Suomalainen yhteiskunta on murroksen äärellä. Maahanmuuton lisäntyessä ja yhteiskunnan moninaistuessa myös suomalainen koulu moninaistuu. Kun luokassa on oppilaita, jotka tulevat toisistaan runsaastikin erilaisista taustoista, on opetuksen järjestäjien ja suunnittelijoiden pohdittava, kenelle ja kenen ehdoilla opetus sisältöineen on suunniteltu? Entä kuinka opettajat voivat luoda oppimisympäristöjä, jotka ottavat moinaisen oppilasryhmän tarpeet niin demokraattisesti kuin mahdollista?

Minä olen musiikinopettaja yläkoulussa ja lukiossa, ja olen pohtinut näitä kysymyksiä oman oppiaineeni kontekstissa. Mielenkiintoni johti minut väitöskirjatyön pariin. Olen työtäni varten observoinut omaa opetustani monikulttuurisen yläkoulun opettajana. Aineistoni koostuu oppilashaastatteluista, videoiduista oppitunneista ja opettaja-tutkijan päiväkirjasta. Oma tutkimuksellinen mielenkiintoni keskittyy populaarimusiikin opetuksen suhteista koulun normatiivisiin rakenteisiin: millaista on koulun monikulttuurinen politiikka, kun sitä peilaa populaarimusiikin opetukseen? Entä miten oppilaat neuvottelevat demokratiasta ja miten opettaja ohjaa neuvotteluja.

Suomalaisen musiikkikasvatuksen erikoisuus on kansainvälisesti tarkasteltuna siinä, että kun muualla maailmassa pyritään nostamaan populaarimusiikin osuutta opetuksessa, on populaarimusiikilla suomalaisessa musiikinopetuksessa hegemoninen asema. Populaarimusiikin laajamittaista käyttöä pidetään demokraattisena, koska sitä on helppo soittaa ison ryhmän kanssa, jolla ei ole koulun ulkopuolista musisointikokemusta. Lisäksi populaarimusiikkia pidetään nuorten omana musiikkina. Kun tarkastellaan populaarimusiikin käyttöä suhteessa oppilaiden taustoihin, on kuitenkin syytä pohtia, onko tunneilla soitettava musiikki todella kaikkien nuorten omaa musiikkia? Miten esimerkiksi populaarimusiikin sukupuolittunut kuvasto vaikuttaa musiikinluokkaan tuotuna eri sukupuoliin? Entä onko länsimainen populaarimusiikki samastuttavissa monikulttuurisen oppilasryhmän jokaiselle oppilaalle? Oppilaiden erilaisten lähtökohtien huomioimiseksi käytän teoreettisena työkaluna intersektionaalisen feminismin käsitettä, jonka avulla on mahdollista tarkastella paitsi sukupuolta ja kulttuuria, myös muita erontekoja kuten seksuaalisuutta, vammaisuutta ja yhteiskuntaluokkaa. Lisäksi intersektionaalisuus auttaa havaitsemaan, että yhden ihmisen elämässä eronteot saattavat myös ristetä tai kasautua.

Suomalaisen peruskoululla on tutkitusti yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta lisäävä vaikutus. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että koulun eriarvoisuutta tasaava vaikutus on vähentynyt. Haluan omalla tutkimuksellani viitoittaa sellaista polkua, jota kulkemalla suomalaisesta musiikkikasvatuksesta osana suomalaista koulua tulisi entistä yhdenvertaisempaa ja täten pyrkiä takaamaan tasa-arvoisen peruskoulun myös tulevaisuuden lapsille ja nuorille.

Minja Koskela

Turun normaalikoulun musiikin opettaja, joka valmistelee  väitöskirjaa aiheesta Musiikkikasvatuksen demokratia