![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2024\/11\/20241002_150036-1024x768.jpg\")
Nykyisinkin viel\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevalla tuomioistuinharjoittelulla, auskultoinnilla, on pitk\u00e4t juuret. Toiminta sai alkunsa 1620-luvulla, kun Svean hovioikeuteen ryhdyttiin nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n auskultantteja. Svean hovioikeudesta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 levisi my\u00f6s muihin hovioikeuksiin sek\u00e4 keskushallinnon virastoihin. Auskultointitoiminnan k\u00e4ynnist\u00e4misen taustalla oli valtiovallan huoli siit\u00e4, miten kasvavaan hallintokoneistoon ja oikeuslaitokseen saataisiin p\u00e4tevi\u00e4 virkamiehi\u00e4. Yliopistotoiminta Ruotsissa oli 1600-luvun alussa vasta hiljattain k\u00e4ynnistynyt pitk\u00e4n hiljaiselon j\u00e4lkeen, ja opetuksen painopiste oli teologiassa. Kaivattiin siis k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 tapaa, jolla nuorille miehille voitaisiin opettaa hallinnon ja oikeuslaitoksen toimintaa. T\u00e4h\u00e4n vastauksena oli auskultointitoiminnan k\u00e4ynnist\u00e4minen. Aluksi auskultanttien teht\u00e4v\u00e4 oli vain kuunnella tapausten k\u00e4sittely\u00e4 hovioikeudessa, mutta 1600-luvun kuluessa heille annettiin aktiivisempi rooli, jonka my\u00f6t\u00e4 he p\u00e4\u00e4siv\u00e4t esimerkiksi tarkistamaan tuomiokirjoja ja laatimaan p\u00f6yt\u00e4kirjoja. <\/p>\n\n\n\n
Auskultoinnin varhaisvaiheista on siis tutkimustietoa, mutta toiminnan my\u00f6hempi historia on kuitenkin pitk\u00e4lti tutkimatta. Siksi pienetkin l\u00f6yd\u00f6t, jotka raottavat auskultanttien vaiheita, ovat kiinnostavia.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 sitten harjoituskirjoitelmien pinosta paljastui? Nippu piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n papereita, joissa on esitetty joku tietty kysymys, johon auskultantin on sitten pit\u00e4nyt vastata. Sama kysymys esitettiin kaikille sill\u00e4 kerralla vastanneille henkil\u00f6ille. S\u00e4ilyneet harjoituskirjoitelmat sijoittuvat mit\u00e4 ilmeisemmin kes\u00e4lle 1838, joulukuulle 1838, kes\u00e4kuulle 1863 ja kes\u00e4kuulle 1865. Osa papereista on p\u00e4iv\u00e4ttyj\u00e4, osan ajankohdan olen p\u00e4\u00e4tellyt sen perusteella, milloin kysymyksen vastaajat on kirjattu hovioikeuden auskultanttiluetteloon.<\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4kuulle 1838 ajoittamani kysymys kuului seuraavasti: \u201cOnko se tuomari kutsumuksensa arvoinen, joka katsoo olevansa virkansa harjoittamisessa riippuvainen muusta kuin laista ja omasta vakaumuksestaan?\u201d (\u00c4r den Domare v\u00e4rdig sitt kall, som anser sig vid ut\u00f6fningen af dess innehafvande Embete, bero af annat \u00e4n Lagen och sin egen \u00f6fvertygelse?