![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turku800\/wp-content\/uploads\/sites\/721\/2026\/11\/Toropainen_Josef-Petrej-ja-kirjarahdit-450x1024.jpg\")
Olipa rahdin tilaaja kuka tahansa, Petrej oli tarkka siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle kuuluvat maksut suoritettiin ennen kuin h\u00e4n luovutti lastin tilaajan haltuun. H\u00e4n joutui t\u00e4st\u00e4 tavastaan riitaan jopa herra piispa ja tohtori Johannes Gezeliuksen kanssa. Piispan valtuutettu ylioppilas Johan Degerman valitti Turun raastuvassa marraskuussa 1711, ettei Petrej suostunut luovuttamaan herra piispan Tukholmasta tilaamaa kirjapainolaitosta ennen kuin sai siit\u00e4 rahtimaksuna 150 kuparitaaleria. Degermanin mukaan hinnaksi oli sovittu vain 120 taaleria tukholmalaisen kirjanpainaja Henrik Christopher Merckellin kanssa. Petrej kertoi puolestaan sopineensa Merckellin kanssa, ett\u00e4 h\u00e4n saisi pyyt\u00e4\u00e4 rahdista haluamansa summan, kun se olisi lastattu ja toimitettu turvallisesti perille. <\/p>\n\n\n\n
Merckellin mukaan Petrej sanoi Tukholmassa, ettei voinut rahdata kirjapainoa 120 taalarin liian halvasta maksusta. Koko kirjapaino ei edes mahtunut t\u00e4yteen lastattuun kuuttoon, vaan osa siit\u00e4 lastattiin Mickel Naulin alukseen. Kun Petrejlle toimitettiin raastuvanoikeuden tuomio asiassa, sys\u00e4si h\u00e4n sen pois ja ilmoitti, ettei huolinut sit\u00e4. Se oli kuitenkin annettu viralliselle leimapaperille, joten oikeus m\u00e4\u00e4r\u00e4si Petrejlle sakon oikeuden loukkaamisesta. Saman kuun 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Petrejn valtuutettu pyysi saada p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 takavarikoidut tinavadit takaisin. Oikeus ilmoitti, ett\u00e4 Petrej saisi ne takaisin lunastettuaan hyljeksim\u00e4ns\u00e4 oikeuden tuomion kolmella hopeataalerilla.<\/p>\n\n\n\n
Sattuipa niinkin, ett\u00e4 Petrejn tuomat tavarat j\u00e4iv\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4. Tammikuussa 1725 raastupaan tulivat kaupunginviskaali Nils Gedich sek\u00e4 kirjansitojamestarit Kristian Trapp, Niclas Erland ja Johan Gummerus, jotka syyttiv\u00e4t Petrejt\u00e4 luvattomasta kirjojen myymisest\u00e4. Tuolla kertaa Petrejt\u00e4 edusti oikeudessa vain yksinkertainen teinipoika Simon Lindberg, joka sanoi Petrejn olevan muissa teht\u00e4viss\u00e4 talonpoikien kanssa, koska oli markkina-aika. Petrej oli lis\u00e4ksi huonovointinen, joten asiaa ei voitu k\u00e4sitell\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 tuolla kertaa. H\u00e4nt\u00e4 syytettiin jatkossa maaherra Otto Reinhold Yxkullin kirjeen perusteella painettujen arkkien tuomisesta maahan, sitomisesta kirjoiksi ja myymisest\u00e4. T\u00e4ten h\u00e4n vahingoitti kirjansitojien ammattikuntaa. Petrejn kirjat olivat 200 suomenkielist\u00e4 virsikirjaa ja 70 katekismusta ja ne p\u00e4\u00e4tettiin takavarikoida v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kirjansitoja Petter S\u00f6dermanin haltuun. <\/p>\n\n\n\n
