Ilman ekonomisteja talouselämä on tuuliajolla

Heikki Kauppi

Taloustiede tutkii niukkojen resurssien jakamiseen liittyviä kysymyksiä. Miten työllisyys kehittyy, jos työntekijöiden irtisanomissuojaa heikennetään? Ohjaako sokerivero kuluttajien ruokavaliota terveellisemmäksi? Mitä seuraa, jos korkeakoulutus muutetaan maksulliseksi? Taloustiede antaa näihin kysymyksiin erilaisia vastauksia. Joku vastauksista voittaa ja sillä perustellaan ainakin osittain lopullista talouspoliittista ratkaisua; millainen irtisanomissuoja asetetaan, vaikuttaako sokeripitoisuus elintarvikkeen verotukseen, tai onko lukukausimaksuja.

Taloustieteelliset analyysit nojaavat teoreettisiin malleihin. Monet maallikot näkevät mallit epärealistisina. Tyypillisesti (mutta ei aina) mallin taloudenpitäjät ovat ”rationaalisia” ja itsekkäitä oman hyötynsä maksimoijia. Mallit esitetään matemaattisesti ja niitä on vaikea ymmärtää ilman alan koulutusta. Joku voi epäillä, että mallit palvelevat vain jotakin intressiryhmää ja että ne on tehty vaikeasti ymmärrettäviksi tarkoituksella, harhautusmielessä. Jos taloustieteellistä analyysia pidetään todellisuudelle vieraana tai sitä ei ymmärretä, se ei vakuuta.

Teoreettiset mallit ovat kuitenkin hyödyllisiä ja välttämättömiä taloudellisten kysymysten tarkastelussa. Monimutkaista todellisuutta ymmärretään vain pelkistämällä sitä. Talouspoliittisen toimenpiteen (kausaalinen) vaikutus voidaan määritellä vain rajatussa maailmassa (siis mallissa), jonka kaikki toisin kuin todellisen maailman piirteet ovat tunnettuja ja yksinkertaistettuja. Vaikka mallit ovat kuvitteellisia, ne paljastavat todellisen maailman keskeisiä vaikutussuhteita ja auttavat luomaan talouteen järjestelmiä ja sääntöjä, jotka parantavat tehokkuutta ja lisäävät hyvinvointia.

Ajatellaan taloustieteen perusteisiin kuuluvaa täydellisen kilpailun markkinoiden mallia, jossa tuotannon määrä ja hinta määräytyvät pisteessä, jossa hinnan suhteen laskeva kysyntäkäyrä ja nouseva tarjontakäyrä leikkaavat. Tässä keinotekoisessa maailmassa on suuri määrä kuluttajia ja tuottajia, joita ohjaa vain oman taloudellisen edun maksimointi. Malli ei ota huomioon, että kuluttajat eivät ole oikeasti vain itsekkäitä, ja että heidän päätöksiinsä vaikuttavat tunteet ja kognitiiviset rajoitteet. Mallissa kaikki tuottajat valmistavat samanlaista tuotetta, eikä yhdelläkään tuottajalla ole mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintaan. Vaikka mallin oletukset tuskin pätevät puhtaasti millään markkinoilla, malli auttaa ymmärtämään, miten todelliset markkinat toimivat. Meitä kiinnostaa, miten todellisuus eroaa täydellisen kilpailun maailmasta ja mitä tästä seuraa. Ymmärrys kehittyy analysoimalla uusia malleja, joiden oletukset ovat erilaisia tai laajempia kuin aikaisemmissa malleissa. 

Muuttuva maailma tuottaa jatkuvasti taloudellisia kysymyksiä, joiden analysointi vaatii uusia oletuksia, uutta mallintamista. Mallit voivat olla niin abstrakteja, että niitä ymmärtävät vain niiden parissa tiiviisti työskentelevät ekonomistit. Kehittynyttä matemaattista mallintamista tarvitaan ja sitä joka tapauksessa käytetään kansallisessa ja kansainvälisessä talouspoliittisessa päätöksenteossa, vaikka vain suhteellisen pieni joukko asiantuntijoita ymmärtää taustalla olevan argumentaation perusteellisesti. Monia hämmentää, että ekonomistit ovat keskenään erimielisiä siitä, mikä malli soveltuu parhaiten talouspolitiikan tueksi. Miten maallikko voi tietää, mikä talouspoliittinen ratkaisu on hänen tai yhteiskunnan kannalta paras?