<\/em>) T\u00e4h\u00e4n kysymykseen vastasi kolme vastavalmistunutta juristia: Frans Otto Enegren, Ludvig Vilhelm Hollmeen sek\u00e4 Lorentz Wilhelm Tammelin. Vastauksissa painotettiin sit\u00e4, kuinka t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 oli kyse. Enegren kertoi tuomarin toteuttavan lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4n asettamia normeja, eik\u00e4 yht\u00e4 voinut olla ilman toista. Tammelin korosti tuomarin painavaa vastuuta ja toimintaa yhteiskunnan parhaaksi. Kirjoittajat painottivat sit\u00e4, kuinka tuomarin tulee olla teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n itsen\u00e4inen ja vapaa kaikesta ulkopuolisesta vaikutuksesta. T\u00e4m\u00e4n tulee noudattaa omaa vakaumustaan (\u00f6vertygelse<\/em>) ja omaatuntoaan (samvete<\/em>), mutta aina sopusoinnussa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n kanssa. N\u00e4iden ollessa ristiriidassa, on tuomarin pit\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 laissa, mutta jos laki on aukollinen ja tuomarilla on harkintavaltaa, t\u00e4ll\u00f6in tuomarin on nojattava omaantuntoonsa. Enegren totesi, ett\u00e4 ohjenuorat l\u00f6ytyv\u00e4t jo tuomarinohjeista sek\u00e4 oikeudenk\u00e4ymiskaaresta. Hollmeen mainitsi my\u00f6s luonnonoikeuden n\u00e4iden vaatimusten taustalla.<\/p>\n\n\n\n Saman vuoden joulukuun kysymyksess\u00e4 oltiin saman aihepiirin parissa: \u201cMitk\u00e4 tuomarin ominaisuudet ovat laink\u00e4yt\u00f6n asianmukaiseksi hoitamiseksi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimpi\u00e4?\u201d (Hvilka egenskaper hos Domaren \u00e4ro f\u00f6r Lagskipningens beh\u00f6riga ut\u00f6fvande n\u00f6dv\u00e4ndigast?<\/em>). T\u00e4h\u00e4n kysymykseen vastasivat Frans Anders Laiberg, Carl Emil Constantin Saur\u00e9n, Paul Enoch Wirzenius ja Gustaf Adolf Sp\u00e5re. Kaikkien vastaukset on p\u00e4iv\u00e4tty 20.12.1838. Kaikki nelj\u00e4 toivat esille sen, ett\u00e4 tuomarin tulee olla t\u00e4ytt\u00e4nyt v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 21 vuotta, tuntea perusteellisesti laki ja olla kunniallinen ja hyv\u00e4maineinen sek\u00e4 taitava ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Laiberg korosti lis\u00e4ksi sit\u00e4, ett\u00e4 lainopin ohella tuomarin on hyv\u00e4 tuntea my\u00f6s muita juridiikkaan kytkeytyvi\u00e4 tieteit\u00e4. Saur\u00e9n puolestaan teki viisikohtaisen listan vaadittavista ominaisuuksista, joiden joukossa h\u00e4n mainitsi my\u00f6s luterilaisuuden, valan vannomisen sek\u00e4 sen, ettei tuomarilla saa olla suhdetta asianomaisiin tai intressi\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 asiassa. Sp\u00e5re taas muistutti my\u00f6s halusta tuomita oikeudenmukaisesti sek\u00e4 kyvyst\u00e4 erottaa monitulkintaisessa tapauksessa oikea v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n N\u00e4ist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 vuonna 1838 harjoituskirjoitelman laatineesta miehest\u00e4 Frans Enegren ja Paul Wirzenius olivat ne, jotka joutuivat my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 urallaan pohtimaan ihan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tuomarin ammatin edellytyksi\u00e4. Enegren toimi 1850-luvulla Loviisassa oikeusraatimiehen\u00e4 raastuvanoikeudessa. Wirzenius puolestaan hoiti vuosina 1840-1847 Maskun tuomiokunnan vt. tuomarin virkaa. Tuossa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n seurasi is\u00e4ns\u00e4, Maskun kihlakunnantuomari Carl Daniel Wirzeniuksen jalanj\u00e4ljiss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Seuraavat s\u00e4ilyneet kysymykset sijoittuvat 1860-luvulle. Kes\u00e4kuussa 1863 etsittiin vastausta kysymykseen \u201cKuinka laajasti tai suppeasti pahanteonkaaren 49 luvun 2 \u00a7:n ilmaisua \u2018syyt\u00f6n\u2019 pit\u00e4isi tulkita?