![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2021\/10\/image.png\")
Kun Turun hovioikeutta oltiin perustamassa vuonna 1623, oli ensimm\u00e4iseksi ratkaistava, ketk\u00e4 nimitett\u00e4isiin uuteen tuomioistuimeen tuomareiksi. T\u00e4m\u00e4 ei ollut aivan helppo teht\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 1600-luvun alun Ruotsissa ei ollut koulutettua lakimieskuntaa valmiina astumaan palvelukseen. Pohjanlahden toisella puolen Tukholmassa tilanne oli ollut vastaavanlainen vuonna 1614, kun Svean hovioikeus perustettiin. Koulutetuista juristeista oli pulaa, eik\u00e4 vasta toimintansa uudelleen k\u00e4ynnist\u00e4nyt Uppsalan yliopisto kyennyt viel\u00e4 vastaamaan kysynt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Turun hovioikeuden tuomarikunta jakautui kahteen luokkaan: aateliseen luokkaan ja oppineeseen luokkaan. Oppineiden tuomareiden tuli olla \u201doppineita ja lakia tuntevia rehellisi\u00e4 miehi\u00e4\u201d (l\u00e4rde och laghfarne \u00e4hrlige m\u00e4n<\/em>). Oppineilta tuomareilta ei siis edellytetty oikeudellista yliopistokoulutusta. Sen sijaan oppineisuus- ja laintuntemusvaatimus oli j\u00e4tetty varsin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi. Se on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 yliopistokoulutettuja juristeja ei ollut 1600-luvun alkuvuosikymmenin\u00e4 viel\u00e4 juurikaan saatavilla. Liian tiukoilla p\u00e4tevyysvaatimuksilla tuomioistuinta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi saatu t\u00e4ysilukuiseksi.<\/p>\n\n\n\n Turun hovioikeuden aloittaessa toimintansa vuonna 1623 se ei voinut juurikaan kehuskella tuomareidensa oppineisuudella. Hovioikeuden presidentti Nils Bielke (1569\u20131639) oli toki suorittanut yliopisto-opintoja Rostockissa ja Sienassa, ja puolet muista aatelistuomareista oli my\u00f6s matkannut ulkomaille opiskelemaan, mutta ns. oppineen luokan tuomareista yksik\u00e4\u00e4n ei ollut opiskellut yliopistossa \u2013 ei ulkomailla, eik\u00e4 kotimaassa. Heid\u00e4n oikeudellinen osaamisensa perustui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemukseen esimerkiksi lainlukijoina. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti ja uusien virkanimitysten my\u00f6t\u00e4 Turun hovioikeus oli jo 1630-luvulla huomattavasti oppineemmissa k\u00e4siss\u00e4. Vuonna 1633 oppineen luokan yhdeks\u00e4st\u00e4 tuomarista kahdeksan oli suorittanut opintoja kotimaisessa ja\/tai ulkomaisessa yliopistossa. Vuosisadan kuluessa kotimaiset yliopistot kasvattivat merkityst\u00e4\u00e4n, mutta edelleenk\u00e4\u00e4n ei ollut tavatonta opiskella my\u00f6s ulkomailla. Vasta 1600-luvun lopulla hovioikeustuomareiden ulkomaiset opintomatkat v\u00e4heniv\u00e4t selv\u00e4sti ja seuraavalla vuosisadalla ne loppuivat miltei kokonaan.<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 alussa mainittujen kolmen tuomarin \u2013 Wigeliuksen, Buren ja Gyldenstolpen \u2013 ulkomaanopinnoista sitten tiedet\u00e4\u00e4n? Per Wigelius (1603\u20131677) oli poikkeuksellisen pitk\u00e4lle kouluttautunut tuomari Turun hovioikeudessa. Opiskeltuaan Uppsalassa Wigelius oli l\u00e4htenyt jatkamaan opintojaan ulkomaille. H\u00e4n kirjoittautui opiskelijaksi Leidenin yliopistoon vuonna 1627 ja uudelleen 1630. Seuraavana vuonna h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin oikeustieteen tohtorin arvo Frankfurtin yliopistosta. Tutkinnon suorittaminen ei ollut ruotsalaistuomareiden keskuudessa tuossa vaiheessa viel\u00e4 kovin yleist\u00e4. Palattuaan Ruotsiin Wigelius toimi pari vuotta Turun hovioikeuden sihteerin\u00e4, kunnes h\u00e4net vuonna 1633 nimitettiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi asessoriksi. Vuonna 1649 Wigelius aateloitiin nimell\u00e4 Ekenberg ja seuraavana vuonna h\u00e4nest\u00e4 tuli vakituinen asessori Turun hovioikeuteen. Per Wigelius oli my\u00f6s osa Suomen kenraalikuvern\u00f6\u00f6rin Per Brahen klienttiverkostoa, mist\u00e4 oli varmasti etua h\u00e4nelle virkojen tavoittelussa.<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 miss\u00e4 Wigelius oli saanut oikeudellisen koulutuksen, oli Olof Buren (1578\u20131655) tausta l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4. Olof Bureus oli aloittanut opintonsa Uppsalassa ja jatkanut niit\u00e4 Baselin yliopistossa, josta h\u00e4n valmistui l\u00e4\u00e4ketieteen tohtoriksi vuonna 1611. H\u00e4n ty\u00f6skenteli ensin It\u00e4-G\u00f6tanmaan herttuan Juhanan henkil\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4, mutta eteni sittemmin Kustaa II Adolfin henkil\u00e4\u00e4k\u00e4riksi vuonna 1618. Bureus oli matemaattisestikin lahjakas ja toimi hetken aikaa veljens\u00e4 tapaan my\u00f6s kartografina ja maanmittarina. Vuonna 1621 h\u00e4net aateloitiin nimell\u00e4 Bure. L\u00e4\u00e4k\u00e4rin ja kaupunkisuunnittelijan teht\u00e4vist\u00e4 Bure siirtyi hallintoteht\u00e4viin: ensin Tukholman pormestariksi ja vuonna 1633 Turun hovioikeuden varapresidentiksi. Bure on esimerkki aikansa polyhistorista. H\u00e4n oli oppinut monipuolisesti ja ty\u00f6skenteli niin l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4, kaupunkisuunnittelijana kuin tuomarinakin. Bure ei suinkaan ollut ainoa l\u00e4\u00e4k\u00e4ritaustainen hovioikeustuomari. My\u00f6s Svean ja G\u00f6tan hovioikeuksista l\u00f6ytyi 1600-luvulla l\u00e4\u00e4k\u00e4ritaustaiset tuomarit. Ansiokas toiminta kuninkaan henkil\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 varmasti takasi maineen luotettavana miehen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Daniel Gyldenstolpe (1645\u20131691) oli Turun akatemian oikeustieteen professorin ja hovioikeuden asessorin Mikael Wexioniuksen (1609\u20131670) poika. Wexionius oli aateloitu vuonna 1650, joten Danielista oli tullut aatelispoika jo 5-vuotiaana. Opiskeltuaan ensin Turussa Daniel Gyldenstolpe aloitti Euroopan opintoturneensa 1660-luvun lopulla. Matkansa aikana Gyldenstolpe kiersi Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Englannissa ja Hollannissa. Pitk\u00e4t matkat l\u00e4pi Euroopan olivat tyypillisi\u00e4 aatelisnuorukaisille. Todenn\u00e4k\u00f6isesti Gyldenstolpe opiskeli matkallaan useampia yleissivist\u00e4vi\u00e4 aineita ja tutustui eri maiden kulttuureihin ja n\u00e4ht\u00e4vyyksiin. Ei ole tiedossa, mit\u00e4 ja miss\u00e4 h\u00e4n tarkalleen opiskeli, mutta on mahdollista, ett\u00e4 \u2013 is\u00e4ns\u00e4 tavoin \u2013 Gyldenstolpe olisi perehtynyt my\u00f6s oikeuteen jossain vaiheessa opintojaan. Palattuaan Ruotsiin h\u00e4net nimitettiin Turun hovioikeuden aatelisluokan asessoriksi vuonna 1670, ja tuota virkaa h\u00e4n hoiti kuolemaansa saakka vuonna 1691.