Seuraavaksi Petrej l\u00e4hetti oikeuteen valtuutettunsa ja vuokralaisensa sotatuomari Jakob \u00d6stmanin, joka ilmoitti oikeudelle, ett\u00e4 Petrej toi kyseiset kirjat Tukholmasta kirjanpainaja Merckellilt\u00e4 kirjansitoja Trappin laskuun. Trapp ei kuitenkaan hyv\u00e4ksynyt Merckellin 15. tammikuuta p\u00e4iv\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 600 kuparitaalarin laskua, ja siksi Petrej yritti myyd\u00e4 kirjat S\u00f6dermanille. Kirjansitojat valittivat, ett\u00e4 h\u00e4n antoi itse sitoa kirjoja ja Gummerus n\u00e4ki Petrejn pojan myyv\u00e4n niit\u00e4 H\u00e4meenlinnan markkinoilla. \u00d6sterman sanoi Petrejn kyll\u00e4 tarjonneen h\u00e4nelle takavarikoituja kirjoja, mutta h\u00e4n ei ostanut niit\u00e4. Kirjansitojien mukaan Petrej ilmoitti myyv\u00e4ns\u00e4 kirjansa markan halvemmalla kappaleelta kuin kirjansitojat. Trappia haluttiin kuulla kirjatilauksestaan, mutta h\u00e4n oli estynyt. H\u00e4n ei ollut paikalla seuraavanakaan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nen oli sidottava joitakin l\u00e4\u00e4ninkansliasta saapuneita akteja. Trapp tuli oikeuteen vasta 25. helmikuuta ja kielsi t\u00e4ysin saaneensa Petrejlt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n laskua kirjoista. <\/p>\n\n\n\n
Maaliskuun 12. p\u00e4iv\u00e4 1725 kirjansitoja S\u00f6derman kertoi myyneens\u00e4 30 Petrejn virsikirjoista ja h\u00e4nt\u00e4 kiellettiin myym\u00e4st\u00e4 niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ennen jutun loppuun k\u00e4sittelemist\u00e4 oikeudessa. Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin Petrej kertoi oikeudelle tarjonneensa kirjoja ostettavaksi Gummerukselle, mutta t\u00e4m\u00e4 piti niit\u00e4 liian kalliina. Petrej tarjosi niit\u00e4 my\u00f6s Trappin pojalle, joka sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n ilmoittaisi asian virallisena syytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimivalle kaupunginviskaalille. Kirjansitojat olivat muutoin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 he tulivat toimeen ilman Petrejn heille hankkimia kirjoja, sill\u00e4 he saivat niit\u00e4 muualta halvemmalla. Petrejll\u00e4 oli mielest\u00e4\u00e4n oikeus myyd\u00e4 Merckellilt\u00e4 tavaroistaan maksuksi saamiansa kirjoja, mutta kirjansitojat huomauttivat, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut oikeutta myyd\u00e4 sidottuja kirjoja. Oikeus totesi lopulta Petrejn rikkoneen kirjansitojien ammattikunnan oikeuksia ja h\u00e4net tuomittiin 40 hopeamarkan sakkoon.<\/p>\n\n\n\n
Veli Pekka Toropainen<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kansallisarkisto (Helsinki, KA)<\/p>\n\n\n\n KA z:80, Turun raastuvanoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat (TRO) 11.11.1711, s. 478v\u2212479v; 13.11.1711, s. 488\u2212488v; 29.11.1711, s. 519\u2212519v.<\/p>\n\n\n\n KA z:86, TRO 23.1.1725, s. 71\u221272; 28.1.1725, s. 92\u221297; 29.1.1725, s. 97\u221298; 30.1.1725, s. 109; 25.2.1725, s. 228\u2212229; 11.3.1725, s. 319\u2212321; 12.3.1725, s. 322\u2212324; 13.3.1725, s. 330\u2212331; 15.3.1725, s. 343\u2212344; 18.3.1725, s. 366\u2212373; 19.4.1725, s. 517\u2212519.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Varakas turkulainen kauppias Josef Petrej syntyi vuonna 1660 Loimaalla ja sai Turussa porvarisoikeudet vuonna 1695. H\u00e4n kuoli Turun vanhimpana suomalaisena porvarina 15.1.1735. H\u00e4n keskittyi kaupank\u00e4ynniss\u00e4\u00e4n hankkimaan tuotteita maaseudun talonpojilta ja viem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 kuutollaan eli saaristolaivallaan Ruotsiin. Paluurahtina h\u00e4nell\u00e4 saattoi olla muutakin, kuin suolaa ja kankaita. Olipa rahdin tilaaja kuka tahansa, Petrej oli tarkka siit\u00e4, ett\u00e4 … Jatka lukemista Kauppias Josef Petrej ja kirjarahdit<\/span>