\u201d (Huru widstr\u00e4ckt eller inskr\u00e4nkt skall uttrycket \u201dsakl\u00f6s\u201d i 2\u00a7 49 kap. M.B. tydas?<\/em>). T\u00e4h\u00e4n vastasivat Albert Stormbom ja Emil Rand\u00e9n. Autonomian ajan Suomessa edelleen voimassa olleen vuoden 1734 lain pahanteonkaaren 49 luku k\u00e4sitteli varastetun tavaran ostamista, ja sen 2 \u00a7 vindikaatiota, eli t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa varastetun tavaran palauttamista sen alkuper\u00e4iselle omistajalle. Pyk\u00e4l\u00e4n mukaan varastetun tavaran ostaja on syyt\u00f6n, jos pystyy osoittamaan ostaneensa sen \u201crehellisesti\u201d, eli vilpitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4. Sek\u00e4 Stormbom ett\u00e4 Rand\u00e9n totesivat, ett\u00e4 oikeusoppineet ovat tulkinneet sanaa \u201csyyt\u00f6n\u201d (sakl\u00f6s<\/em>) eri tavoin. Stormbom selosti, ett\u00e4 jotkut ovat katsoneet, ett\u00e4 varastettu omaisuus on voitava ottaa pois tavaran haltijalta, vaikka t\u00e4m\u00e4 voisi osoittaa saaneensa varastetun omaisuuden laillisesti, jos vain vindikaatiota hakeva alkuper\u00e4inen omistaja on asianmukaisesti todistanut oikeutensa siihen. Toiset taas ovat katsoneet, ettei laillisesti saatua omaisuutta tarvitse luovuttaa kenellek\u00e4\u00e4n, vaan vindikaatiota hakevan olisi haettava korvausta varkaalta. Stormbom vastaa varovasti kysyen, eik\u00f6 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 tapaa pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 oikeana (\u201cM\u00e5nne icke denna sednare \u00e5sigt b\u00f6r anses vara den riktiga?<\/em>\u201d). Muu tulkinta aiheuttaisi ep\u00e4varmuutta kaupank\u00e4yntiin. Niinp\u00e4 \u201csyyt\u00f6n\u201d tavaran ostaja olisi Storbomin mukaan vapaa paitsi rikosoikeudellisesta vastuusta my\u00f6s luultavasti siit\u00e4, ett\u00e4 joutuisi palauttamaan tavaran. Rand\u00e9n puolestaan aloitti selostuksensa sill\u00e4, ett\u00e4 osa oppineista katsoo sanan \u201csyyt\u00f6n\u201d tarkoittavan vapautta rangaistuksesta, toiset vapautta siviilioikeudellisesta vastuusta. Lakikin tuntee sanan molemmissa merkityksiss\u00e4. Koska kuitenkin puheessa on rikoslain s\u00e4\u00e4nn\u00f6s, on sen t\u00e4ss\u00e4 kohden tulkittava tarkoittavan vapautta rikosoikeudellisesta vastuusta. Mit\u00e4 muutoin tulee vindikaatio-oikeuteen, on siit\u00e4 Rand\u00e9nin mukaan esitetty kolme erilaista n\u00e4k\u00f6kantaa. Ensimm\u00e4isen mukaan vilpitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 olevalta ostajalta tavara voidaan palauttaa vain lunastamalla se. Toiset ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei tavaraa voida palauttaa edes lunastamalla. Jotkut sen sijaan katsovat, ett\u00e4 varastettu tavara voidaan palauttaa vilpitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4kin mieless\u00e4 toimineelta ostajalta alkuper\u00e4iselle omistajalle ilman lunastusmaksua. Rand\u00e9n toteaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viimeinen n\u00e4k\u00f6kanta, jota professori Schrevelius [Rand\u00e9n viitannee t\u00e4ss\u00e4 Lundin yliopiston siviilioikeuden professoriin Fredrik Schreveliukseen] edustaa, lienee perustelluin ja kohtuullisin. Auskultantit Stormbom ja Rand\u00e9n p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t siis vastauksissaan eri lopputulemiin.<\/p>\n\n\n\n Viimeinen joukko vastauksia ajoittuu kes\u00e4kuulle 1865, jolloin kysymys kuului: \u201cMiten riita- ja rikosasioiden oikeudenk\u00e4ynnit eroavat toisistaan?\u201d (Hvilken skilnad f\u00f6refinnes betr\u00e4ffande r\u00e4tteg\u00e5ngen uti tvistem\u00e5l och i brottm\u00e5l?<\/em>). Kirjoittajat olivat Emil R. Wial\u00e9n, Frans August T\u00f6rnroth sek\u00e4 Karl Albert Swahn. Miehet vastasivat kysymykseen varsin samansuuntaisesti. He aloittivat sill\u00e4, ett\u00e4 monilta osin riita- ja rikosprosessit vastasivat toisiaan, vaikka erojakin l\u00f6ytyy. Eroista esille nousivat muun muassa se, mill\u00e4 tuomioistuimella on alueellinen toimivalta asiassa, ja se, ett\u00e4 riita-asioissa tyytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n osapuolen tie ylemp\u00e4\u00e4n tuomioistuimeen on vedon (vad<\/em>) kautta, kun taas rikosasiassa kyseeseen tulee valitus (besv\u00e4r<\/em>). Wial\u00e9n ja T\u00f6rnroth mainitsivat sen, ett\u00e4 puhdistusvala (v\u00e4rjem\u00e5lsed<\/em>) on riita-asian vastaajalle p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti sallittu, kun taas henke\u00e4 tai kunniaa koskevissa rikosjutuissa vastaaja ei voi turvautua siihen. Swahn puolestaan muistutti, ett\u00e4 riita-asiassa osapuolet voivat l\u00e4hes aina esiinty\u00e4 oikeudessa asiamiehen v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun tarkastellaan kaikkia kysymyksi\u00e4, voidaan havaita, ett\u00e4 1830- ja 1860-lukujen kysymykset vaikuttavat hieman erityyppisilt\u00e4. 1830-luvulla niiss\u00e4 piti pohtia hyv\u00e4n tuomarin ominaisuuksia, kun taas 1860-luvun kysymyksiss\u00e4 keskityttiin enemm\u00e4n sellaisiin substanssikysymyksiin, joita tuomarin pit\u00e4isi ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n ehdottomasti hallita. Haastavimmalta vaikuttaa vuoden 1863 kysymys, jossa auskultantit joutuivat pohtimaan mainitun pyk\u00e4l\u00e4n erilaisia tulkintoja. Siin\u00e4 miss\u00e4 varhaisemmat vastaukset olivat yhden k\u00e4sinkirjoitetun sivun pituisia, olivat 1860-luvun vastaukset selv\u00e4sti pidempi\u00e4, kolmen tai nelj\u00e4n sivun mittaisia. Sen suurempia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ei kysymysten v\u00e4lisist\u00e4 eroista toki voi vet\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kysymyksi\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n, emmek\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4 auskultanteilta on 1830- ja 1860-lukujen v\u00e4lill\u00e4 kysytty.