Nykylukija\nvoi helposti tunnistaa h\u00e4mmennyksen, jota Pennanen tuntee erilaisten\ntieteelliseen tutkimukseen vetoavien ravintosuositusten ristipaineessa.\n\u201dJonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saarnataan vihannesten, toisena taas raa\u2019an kasviravinnon,\ntoisena hedelm\u00e4in, toisena leiv\u00e4n ja voin sek\u00e4 viel\u00e4 useasti leseidenkin\nterveellisyytt\u00e4\u201d, h\u00e4n tuskailee. Tutulta kuulostaa my\u00f6s Pennasen esiin tuoma\nihmisten syyllist\u00e4minen v\u00e4\u00e4rist\u00e4 ruokavalinnoista, joita l\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4\ntutkimuksessa pidet\u00e4\u00e4n heid\u00e4n kroonisten sairauksiensa aiheuttajina.<\/p>\n\n\n\n
Samanaikaisesti on silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4, miten ihmiskeskeist\u00e4 ja tuotantoel\u00e4inten tavaraluonnetta korostavaa moderni lihapuhe on ollut. T\u00e4m\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoita sit\u00e4, etteiv\u00e4tk\u00f6 lihantuotannon piiriss\u00e4 toimivat henkil\u00f6t olisi ymm\u00e4rt\u00e4neet tuotantoel\u00e4inten olevan tietoisia ja tuntevia olentoja. Lihakauppiaan joulu<\/em>-lehdess\u00e4 1935 julkaistussa Lihakauppiaitten laulussa<\/em> Kaarlo Luukkonen kuvaa suorastaan el\u00e4ytyv\u00e4sti Heluna- ja Meluna-lehmien viimeist\u00e4 matkaa kotoisesta hein\u00e4haasta kohti teurastamoa ja \u201dnapsausta tuttua\u201d, joka \u201dtummentavi maailman kuljetun rannan\u201d. Huomion keski\u00f6ss\u00e4 on silti se moninainen hyv\u00e4, jota lihakauppiaan k\u00e4sien kautta kulkevien lihatuotteiden esitet\u00e4\u00e4n tuottavan niin ihmisille \u2013 miehille ja naisille, rikkaille ja k\u00f6yhille, sairaille ja terveille, nuorille ja vanhoille \u2013 kuin heid\u00e4n lemmikkikoirilleenkin.<\/p>\n\n\n\n Lihakauppias<\/em>-lehden kautta aukeava n\u00e4k\u00f6kulma menneisyyteen on vain pieni kurkistus niihin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin, k\u00e4sityksiin ja arvoihin, jotka modernina aikana ovat koskeneet lihansy\u00f6nti\u00e4. Samalla se tuo kiintoisalla tavalla esiin ilmi\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4 historiallisia jatkumoita ja katkoksia. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta lihansy\u00f6nti ei ole modernina aikana ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa itsest\u00e4\u00e4nselvyys, jota ei olisi ollut tarpeen perustella sen tarkemmin. Toisaalta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 vasta 1900-luvun j\u00e4lkipuolella voimistunut lihan tehotuotanto on nostanut esiin kysymyksen siit\u00e4, onko tuotantoel\u00e4imill\u00e4 niiden v\u00e4linearvon lis\u00e4ksi my\u00f6s ihmisist\u00e4 riippumaton itseisarvo.<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja on UnSus -projektin tutkija Prof. Marja Jalava <\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Historiantutkimuksen kiehtovimpiin anteihin kuuluu ajallisen n\u00e4k\u00f6kulman avaaminen nykyhetken ilmi\u00f6ihin. Usein tutkimus johtaa h\u00e4mm\u00e4stelem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, miten hiljattain muotoutuneita jotkin ikiaikaisilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat. Toisinaan taas p\u00e4\u00e4tyy ihmettelem\u00e4\u00e4n pitki\u00e4 ja polveilevia kehityskulkuja, joita l\u00f6ytyy jonkin hyvin viimeaikaiseksi mielletyn ilmi\u00f6n taustalta. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 … Continue reading ![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/unsus\/wp-content\/uploads\/sites\/422\/2019\/12\/lihakauppiaanjoulu-761x1024.jpg\"){kind=spacer}