Talonpojat palkkasivat usein my\u00f6s muita turkulaisia kuin varsinaisia asianajajia hoitamaan asioitaan hovioikeudessa. Esimerkiksi iisalmelainen talonpoika Petter P\u00e5valsson sai maaliskuussa 1681 Turun k\u00e4mnerinoikeudessa tuomion, jonka mukaan porvari Johan Henrikssonin leski Sara Markusdotter tuomittiin maksamaan Petterille 13 kuparitaalaria. Saran mies oli luvannut el\u00e4ess\u00e4\u00e4n lunastaa talonpojan h\u00e4nelle antamilla rahoilla asiakirjat hovioikeudesta, mutta ei ollut tehnyt niin, vaan Petterin oli tultava itse Turkuun lunastamaan ne.[2]<\/a><\/p>\n\n\n\n Savosta ja muualta Suomesta Turkuun saapuneet talonpojat joutuivat usein odottamaan jopa viikkoja asiansa k\u00e4sittelyn valmistumista hovioikeudessa. He majoittuivat mahdollisesti jo aikaisemmilta kaupunkimatkoilta tuttujen porvareiden taloihin. Reess\u00e4 kulki oma muona, joka valmistettiin porvarin tuvassa. Makuusija l\u00f6ytyi kylki kyljess\u00e4 porvarin tuvan lattialta yhdess\u00e4 muiden talonpoikien kanssa. Iltaa istuttiin porvarin luona tai jossakin kaupungin monista krouveista. Pitk\u00e4\u00e4n ven\u00e4ht\u00e4nyt valvominen ja tavanomainen aamuryyppy tai kaksi saivat mielen rohkeaksi, ja aiheutti joillekin talonpojista ongelmia.<\/p>\n\n\n\n Liiallinen alkoholin k\u00e4ytt\u00f6 kaikui toisinaan my\u00f6s hovioikeuden tiloissa humalaisissa riidoissa. Esimerkiksi porvari J\u00f6ran Kuta tuli maaliskuussa 1669 talollinen Thomas Johansson Tiusasen kanssa hovioikeuteen humalassa toimittamaan joitakin papereita talollisen puolesta prokuraattori Daniel Wernbergille. Kun asia viiv\u00e4styi, oli Kuta sanonut Wernbergin vaimolle, ett\u00e4 h\u00e4n antoi t\u00e4lle huutia. Wernberg kuuli t\u00e4m\u00e4n ja meni ulos sek\u00e4 antoi Kutalle kunnollisen korvapuustin. J\u00f6ran Kutan vaimo Valborg Henriksdotter esitti t\u00e4t\u00e4 v\u00e4itett\u00e4 vastaan talollinen Tiusasen antaman kirjallisen todistuksen. Sen mukaan Wernberg oli potkaissut Kutalle verisen silm\u00e4n siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 talollinen, joka oli pitk\u00e4matkainen, eik\u00e4 voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan hovioikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, oli pyyt\u00e4nyt is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 Kutaa odottamaan sit\u00e4 hovioikeudessa. Oikeuksiensa loukkaamisesta ja tulojen menetyksest\u00e4 kiivastunut asianajaja Wernberg sai potkustaan 12 hopeamarkan sakon.[3]<\/a><\/p>\n\n\n\n Jotkin talonpojista enn\u00e4ttiv\u00e4t solmia odotusaikana l\u00e4mpimi\u00e4 suhteita kaupunkilaistytt\u00f6ihin. Siten Ruovedell\u00e4 syntynyt piika Valborg Henriksdotter kertoi k\u00e4mneriss\u00e4 lokakuussa 1695 palvelleensa kaksi vuotta porvari J\u00f6ran Leip\u00e4l\u00e4ll\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 1694 taloon tuli viisi savolaista miest\u00e4, joilla oli juttu k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 hovioikeudessa. Valborg ei tiennyt miesten kotipit\u00e4j\u00e4\u00e4, mutta yksi heist\u00e4, Krister, oli tehnyt tuttavuutta h\u00e4nen kanssaan syysmarkkinoiden aikaan. Mies oli kertonut, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kotona vanha is\u00e4 ja \u00e4iti, ja ett\u00e4 h\u00e4n naisi Valborgin ja veisi t\u00e4m\u00e4n kotiinsa. H\u00e4n oli antanut Valborgille messinkisormuksen ja kaksi kuparitaalaria ja maannut h\u00e4net sitten viikon ajan Leip\u00e4l\u00e4n saunassa, jonne piika hiipi y\u00f6ll\u00e4 tuvasta makuusijaltaan.[4]<\/a><\/p>\n\n\n\n Mies matkusti pois heti uudenvuoden 1695 j\u00e4lkeen ja lupasi palata kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kun mies ei palannut ja Valborg tunsi p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikaan olevansa raskaana, matkusti h\u00e4n Marttilan pit\u00e4j\u00e4n N\u00e4rpi\u00f6n kyl\u00e4\u00e4n, jossa h\u00e4n synnytti poikalapsen torstaina Turun kes\u00e4markkinoiden aikaan. Seuraavana lauantaina h\u00e4n synnytti tytt\u00f6lapsen, mutta molemmat syntyiv\u00e4t kuolleena. T\u00e4m\u00e4n todistivat kirjallisesti viisi kunniallista vaimoa, jotka olivat olleet mukana h\u00e4nen synnytyksiss\u00e4\u00e4n. Leip\u00e4l\u00e4n vaimo Maria J\u00f6ransdotter sanoi ymm\u00e4rt\u00e4neens\u00e4, ett\u00e4 parilla oli touhunsa saunassa. Lis\u00e4ksi Krister oli sanonut em\u00e4nn\u00e4n kuullen aikovansa naida Valborgin ja tulevansa hakemaan t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Oikeus selvitti is\u00e4ehdokkaan kotipaikan, sill\u00e4 asian k\u00e4sittely siirrettiin t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa maaseudun kihlakunnanoikeuteen.[5]<\/a><\/p>\n\n\n\n Teksti: Veli Pekka Toropainen<\/strong><\/p>\n\n\n\n [1]<\/a> KA z:187, TKO 18.4.1670, 159.<\/p>\n\n\n\n [2]<\/a> KA z:191, TKO 8.3.1681, 106.<\/p>\n\n\n\n [3]<\/a> KA z:186, TKO 20.3.1669, 99\u2212100.<\/p>\n\n\n\n [4]<\/a> KA z:202, TKO 4.10.1695, 608\u2212611.<\/p>\n\n\n\n [5]<\/a> Ibid.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Turun hovioikeus oli 1600-luvulla monen pitk\u00e4matkaisen oikeudessa asioivan savolaistalonpojan matkan p\u00e4\u00e4tepiste. Kaupungissa heit\u00e4 odottivat hovioikeuden asianajajat eli prokuraattorit, jotka toimittivat heid\u00e4n valituksensa oikeuden k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi. Tavan mukaan talonpoikien oli varauduttava huomattaviin kustannuksiin kaupunkimatkallaan. Ne koostuivat hovioikeuden vetorahasta, asianajajan palkkioista, asiakirjojen kirjoittamisesta, … Lue loppuun ![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2021\/08\/DD4B5D0F34697D2D359707D25F78BEC2-1024x554.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/api.europeana.eu\/thumbnail\/v2\/url.json?size=w400&type=IMAGE&uri=http%3A%2F%2Fmuseum.helsingborg.se%2Fweb%2Fimage%2Fzoom%2F727837%2F320-40.jpg\")
\n\n\n\n