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 funktio n\u00e4ill\u00e4 kirjoituksilla sitten oli ja miss\u00e4 vaiheessa ne laadittiin? Hovioikeuden luettelo auskultanteista (1750\u20131896) auttaa hahmottamaan tilannetta. Yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tiedot harjoituskirjoitusten p\u00e4iv\u00e4yksist\u00e4 auskultanttiluettelon sek\u00e4 ylioppilasmatrikkelin tietoihin paljastuu, ett\u00e4 kirjoitukset laadittiin auskultantiksi ottamisen yhteydess\u00e4. Esimerkiksi 20.12.1838 vastauksensa kirjoittaneet nelj\u00e4 nuorta miest\u00e4 olivat Helsingin yliopiston (silloinen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto) ylioppilasmatrikkelin mukaan kaikki suorittaneet tuomarintutkintonsa 13.12.1838 ja Turun hovioikeuden auskultanteiksi heid\u00e4t oli kirjattu 20.12.1838, eli samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin harjoituskirjoitelmat oli laadittu. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis silt\u00e4, ett\u00e4 kysymykseen vastaaminen oli jonkinlainen osa auskultantiksi hyv\u00e4ksymist\u00e4. Mik\u00e4 merkitys harjoituskirjoitelmilla todellisuudessa oli, j\u00e4\u00e4 n\u00e4iden l\u00e4hteiden valossa ep\u00e4selv\u00e4ksi. Oliko se pelkk\u00e4 rituaali jo auskultoimaan hyv\u00e4ksytyille nuorukaisille, vai k\u00e4ytettiink\u00f6 sit\u00e4 muodollisesti edellytyksen\u00e4 auskultantiksi ottamiselle? Kysymykset eiv\u00e4t toki enimm\u00e4kseen n\u00e4yt\u00e4 olleen kovinkaan vaikeita, vaan sellaisia, joihin juuri tuomarintutkinnon suorittaneen nuoren juristin saattoi olettaa vastaavan suhteellisen helposti. Joulukuussa 1838 auskultanteille esitetty kysymys hyv\u00e4n tuomarin ominaisuuksista vaikuttaa melkein kuin sis\u00e4\u00e4ntuloriitilt\u00e4: ennen tuomarinteht\u00e4viin astumista nuori lakimies osoittaa viel\u00e4 ymm\u00e4rryksens\u00e4 siit\u00e4, miten t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 on kyse ja mill\u00e4 vakavuudella sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 harjoittaa.\u00a0<\/p>\n\n\n Auskultanttiluettelo kertoo meille my\u00f6s auskultanttien m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja sen, ett\u00e4 s\u00e4ilyneet harjoituskirjoitelmat pit\u00e4v\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kaikkien silloisella kerralla hyv\u00e4ksyttyjen auskultanttien vastaukset. Esimerkiksi vuonna 1838 hovioikeuteen otettiin yhteens\u00e4 seitsem\u00e4n auskultanttia: kolme kes\u00e4kuussa ja nelj\u00e4 joulukuussa. Kaikkien laatimat harjoituskirjoitukset ovat s\u00e4ilyneet. Vuonna 1863 auskultantteja hyv\u00e4ksyttiin kolmessa er\u00e4ss\u00e4: helmikuussa viisi, toukokuussa kaksi ja lokakuussa yksi. Toukokuun auskultanttien vastaukset olivat harjoituskirjoitelmanipussa. Vuonna 1865 puolestaan auskultantteja otettiin hovioikeuteen yhteens\u00e4 kahdeksan, joista viisi helmikuussa ja kolme kes\u00e4kuussa. N\u00e4ist\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isten kirjoitukset ovat s\u00e4ilyneet. Auskultanttiluettelon perusteella vuosittain hyv\u00e4ksyttyjen auskultanttien m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaihteli tarkasteltavalla ajanjaksolla hieman vuodesta toiseen, mutta luvut py\u00f6riv\u00e4t kymmenen molemmin puolin. Auskultantteja hyv\u00e4ksyttiin yleens\u00e4 kahdesta nelj\u00e4\u00e4n kertaan vuodessa.