaa komendantin tytt\u00e4ren Beata Lilljebrunnin kanssa. Kun v\u00e4nrikki ei antanut hyv\u00e4ll\u00e4 vihki\u00e4 itse\u00e4\u00e4n lastensa \u00e4idin kanssa, vietiin h\u00e4net kirkkoon vartijan saattamana. Yht\u00e4 kaikki vihkiminen j\u00e4i suorittamatta. Pojat kuitenkin julistettiin v\u00e4nrikin aviolapsiksi. <\/p>\n\n\n\n
Linnan vahtimestari Anders Korp syytti Armfeltia siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli malttinsa menett\u00e4neen\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 sanoja, aukaissut vouti Valentin Zanderin ruoka-arkun ja ottanut siit\u00e4 ruokaa ja pullon etikkaa. Vartija Erik J\u00f6ranssonin kimppuun h\u00e4n oli k\u00e4ynyt t\u00e4m\u00e4n vartiovuorolla solvauksin, iskuin ja ly\u00f6nnein niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ollut ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 verinen. Johan Slottmanin todistuksen mukaan v\u00e4nrikki Br\u00f6ijer oli er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana l\u00e4hett\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n Erikin vahtimestarin luo mukanaan yhdeks\u00e4n \u00e4yri\u00e4 rahaa ostamaan kannun olutta. Kun vahtimestari tai h\u00e4nen vaimonsa eiv\u00e4t olleet kotona, oli Br\u00f6ijer k\u00e4skenyt Erikin menn\u00e4 vouti Zanderin luo ja pyyt\u00e4\u00e4 kannullisen olutta siit\u00e4 leilist\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n oli antanut tuoda itselleen. T\u00e4m\u00e4n olutkannullisen vouti oli antanut rahatta, mutta t\u00e4m\u00e4 Erik ei ollut palauttanut rahoja Br\u00f6ijerille, joka luuli voudin ne saaneen. Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli Br\u00f6ijer kertonut Slottmanille ostaneensa voudilta kannun olutta, jolloin oli selvinnyt, ettei vouti ollut ottanut mit\u00e4\u00e4n maksua oluesta. Kun asiasta otettiin selv\u00e4\u00e4, oli vartija soittanut suutaan Armfeltille. <\/p>\n\n\n\n
Pappismies Matthias Moisander kertoi kantelussaan, ett\u00e4 h\u00e4n oli v\u00e4nrikki Br\u00f6ijerin ja er\u00e4\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isen kanssa, joka istui h\u00e4nen kanssaan samassa kamarissa, er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana juonut viinaa, kun Armfelt oli tullut vouti Zanderin luota alas heid\u00e4n kamariinsa. Kun he olivat kesken\u00e4\u00e4n haastelleet, oli Armfelt puhjennut sanomaan: Sin\u00e4 koira et olisi p\u00e4\u00e4ssyt papiksi, ellet olisi antanut superintendentille lahjoja<\/em>! Moisander sanoi vastanneensa: Kenties sin\u00e4 tahdot narrata minua, kuten sinun is\u00e4si k\u00e4vi kimppuuni yleisell\u00e4 tiell\u00e4<\/em>? T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Armfelt oli antanut Moisanderille, joka makasi s\u00e4ngyss\u00e4 ja nousi pystyyn, korvapuustin, niin ett\u00e4 h\u00e4n kaatui ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 tuli siniseksi. Armfelt oli my\u00f6s sanonut h\u00e4nt\u00e4 vanhaksi kelmiksi. Moisander sanoi, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut todistajia, mutta yht\u00e4 kaikki oli totta se, mit\u00e4 h\u00e4n oli ilmoittanut. H\u00e4n oli my\u00f6s n\u00e4hnyt, kun Armfelt antoi linnannihti Erik J\u00f6ranssonille yhdeks\u00e4n korvapuustia, jolloin h\u00e4nkin sai yhden korvapuustin heid\u00e4n erottamisvaivastaan.<\/p>\n\n\n\n Vankilaa modernisoidaan<\/p>\n\n\n\n 1700-luvun loppupuolella vankeus alkoi muuttua my\u00f6s keinoksi kasvattaa rikoksen tehneit\u00e4. En\u00e4\u00e4 ei pyritty ainoastaan rankaisemaan. T\u00e4m\u00e4 johti vankeinhoidon hitaaseen kehittymiseen kohti meid\u00e4n tuntemaamme laitosta. Esimerkiksi vankilapaot eiv\u00e4t olleet tavattomia aikana, jolloin vartijat seurustelivat viel\u00e4 vankiensa kanssa hyvinkin tuttavallisissa merkeiss\u00e4. Maaherran l\u00e4hett\u00e4m\u00e4n kirjeen mukaan raati m\u00e4\u00e4r\u00e4si keskuudestaan vuonna 1763 Turun raatimiehet Gahmbergin ja Lexellin suorittamaan katselmuksen linnan vankihuoneiden kunnosta ja hankkimaan paikalle tarvittavat k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset mahdollisia korjauksia varten. Joulukuussa 1770 ilmoitettiin, ett\u00e4 kolme elinkautisvankia oli \u00e4skett\u00e4in karannut muurin l\u00e4pi siit\u00e4 linnan vankihuoneesta, jossa heit\u00e4 pidettiin. Maaherra pyysi kaupungin raatia tarkastamaan aukon ja esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n laskelman sen korjaamisesta. Hein\u00e4kuussa 1771 oltiinkin linnan vankilaan hankkimassa lis\u00e4\u00e4 poijuja ja jalkarautoja vankien kahlitsemiseen. Linnan sep\u00e4lle luvattiin antaa t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen rautaa. Jo vuonna 1612 laaditussa Turun linnan inventaariossa mainitaan kolme arvoituksellista vangin kannusta, ilmeisesti jalkarautaa. Vuonna 1635 mainitaan puolestaan vankitornin yl\u00e4osaan sisustettu kirkko. Vankitornin sisustuksena mainitaan kolme rautaovea ja kahdet lattiaraudat avaimineen sek\u00e4 nelj\u00e4 sinkil\u00e4\u00e4 ja kaksi haapatukkia, ilmeisesti vankien kahlitsemiseen.<\/p>\n\n\n\n Linnan lukuisat eri tiloissa sijainneet vankihuoneet eiv\u00e4t ilmeisesti tyydytt\u00e4neet vankeinhoidon tarpeita, sill\u00e4 syyskuussa 1777 voitiin suorittaa loppukatselmus siin\u00e4 Turun linnan vankilarakennuksessa, jonka sukelluskomissaari Robert Fithie oli ottanut rakentaakseen. Paikalla oli my\u00f6s Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schr\u00f6der, joka oli suunnitellut kyseisen rakennuksen. Vankilassa, joka sijaitsi linnan rundelissa eli py\u00f6re\u00e4ss\u00e4 tykkitornissa, oli nelj\u00e4 l\u00e4mmint\u00e4 huonetta sek\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 ett\u00e4 toisessa kerroksessa. Ikkunat oli varustettu kaksinkertaisilla kaltereilla ja alakerrassa niit\u00e4 suojasivat puiset luukut. Ovet oli rautapellitetty molemmin puolin ja niiss\u00e4 oli vahvat saranat, poikkirauta sek\u00e4 riippulukot. Tiiliuuneissa oli rautaluukut ja pellit. Lattiat ja v\u00e4likatot olivat kunnolliset ja vinttikerroksen katto oli suojattu palokatolla. <\/p>\n\n\n\n Vankien polttopuille oli varattu ovettomat komerot. Lis\u00e4ksi rakennuksessa oli kahteen osastoon jaettu vessa. Lavitsat, joilla vangit voisivat maata, puuttuivat. Niit\u00e4 tuli valmistaa kahdeksan kappaletta. My\u00f6s niiden p\u00e4\u00e4naluset valmistettiin puutukeista. Muuten valitettiin, ett\u00e4 tila teki meren puoleiselta sivultaan ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n vaikutuksen. Hein\u00e4kuussa 1785 olivat maistraatin edustajat, my\u00f6s arkkitehti Schr\u00f6der, maaherran kutsumina tarkastamassa linnan vankihuoneiden kuntoa. Molemmissa kerroksissa lattiat olivat niin huonot, ett\u00e4 ne tuli korvata osin tiilill\u00e4 ja osin lankuilla. Samoin vankien polttopuille varatut komerot todettiin puutteellisiksi. Hein\u00e4kuussa 1818 Turun l\u00e4\u00e4ninkonttori kuulutti sanomalehdess\u00e4, ett\u00e4 se j\u00e4rjesti uuden huutokaupan Turun linnan vankihuoneiden seinien lautavuorauksesta ja ikkunoihin asennettavien venttiilien teosta, sill\u00e4 edellisess\u00e4 huutokaupassa kukaan ei ollut halukas ottamaan sit\u00e4 teht\u00e4v\u00e4kseen tarkoitukseen m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 summalla.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s vankien hygieniasta ja terveydest\u00e4 pyrittiin huolehtimaan. Helmikuussa 1830 maaherra ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4n oli valinnut sairaiden vankien latriinin eli k\u00e4ym\u00e4l\u00e4n paikaksi huoneen, joka sijaitsi Turun linnassa keitti\u00f6n ja ruoanjakeluhuoneen v\u00e4liss\u00e4. H\u00e4n pyysi maistraatilta kustannusarviota muurin murtamisesta ja sopivasta ovesta. Hein\u00e4kuussa 1835 l\u00e4\u00e4ninkonttori kuulutti linnan vankihuoneissa teht\u00e4vist\u00e4 korjauksista. Vankilalle tuli pystytt\u00e4\u00e4 uusi sauna ja k\u00e4ym\u00e4l\u00e4, vankihuoneita, kirkkoa ja vankien halkoliiteri\u00e4 tuli korjata. Korjaukset tuli suorittaa valmiiden piirustusten ja kustannuslaskelmien mukaan, joiden summa oli 5 255 ruplaa. Joulukuussa 1835 ilmoitettiin, ett\u00e4 Turun linnaan pystytetty sauna ja k\u00e4ym\u00e4l\u00e4 vankien tarpeisiin olivat valmistuneet. Keisarillinen senaatti antoi Lars Gabriel von Haartmanin eli H\u00e4nen hirmuisuutensa kautta Turun maistraatille tiedoksi 6. lokakuuta 1835, ett\u00e4 vastaisuudessa Suomen vankiloiden p\u00f6yd\u00e4t ja s\u00e4ngyt tulisi maalata niin kutsutulla setriv\u00e4rill\u00e4 entisen vaaleanvihre\u00e4n maalin sijaan. T\u00e4t\u00e4 oli suositellut L\u00e4\u00e4kint\u00e4lautakunta. Ilmeisesti aiemmin k\u00e4ytetty vihre\u00e4 v\u00e4ri sis\u00e4lsi myrkyllisi\u00e4 ainesosia, mahdollisesti arsenikkia. <\/p>\n\n\n\n Leip\u00e4\u00e4 ja viinaa<\/p>\n\n\n\n Vankilassa ruoka koostui l\u00e4hinn\u00e4 kuivatusta ja suolatusta kalasta, eri viljalajikkeista valmistetuista velleist\u00e4 ja puuroista, papusopasta ja kotikaljasta. Vankien oli mahdollista saada ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ruoka-annoksia, mik\u00e4li joku niit\u00e4 toimitti heille tai maksoi vartijoille niiden hankkimisesta. Toisinaan katsottiin, ett\u00e4 se, joka oli vaatinut vangitsemista, oli vastuussa vastapuolensa ruokkimisesta. Vuonna 1648 Turun velkavankilassa istunut Matti Josefinpoika Kellare valitti, ett\u00e4 h\u00e4nen velkojansa olivat antaneet vangita h\u00e4net, mutta eiv\u00e4t toimittaneet h\u00e4nelle ruokaa. Kaiken lis\u00e4ksi n\u00e4m\u00e4 olivat matkustaneet Ruotsiin, joten h\u00e4nen vankeutensa tulisi jatkumaan. Raastuvanoikeus m\u00e4\u00e4r\u00e4sikin velkojat ruokkimaan vankinsa.<\/p>\n\n\n\n Turun raati oli saanut maaliskuussa 1698 kuninkaan kirjeen, jossa sit\u00e4 kehotettiin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kuluvalle vuodelle taksa, joka maksettaisiin kullekin elinkautisvangille h\u00e4nen elannokseen. Raati katsoi, ett\u00e4 vaikeiden aikojen vuoksi summa tuli pit\u00e4\u00e4 kahdessa hopea\u00e4yriss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. Sama summa oli maksettu jo edellisen\u00e4 vuonna. Vuonna 1722 t\u00e4m\u00e4n ruokarahan ilmoitettiin olevan kolme hopea\u00e4yri\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. My\u00f6s ulkopuoliset henkil\u00f6t myiv\u00e4t Turun linnan vangeille ruokatarvikkeita. Linnan vahtimestari Petter Qvidja esitti joulukuussa 1722 raadille maaherran kirjeen, jossa kiellettiin porvaristoa myym\u00e4st\u00e4 leip\u00e4\u00e4 linnan vangeille miehitysvuosien my\u00f6t\u00e4 maahan tullutta ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 rahaa vastaan.