Koska taloustieteellistä analyysia on usein vaikeata ymmärtää ilman alan perusteellista koulutusta, intressiryhmien on tukeuduttava asiantunteviin ekonomisteihin. Tarvitaan ekonomisteja, jotka kykenevät arvioimaan talouspolitiikan taloustieteellisiä perusteluita. Harjoitetun talouspolitiikan kritiikki ja vaihtoehtoinen politiikka on perusteltava uskottavalla taloustieteellisellä analyysilla. Mitä enemmän keskustelua ja kilpailevia taloustieteellisiä analyyseja ja malleja on tarjolla, sitä todennäköisemmin löydetään kulloiseenkin ongelmaan yhteiskunnan kannalta suotuisin ratkaisu.

Ekonomisteja koulutetaan nykyisin liian vähän yhteiskunnan tarpeisiin nähden. Eräs uhkatekijä on vallalla oleva koulutuspoliittinen suuntaus, jossa perustutkinnoista pyritään tekemään mahdollisimman yleisiä ja monialaisia. Suuntaus ei sovi hyvin taloustieteen vaativaan koulutukseen, jossa riittävä osaaminen syntyy vain, jos tutkinto painottuu voimakkaasti pääaineopintoihin ja pitää sisällään merkittävän osan välttämättömiä sivuaineopintoja: matematiikkaa ja tilastotiedettä. Turun yliopisto on yksi harvoista korkeakouluista, joka kantaa vastuuta siitä, että tällaista alan kansainväliset normit täyttävää koulutusta edelleen tarjotaan Suomessa. Meiltä valmistuvat ekonomistit ovat kysyttyjä työmarkkinoilla ja monet heistä päätyvät asiantuntija- ja johtotehtäviin, joissa he vaikuttavat meidän kaikkien taloudelliseen ja muuhun hyvinvointiin.

Heikki Kauppi
Kirjoittaja on taloustieteen laitoksen johtaja, taloustieteen professori

Categories: Koulutus, Opiskelu, Strategia, Tiede, Yhteiskunnallinen vuorovaikutusKeywords: , ,

Yksi vastaus artikkeliin “Ilman ekonomisteja talouselämä on tuuliajolla”

  1. Hyvä kannanotto ja tarpeellinen kaikkien kansanedustajienkin luettavaksi. Kritisoin Turun kauppakorkeakoulun johtaja -kaudellani useaan otteeseen julkisesti sitä, että Suomessa kyllä 1990 -talouslamasta selviämiseksi kehitetyn huipputasoiseen osamiseen nojaavan kansallisen strategian mukaisesti koulutetaan mm. huipputason ekonomisteja ja strategeja, mutta ei osata kuunnella näitä vìisaita, vaan ajelehditaaan laidasta laitaan milloin minkäkin mediaseksikkään trendin perässä. Vuoroon kansallista kärkiosaamistamme on ollut elektroninen ja mobiili tietoteknologia, vihreä talous, bio- tai cleantech yrittäjyys; maailman kehityksen huippua oleva digi-, ohjelmointi- ja peliosaaminen, uuden median sisältötuotanto tai kestävä kehitys ja kierrätystalous, mutta sitten yllättäen suurimmat investoinnit tehdäänkin perus- ja kaivannaisteollisuuteen, vaikka se vaarantaa puhtaaseen luontoon pohjaavan laajan elintarviketuotantomme ja matkailuelinkeinomme!

