Opettajan ymp\u00e4rist\u00f6herkkyys ja my\u00f6nteinen ymp\u00e4rist\u00f6asenne vaikuttavat merkitt\u00e4v\u00e4sti siihen, miten opettaja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6l\u00e4ht\u00f6isi\u00e4 opetusmenetelmi\u00e4. Opetustilat ovat keskinen osa jokaista koulutusl\u00e4hestymistapaa, ja ulko-opetustilojen merkitys osana koulutusta ei ole uusi ajatus. Monet kasvatusteoreetikot, kuten Fr\u00f6bel, Dewy Montessori, Steiner, Rosseau ja Malaguzzi painottivat luontokokemusten merkityst\u00e4 pienten lasten kehitykselle ja hyvinvoinnille. (kts. Ernest 2013.)<\/p>\n\n\n\n
Luonnonmukaiset ulko-oppimisymp\u00e4rist\u00f6t tarjoavat runsaasti oppimismahdollisuuksia kaikilla opetussuunnitelman osa-alueilla, mutta varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4t eiv\u00e4t aina tunnista n\u00e4it\u00e4 mahdollisuuksia tai ymm\u00e4rr\u00e4 pedagogiikan ja luontokokemusten keskin\u00e4ist\u00e4 yhteytt\u00e4 (Ernest 2013). Ernestin (2013) tutkimuksessa: \u201cEarly childhood educators\u2019 use of natural outdoor settings as learning environments: an exploratory study of beliefs, practices, and barriers\u201d todettiin, varhaiskasvatuksen opettajien henkil\u00f6kohtaiset uskomukset ja heid\u00e4n luontosuhteensa vaikuttavat ulkoymp\u00e4rist\u00f6jen hy\u00f6dynt\u00e4miseen opetusty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00f6iden rajalliset henkil\u00f6kohtaiset lapsuuden kokemukset luonnonmukaisista ulkoilmaymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4 voivat heikent\u00e4\u00e4 heid\u00e4n taitoaan tunnistaa ulko-oppimisymp\u00e4rist\u00f6jen pedagoginen potentiaali. Lis\u00e4ksi opettajien koulutukselliset uskomukset ohjaajat opettajien opetustuntien suunnittelua, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa ja luokkahuonetoimintatapoja. Vaikka osa opettajista tunnistaa luontokokemusten arvon lapsuudessa, n\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitykset eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siirry k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. (Ernest 2013.)<\/p>\n\n\n\n
Luontokokemusten integroiminen varhaiskasvatuksen ymp\u00e4rist\u00f6ihin voi olla haastavaa, mutta se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Varhaislapsuus on keskeinen ajanjakso luonnon kunnioittamisen kehittymiselle, sill\u00e4 monet elinik\u00e4iset arvot ja asenteet rakentuvat jo t\u00e4ss\u00e4 vaihessa. Lasten tulisikin saada luontokokemuksia jo varhaislapsuudessa. (Ernest 2013.)<\/p>\n\n\n\n
Ulko-opetuksessa lapset oppivat fyysisen ja aktiivisen vuorovaikutuksen kautta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n. Ulkoleikkialueiden tulisi tarjota mahdollisuuksia luonnon ymp\u00e4rist\u00f6jen tutkimiseen erilaisilla pinnoilla ja alueilla, joissa on luonnonmateriaaleja. Positiivinen vuorovaikutus luonnon kanssa vaikuttaa my\u00f6nteisesti lasten fyysiseen terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja kognitiiviseen kehitykseen. Sen sijaan lapset, joilla ei ole mahdollisuutta viett\u00e4\u00e4 aikaa luonnossa, saattavat olla heikompia sosiaalisissa ja motorisissa taidoissa (kts. Ernest 2013).<\/p>\n\n\n\n
Ulko-opetuksen keskeisimm\u00e4t esteet liittyiv\u00e4t esimerkiksi k\u00e4velyyn soveltuvien luontoymp\u00e4rist\u00f6jen puutteeseen, ajan rajallisuuteen, talvis\u00e4\u00e4h\u00e4n ja turvallisuuskysymyksiin. Lis\u00e4ksi lasten sopivien ulkovaatteiden puute ja fyysisen turvallisuuden varmistaminen voivat rajoittaa ulko-opetusta. N\u00e4it\u00e4 esteit\u00e4 voidaan kuitenkin v\u00e4hent\u00e4\u00e4 tukemalla opettajia tunnistamaan ulkopaikkoja ja suunnittelemalla ulko-opetusta j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti ammatillisessa yhteisty\u00f6ss\u00e4. (Ernest 2013.)<\/p>\n\n\n\n
Opettajan on reflektoida omia asenteitaan ulko-opetusta kohtaan sek\u00e4 keskustella tiimin ja yksik\u00f6n johtajan kanssa ulko-opetuksen toteutuksesta. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on suunnitella, kuinka s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ulko-opetus on ja kuka vastaa, mink\u00e4kin asian ohjaamisesta. Lis\u00e4ksi opettaja toimii esimerkkin\u00e4 ryhm\u00e4n lapsille ulko-opetuksessa muun muassa s\u00e4\u00e4nmukaista pukeutumisesta.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n