<\/p>\n\n\n\n Viinan myyminen vangeille oli ehdottomasti kielletty\u00e4. T\u00e4t\u00e4 kieltoa ei aina kyetty valvomaan. Esimerkiksi huhtikuussa 1779 valitettiin, ett\u00e4 kun linnasta tuotiin vankeja Turkuun k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n julkista raipparangaistustaan, olivat n\u00e4m\u00e4 yleens\u00e4 aivan humalassa. Linnan vahtimestari von Hausen ilmoitti, ett\u00e4 linnassa he eiv\u00e4t saaneet viinaa, mutta kaupunginvahti, joka toi heid\u00e4t kaupunkiin, antoi heid\u00e4n k\u00e4yd\u00e4 matkalla ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kapakoissa. Raati ilmoitti, ett\u00e4 t\u00e4llaista ei saisi vastaisuudessa tapahtua.<\/p>\n\n\n\n Veli Pekka Toropainen<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kansallisarkisto, Helsinki (KA):<\/p>\n\n\n\n KA 1749, Turun linnan tilikirja 1612, 6; KA 7119, Turun linnan tilikirja 1635, 8v, 22\u250023.<\/p>\n\n\n\n Turun kaupunginarkisto (TKA):<\/p>\n\n\n\n Turun maistraatin arkisto K 7, Syne- och m\u00e4tnings instrument 1776\u25001785, 5.9.1777, 126\u2500129; 11.7.1785, 545\u2500546v.<\/p>\n\n\n\n Turun maistraatin p\u00f6yt\u00e4kirjat (TMP) AIa 1, 27.8.1763, \u00a7 2, 678; TMP AIa 9, 2.1.1771, \u00a7 1, 1\u25002; 20.7.1771, \u00a7 5, 606v\u2500607; TMP AIa 17, 24.4.1779, \u00a7 6, 369; TMP AIa 48, 20.2.1830, \u00a7 2, 156\u2500157; TMP AIa 53b, 14.12.1835, \u00a7 7, 1234v; 16.11.1835, \u00a7 8, liite, 1154.<\/p>\n\n\n\n Turun raastuvanoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat (TRO) BIa 20, 29.5.1648, 143; BIa 62, 23.3.1698, 81v; BIa 81, 16.3.1722, 93; 8.12.1722, 480a.<\/p>\n\n\n\n Pihlajamaa, Lauri 2000: Tukholman suomalaisen seurakunnan papisto 1533\u25001999. Viro.<\/p>\n\n\n\n Ter\u00e4svuori, Kaarlo 1956: Muutamia tietoja v\u00e4nrikki Erik Johan Armfeltista. Genos 27. Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja. Helsinki.<\/p>\n\n\n\n Toropainen, Veli Pekka 2011: Vankikistu, varaskellari ja karsseri. Linnasta linnaan. Turkulaista vankiel\u00e4m\u00e4\u00e4 1500-luvulta 2000-luvulle<\/em>. Matti Kohonen & al (ty\u00f6ryhm\u00e4). Turun Seudun Sukututkijat ry. Turku.<\/p>\n\n\n\n \u00c5bo Allm\u00e4nna Tidning no 75, 2.7.1818, 3.<\/p>\n\n\n\n \u00c5bo Tidningar no 53, 11.7.1835, 3.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vankien olot kruunun linnoissa vaihtelivat rikoksen ja vangin sosiaalisen aseman mukaan. Turkulaista syntyper\u00e4\u00e4 ollut uskonnollinen separatisti Petrus Scheffer istui Turun linnassa vangittuna 1700-luvun alkuvuosina. H\u00e4n kuvaa p\u00e4iv\u00e4kirjassaan linnan oloja. Paraisten kappalainen Ericus Ketarenius, joka oli samaan aikaan vangittuna lapsenmurhasta, istui poikansa kanssa ns. Golawitzin kamarissa. H\u00e4n haukkui Schefferi\u00e4 vankipaikastaan, jota t\u00e4m\u00e4 kuvaa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 rautah\u00e4kiksi. … Jatka lukemista Turun linnan vankila 1600-luvulta 1800-luvulle<\/span>