    Ei mitään järkeä! Miksi tähän korkeatasoiseen osaaijien joukkoon ei luoteta eikä hyödynnetä sitä valtion ja kuntien omassa päätöksenteossa, vaan valitaan päätöksentekijät summamutikassa vailla mitään em. osaamista. Vastaava ongelma on myös yksityisellä sektorilla, jossa luotetaan liikaa yksinomaan substanssiosaamiseen ja valitaan yritysten hallituksiin esim. kilpailevasta tai muun alan yrityksestä eläköityneitä seniorijohtajia ja johtoryhmiin substanssiosaamisen tai tunnetuuden perusteella. Niinpä johtopaikat täytetään teollisuudessa tuote- tai teknisen osaamisen perusteella insinööreillä; terveydenhoitoalalla lääkäreillä ja hoitotieteen maistereilla; digituotannossa, verkkokaupassa ja nettiliiketoiminnassa atk-ammattilaisilla jne. Matkailubisneksessä tyypillistä on edetä askel kerrallaan luottaen palveluntuottajien omaan osaamiseen turvautumatta tarjolla oleviin ammattilaisiin.

    Moni menestyksekäs suuryrityskin kukoistaa aikansa, mutta markkinajohtajaksi päästyään johdon ja hallituksen koulutus-
    ja ikärakenteesta johtuen alkaa luottaa liikaa nykyiseen liikeideaansa ja menestystekijöihinsä, jämähtää sitten paikalleen katsoen taaksepäin eikä tulevaisuuteen
    osaamatta tunnistaa tulevaisuuden kilpailuvaltteja, uusiutua ja suunnata voimavaransa tulevassa kilpailutilanteessa elinvoimaiseen strategiaan. Ennen pitkää ylivoimainen markkinajohtaja jämähtää ikuisen menestyksen illusioon, ei suinkaan kasva, vaan alkaa menettää markkina-osuuttaan haastajille.

    Moni pienyritys pysyy hengissä vain yhteiskunnan tukirahojen varassa. Liiketoiminta on yleensä kipurajalla eikä matkailu-, ravintola- tai muun palvelualan yrittäjälle jää kulujen jälkeen käteen juuri mitään. Koska tällöin palveluntarjoajan liiketulos on vähintäänkin arvelluttava, ei sillä ole mahdollisuutta lisähenkilöstön eli osaavien ammattilaisten palkkaamiseen.

    Maamme lukuisista ideapajoista, yrityshautomoista ja julkisen T&K-
    rahoituksen ja yritystuen muodoista huolimatta aivan liian moni todellinen innovaatio ja loistava lìikeidea kuolee tuotteistamisvaiheessa, tuotannon kasvattamisessa kannattavuuteen vaadittavan mittaiseksi
    tai tuotetta markkinoille lanseerattaessa.

    Vaikka tuotteen valmistuksen /palvelutuotannon osaamista olisikin, ei laajamittaiseen tuotantoon tai kansainväliseen markkinpintiin aina osata löytää riittävää rahoitusta, oikeita partnereita, joilta saadaan rahoitusta ja oikeat markkinakanavat, tuotantoa ei saada tehokkaaksi taikka tuote/palvelu ei mene kaupaksi. Syynä kaikissa on oikeanlaisen liketoimintaosaamisen ja ajattelutavan puute niin henkilöstössä, johtoryhmässä kuin hallituksessa.

    Samaan aikaan strategisen suunnittelun, budjetoinnin, rahoituksen ja riskien hallinnan, markkinoinnin, taloushallinnon, kirjanpidon ja verosuunnittelun, sijoittamisen, uuden median hyödyntämisen, markkinoinnin ja tiedottamisen, esimiestyön, johtajuuden, organisoinnin, prosesessien johtamisen, tietojärjestelmien, logistiikan ja yritysjuridiikan asiantuntemus jää hyödyntämättä.

    Moni yliopistojemme kauppakorkeakoulujen professori, tutkija tai opettaja juuri näillä asiantuntijuusalueilla konsultoi tai toimii kouluttajana myös yliopiston ulkopuolella. Vaihtoehtoja oikean osaamisen hankkimiseen on siten niin valtionhallinnon, kuntatalouden kuin yritystoiminnankin tarpeisiin muitakin, kuin vakinaiseen työsuhteeseen palkkaaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *