{"id":735,"date":"2022-03-06T09:48:13","date_gmt":"2022-03-06T09:48:13","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/?p=735"},"modified":"2022-03-08T07:06:34","modified_gmt":"2022-03-08T07:06:34","slug":"kuka-kulkee-rinnallasi-elamasi-viimeisen-matkan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/2022\/03\/06\/kuka-kulkee-rinnallasi-elamasi-viimeisen-matkan\/","title":{"rendered":"Kuka kulkee rinnallasi el\u00e4m\u00e4si viimeisen matkan?"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/blogikuva1-1024x682.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-736\" width=\"542\" height=\"361\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/blogikuva1-1024x682.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/blogikuva1-300x200.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/blogikuva1-768x512.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/blogikuva1-676x450.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/blogikuva1.jpg 1280w\" sizes=\"auto, (max-width: 542px) 100vw, 542px\" \/><figcaption>Kuva: Pixabay<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Kirjoittaja: Stina Aaltolahti<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Kun kuolema tulee kohdattavaksi<\/strong>&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-text-align-left\">\u201dOlemme aloittaneet saattohoidon\u201d, on lause, joka iski ihmisen kuolevaisuuden ilman varoitusta osaksi todellisuuttani nelj\u00e4 vuotta sitten. Iso\u00e4itini oli saanut muutama p\u00e4iv\u00e4 aiemmin aivoverenvuodon. Isku tajuntaan oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen rikki repiv\u00e4, sill\u00e4 saattohoitop\u00e4\u00e4t\u00f6s oli tehty meit\u00e4, potilaan l\u00e4hipiiri\u00e4 kuulematta. Saattohoito on vakavasti sairaan ihmisen hoitoa tilanteessa, jossa taudin etenemiseen ei en\u00e4\u00e4 voida vaikuttaa, eik\u00e4 parantavaa hoitoa en\u00e4\u00e4 anneta. Kokemus her\u00e4tti itsess\u00e4ni pakottavan tarpeen selvitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 hyv\u00e4 saattohoito on.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Istuessani pienen terveyskeskuksen vuodeosaston aulakirjastossa, silmiini osui Juha H\u00e4nnisen kirjoittama saattohoito-opas. Opas on tarkoitettu sek\u00e4 potilaalle ett\u00e4 h\u00e4nen omaisilleen. Psyykkist\u00e4 ja hengellist\u00e4 tukea k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 luvussa mainitaan saattohoidon vapaaehtoisten merkitys tukiverkoston luomisessa. Oppaan sis\u00e4ll\u00f6t tuntuivat korulauseilta iso\u00e4itini&nbsp;tilanteessa, jossa hyv\u00e4 perushoitokin tuntui olevan voimia viev\u00e4n taistelun takana. <\/p>\n\n\n\n<p>En varsinaisesti halunnut mietti\u00e4 tilanteessa saattohoitoa, joka iso\u00e4itini kohdalla tarkoitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ainoastaan nesteytyksen lopettamista. Korutonta, mutta totta. Toivottomalta tuntuvassa tilanteessa her\u00e4si usein kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, mink\u00e4laista aika ennen kuolemaa on, ja kuka kohtaa kanssani kuoleman, oli kyse sitten omasta tai toisen kuolemasta. Samoja kysymyksi\u00e4 miettii varmasti meist\u00e4 jokainen, ainakin silloin, jos satumme muistamaan oman kuolevaisuutemme.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/IMG_20220306_103654-1-1024x913.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-739\" width=\"477\" height=\"424\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/IMG_20220306_103654-1-1024x913.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/IMG_20220306_103654-1-300x267.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/IMG_20220306_103654-1-768x685.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/IMG_20220306_103654-1-1536x1369.jpg 1536w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/IMG_20220306_103654-1-2048x1825.jpg 2048w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/IMG_20220306_103654-1-676x603.jpg 676w\" sizes=\"auto, (max-width: 477px) 100vw, 477px\" \/><figcaption>Kuva: Stina Aaltolahti<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p><strong>Kokemuksista kohti tutkimusta<\/strong>&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kun kuolema lopulta vieraili perheess\u00e4ni, tuli siit\u00e4 matkakumppani, joka on pysynyt rinnallani lupaa kysym\u00e4tt\u00e4. Koin tapahtumien j\u00e4lkeen vahvaa tunnetta siit\u00e4, ett\u00e4 minun on teht\u00e4v\u00e4 graduni kuolemaan liittyen, sill\u00e4 olin p\u00e4\u00e4ssyt kokemusteni j\u00e4lkeen tarpeeksi tasapainoon k\u00e4sitell\u00e4kseni j\u00e4lleen vakavaa aihetta. Kuolema p\u00e4\u00e4tti kuitenkin tulla uudelleen osaksi el\u00e4m\u00e4nkulkuani reilu vuosi sitten, kun is\u00e4ni kuoli \u00e4killisesti ja yll\u00e4tt\u00e4en syd\u00e4nkohtaukseen. Aluksi kuolemantutkimuksen tekeminen tuntui tulevan aivan liian l\u00e4helle, mutta sen merkitys kasvoikin entisest\u00e4\u00e4n.&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Tunsin vahvaa halua p\u00e4\u00e4st\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n kokemuksen tutkimusta itselleni \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen merkityksellisest\u00e4 aiheesta. Erityisesti mieleeni oli j\u00e4\u00e4nyt saattohoito-oppaan sis\u00e4ll\u00f6t vapaaehtoisten roolista ja merkityksest\u00e4. Varmasti osittain perustuen sanontaan: \u201dSiit\u00e4 puhe, mist\u00e4 puute.