<\/p>\n\n\n Luettelo valottaa my\u00f6s hieman siit\u00e4, millaisiin teht\u00e4viin n\u00e4m\u00e4 nuoret lakimiehet auskultointinsa aikana m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin. Esimerkiksi kes\u00e4kuussa 1838 auskultoimaan otettu Ludvig Hollmeen m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin syyskuussa 1839 Halikon ja Uskelan pit\u00e4j\u00e4n kihlakunnanoikeuteen hoitamaan kahta kiinnitys- ja holhousasiaa. Varatuomarin arvon Hollmeen sai vuoden 1840 lopulla. Joulukuun 1838 auskultantti Frans Laiberg puolestaan p\u00e4\u00e4tyi Kumlingen k\u00e4r\u00e4jille hoitamaan joitakin rikosasioita. Kes\u00e4ll\u00e4 1865 auskultoimaan hyv\u00e4ksytty Emil Wial\u00e9n puolestaan m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 Karkun ja Mouhij\u00e4rven k\u00e4r\u00e4j\u00e4kuntaan. Vastaavia merkint\u00f6j\u00e4 l\u00f6ytyy muiltakin auskultanteilta. Vuoden 1838 auskultanteista Wirzenius, Laiberg, Sp\u00e5re ja Enegren on luettelon mukaan my\u00f6s nimitetty jossain vaiheessa auskultointiaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isiksi notaareiksi. 1860-luvun auskultanteilta t\u00e4llaisia merkint\u00f6j\u00e4 ei l\u00f6ydy.<\/p>\n\n\n\n Turun hovioikeuden arkistosta l\u00f6ytyneet harjoituskirjoitelmat tarjosivat pienen mutta kiinnostavan kurkistusaukon nuorten lakimiesten auskultointipolkuun. Moni kysymys j\u00e4\u00e4 kuitenkin viel\u00e4 avoimeksi, ja auskultoinnin historiassa riitt\u00e4\u00e4kin viel\u00e4 pengottavaa tulevaisuuden tuomioistuintutkimuksessa.<\/p>\n\n\n\n Marianne Vasara-Aaltonen<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja on oikeushistorian yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.<\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteit\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Eg:3, Auskultanttien harjoituskirjoituksia, Vuodet 1838, 1863, Turun hovioikeuden arkisto, Kansallisarkisto Turku.<\/p>\n\n\n\n Baa:24, Luettelo auskultanteista 1750\u20131896, Turun hovioikeuden arkisto, Kansallisarkisto Turku.<\/p>\n\n\n\n Ylioppilasmatrikkeli 1640\u20131852<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Ylioppilasmatrikkeli 1853\u20131899<\/a>.<\/p>\n\n\n\n David Gaunt: Utbildning till statens tj\u00e4nst. En kollektivbiografi av stormaktstidens hovr\u00e4ttsauskultanter. Uppsala universitet, Uppsala 1975.<\/p>\n\n\n\n Yrj\u00f6 Blomstedt (toim.): Turun hovioikeus 1623 31\/10 1973. WSOY, Helsinki & Porvoo 1973.<\/p>\n\n\n\n Mia Korpiola (toim.): Turun hovioikeus 1623\u20131900. Ihmisi\u00e4, verkostoja ja oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 modernin kynnyksell\u00e4. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku 2023.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Hiljattain Turun hovioikeuden arkistoa tutkiessani k\u00e4siini osui pieni nivaska papereita otsikolla \u201cAuskultanttien harjoituskirjoitelmia\u201d. Se ei ollut se, mit\u00e4 olin arkistossa etsim\u00e4ss\u00e4, mutta paperit kiinnittiv\u00e4t silti huomioni. Mihin tarkoitukseen n\u00e4it\u00e4 harjoituskirjoitelmia laadittiin? Millaisia aiheita kirjoituksissa k\u00e4sitelt\u00e4isiin? Kertoisivatko ne jotain uutta auskultanttien … Lue loppuun ![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2024\/11\/20241002_150246-768x1024.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2024\/11\/image-768x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/turunhovioikeus\/wp-content\/uploads\/sites\/585\/2024\/11\/image-1-1024x510.png\")