<\/p>\n\n\n\n Turun hovioikeuden perustamisen aikaan ei ollut itsest\u00e4\u00e4nselvyys l\u00f6yt\u00e4\u00e4 koulutettuja juristeja hoitamaan tuomarin teht\u00e4vi\u00e4. L\u00e4pi 1600-luvun oli varsin tyypillist\u00e4, ett\u00e4 tuomarit olivat opiskelleet ulkomaisissa yliopistoissa. Vaikka he ty\u00f6skenteliv\u00e4t oikeushallinnossa, ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he olivat aina opiskelleet oikeustiedett\u00e4. Aatelistuomareiden koulutustaustaan kuului usein monia eri aineita historiasta valtio-oppiin ja kielist\u00e4 oikeustieteeseen. Toisaalta tuomariksi saattoi ponnistaa vaikkapa l\u00e4\u00e4k\u00e4ritaustalla. Vuosisadan j\u00e4lkipuolella tuomareiden koulutus rupesi kuitenkin keskittym\u00e4\u00e4n vahvemmin juuri oikeuteen ja 1700-lukua l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 my\u00f6s ulkomaanopinnot alkoivat hiljalleen hiipua kotimaisten yliopistojen tason parantuessa.<\/p>\n\n\n\n Teksti: Marianne Vasara-Aaltonen<\/em><\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteit\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Forsius, Arno. \u201dOlof Bure (1578\u20131655) \u2013 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja kuninkaan virkamies\u201d, L\u00e4\u00e4k\u00e4rilehti<\/em> 24\/1996.<\/p>\n\n\n\n Hakanen, Marko. Vallan verkostoissa: Per Brahe ja h\u00e4nen klienttins\u00e4 1600-luvun Ruotsin valtakunnassa<\/em>. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2011.<\/p>\n\n\n\n Kostet, Juhani. Bure, Olof. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu<\/em>. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997\u2013.<\/p>\n\n\n\n Kotivuori, Yrj\u00f6. Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852: Daniel Gyldenstolpe. <\/em>Verkkojulkaisu 2005<https:\/\/ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi\/henkilo.php?id=743>.<\/p>\n\n\n\n Vasara-Aaltonen, Marianne. \u201cFrom Well-travelled \u2018Jacks-of-all-trades\u2019 to Domestic Lawyers: The Educational and Career Backgrounds of Svea Court of Appeal Judges 1614\u20131809\u201d, teoksessa The Svea Court of Appeal in the Early Modern Period: Historical Reinterpretations and New Perspectives<\/em> (toim. Mia Korpiola). Tukholma 2014.<\/p>\n\n\n\n Vasara-Aaltonen, Marianne. Learning Law and Travelling Europe: Study Journeys and the Developing Swedish Legal Profession, c. 1630\u20131800<\/em>. Leiden \u2013 Boston 2020.<\/p>\n\n\n\n Westerlund, A.W. Turun hovioikeuden presidentit, j\u00e4senet ja virkamiehet 1623\u20131923<\/em>. Turku 1923.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Per Wigelius (aat. Ekenberg), Olof Bure ja Daniel Gyldenstolpe. He kaikki kolme toimivat tuomareina Turun hovioikeudessa 1600-luvulla. Oikeuden jakamisen lis\u00e4ksi heit\u00e4 yhdisti se, ett\u00e4 he olivat nuoruusvuosinaan matkanneet ulkomaille opiskelemaan. Ulkomailla opiskelu olikin varsin yleist\u00e4 1600-luvun laki- ja hallintomiehille, eiv\u00e4tk\u00e4 … Lue loppuun ![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2021\/10\/image-1.png\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2021\/10\/image-2.png\")