\u201d Minulla oli siis l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti palava halu selvitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 hyv\u00e4 saattohoito voi parhaimmillaan olla potilaan ja l\u00e4heisten kannalta, kun saattohoidossa toimii my\u00f6s vapaaehtoisten joukko. Tutkimukseni tarkoitusta pohtiessani keski\u00f6\u00f6n nousi ennen kaikkea kysymys siit\u00e4, miten vapaaehtoiset merkityksellist\u00e4v\u00e4t saattohoitokokemuksiaan osana el\u00e4m\u00e4nkulkuaan. T\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen keskeinen kysymys, jonka avulla l\u00e4hdin rakentamaan omaa tutkimustani.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Keski\u00f6ss\u00e4 saattohoidon vapaaehtoisten kokemukset<\/strong>&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Saattohoidon vapaaehtoisty\u00f6n kehitt\u00e4miseen panostetaan Suomessa t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4. Kolmevuotinen SAAVA-hanke keskittyy saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehitt\u00e4miseen kaikkialla Suomessa, ja sen tavoitteena on tuoda saattohoidon vapaaehtoistoiminta pysyv\u00e4ksi osaksi hyv\u00e4\u00e4 saattohoitoa. Saattohoidon vapaaehtoisty\u00f6 on organisoitua ja palkatonta toimintaa, joka t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 hoitoa, ja on osa ihmisen kokonaisvaltaista tukemista. Saattohoidon vapaaehtoistoimintaa ja vapaaehtoisten koulutusta j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t ja koordinoivat esimerkiksi s\u00e4\u00e4ti\u00f6iden yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4t saattohoitokodit, sy\u00f6p\u00e4j\u00e4rjest\u00f6t, sy\u00f6p\u00e4yhdistykset sek\u00e4 seurakunnat ja saattohoitoa tarjoavat yksik\u00f6t.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Saattohoidon vapaaehtoisiin liittyvi\u00e4 tutkimuksia l\u00f6ytyy muun muassa hoitotieteest\u00e4, mutta uskontotieteess\u00e4 aiheeseen liittyv\u00e4\u00e4 tutkimusta on hyvin v\u00e4h\u00e4n. Aiemmat tutkimukset ovat uskontotieteess\u00e4 keskittyneet esimerkiksi saattohoitopotilaan tai palkkaty\u00f6t\u00e4 tekevien kokemuksiin.<\/p>\n\n\n\n<p>On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saattohoidon vapaaehtoisten kokemukset ja \u00e4\u00e4ni tulevat kuuluviin, sill\u00e4 heid\u00e4n merkityksens\u00e4 ja roolinsa osana kokonaisvaltaista hoitoa on t\u00e4rke\u00e4. Saattohoidon vapaaehtoiset ovat osaltaan toteuttamassa saattohoidon tavoitteita, jotka liittyv\u00e4t sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n kuolemaan, k\u00e4rsimysten lievent\u00e4miseen ja l\u00e4heisten tukemiseen. Ennen kaikkea keski\u00f6ss\u00e4 on yht\u00e4 saattohoidon vapaaehtoista lainaten: \u201dOlla ihmisen\u00e4 ihmiselle.&#8221;<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/mother-1327186_1280-1024x682.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-741\" width=\"524\" height=\"349\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/mother-1327186_1280-1024x682.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/mother-1327186_1280-300x200.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/mother-1327186_1280-768x512.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/mother-1327186_1280-676x450.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-content\/uploads\/sites\/452\/2022\/03\/mother-1327186_1280.jpg 1280w\" sizes=\"auto, (max-width: 524px) 100vw, 524px\" \/><figcaption>Kuva: Pixabay<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kirjoittaja: Stina Aaltolahti Kun kuolema tulee kohdattavaksi&nbsp; \u201dOlemme aloittaneet saattohoidon\u201d, on lause, joka iski ihmisen kuolevaisuuden ilman varoitusta osaksi todellisuuttani nelj\u00e4 vuotta sitten. Iso\u00e4itini oli saanut muutama p\u00e4iv\u00e4 aiemmin aivoverenvuodon. Isku tajuntaan oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen rikki repiv\u00e4, sill\u00e4 saattohoitop\u00e4\u00e4t\u00f6s oli tehty meit\u00e4, potilaan l\u00e4hipiiri\u00e4 kuulematta. Saattohoito on vakavasti sairaan ihmisen hoitoa tilanteessa, jossa taudin etenemiseen ei [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":8775,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[305,304,306,302],"class_list":["post-735","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-kokemuksen-tutkimus","tag-kuolemantutkimus","tag-saattohoidon-vapaaehtoistyo","tag-saattohoito","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/735","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8775"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=735"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/735\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":761,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/735\/revisions\/761"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=735"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=735"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/uskontotieteengraduntekijat\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=735"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}