Month: lokakuu 2017

Kili-Kali, kanslisti kadoksissa?

Marja Vauras

Suuret muutokset lähettävät tahtomattakin aikamatkalle menneeseen. Itse huomasin aloittavani aikamatkani noin neljänkymmenen vuoden takaa, kun onnellisena olin kohonnut tutkimusavustajasta laitoksen nuorimmaksi, pahnanpohjimmaiseksi assistentiksi. Mieleeni piirtyi elävänä kuva silloisesta kasarmirakennuksessa toimineesta laitoksestani ja sen sydämestä, kansliasta, jossa työskentelivät jo varsin ikääntyneet kanslistit. Laitoksen professorin huone tietenkin avautui kansliaan, ja jo senkin vuoksi usein kaarsin kanslian kautta, vaikkei mitään tähdellistä asiaa sinne ollutkaan, ja vaihdoin muutamat kuulumiset. Jo työssään hieman väsyneissäkin kanslisteissa oli jotain erityisen arvostettavaa, ja tämä tunne on värittänyt läpi vuosikymmenten omaa suhdettani laitoshallinnossa työskenteleviin.

Vaikka tuolloinkin ahkeroitiin kuten tänään, ajan käsite oli kovasti erilainen. Elettiinhän kirjeiden ja kirjoituskoneiden aikaa. Ajasta kertoo hyvin, että kanslistien yhtenä tärkeänä tehtävänä oli artikkelien ja raporttien puhtaaksikirjoitus. Oli hieno päivä, kun sai viedä valkolakalla tuhrimalla korjatut ja professorin piipun tuhkalla höystetyt käsikirjoituksen sivut viimein kansliaan puhtaaksikirjoitettavaksi. Muutaman viikon päästä tuo hengentuote pääsisi viimein maailmalle. Nyt kun nuo mielikuvat palaavat, on kuin katsoisi vanhaa, hieman ruskeansävyistä elokuvaa. Tehokkuuden tiellä olivat ehkä ajan rajoitteet, mutta niinpä sitten ajatteluun oli aikaa.

Continue reading

Kun Turku täyttyi historiantutkijoista

Liisa Lalu

Neljännet valtakunnalliset historiantutkimuksen päivät järjestettiin syksyisen aurinkoisessa Turussa 19.–21.10.2017. Historiantutkimuksen päivät tarjoavat joka toinen vuosi suomalaisille historioitsijoille mahdollisuuden tavata toisiaan, nostaa esiin omaa tutkimustaan ja kuulla muusta ajankohtaisesta, tekeillä olevasta tutkimuksesta. Päivät kokosivat paikalle noin 350 historioitsijaa eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin: mukana oli tutkijoita myös Ruotsista, Britanniasta ja Yhdysvalloista.

Historiantutkimuksen päiviä vietettiin torstaina ja perjantaina Turun yliopiston kampuksella Educarium- ja Publicum-rakennuksissa ja lauantaina Åbo Akademin Arkenilla. Konferenssin järjestelyt ovat työllistäneet eri oppiaineista kootun järjestelytoimikunnan jäseniä viimeisen puolentoista vuoden ajan.

Continue reading

Miksi kuppi menee aina välillä nurin?

Markus Granlund

Joskus meillä ihmisiksi kutsutuilla tallaajilla ”mopo keulii”, ”kuppi menee nurin” tai ”kaikki muumit eivät ole laaksossa”. Kun ihminen hermostuu ja reagoi muutoksiin työyhteisössään spontaanisti, onko kyse epärationaalisuudesta? Oman kokemukseni perusteella kyse on pikemminkin siitä, että rationaalisuuden perusteita on monia, eli asioita voi lähestyä rationaalisesti monesta näkökulmasta. En mene rationaalisuuden käsitteen sisälle nyt sen enempää, mutta suosittelen kaikille kiinnostuneille nobelisti Daniel Kahnemanin kirjaa Thinking, Fast and Slow, mikä avaa sitä tosiasiaa, että me kaikki kärsimme kognitiivisista vinoutumista tai ennakkoasenteista, ja että meissä kaikissa asuu kahdenlaista ajattelijaa: nopeaa, vaistomaista ja emotionaalista, sekä hitaampaa, harkitsevampaa ja loogisempaa.

Continue reading

Tavallista epäonnisempi päivä

Pasi Enges

Auto ei suostu aamulla käynnistymään. Myöhästyt täpärästi bussista ja vettä sataa taivaan täydeltä. Juuri ennen luentoa huomaat unohtaneesi yömyöhällä koostamasi materiaalit kotiin. Posti tuo karhukirjeen… Tällaiset vastoinkäymiset saavat jotenkin järkeenkäyvän selityksen, kun vilkaiset sanomalehteä tai kalenteriasi: nythän on perjantai ja kuukauden 13. päivä!

Käsitys perjantaille osuvasta 13. päivästä erityisenä epäonnen päivänä on hyvä esimerkki nykymaailmassakin elävästä arkiuskomusten perinteestä. Kuten lukematon määrä vastaavanlaisia, eri elämänaloihin liittyviä käsityksiä, myös tämä perustuu arkiajatteluun ja ihmisten välisessä kommunikaatiossa välittyvään arkitietoon. Toisin kuin tieteellinen ajattelu, arkiajattelu ei edellytä loogista argumentointia ja päättelyä; riittää, että idealla on selitysvoimaa ja takanaan omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa tai muilta omaksuttua auktoriteettia. Emme yleensä pysähdy miettimään, miksi perjantai 13. päivä olisi erityisen otollinen vastoinkäymisille, mutta sopivassa tilanteessa se kelpaa oikein hyvin selittämään kohdalle osunutta epäonnea.

Continue reading

Lääkärien peruskoulutusta vähennettävä – erikoistumiskoulutusta lisättävä

Pentti Huovinen

Suomen viidestä lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuu vuosittain noin 750 lääketieteen lisensiaattia. Tämän lisäksi joka vuosi 150 lähes tuhannesta suomalaisesta ulkomailla lääketiedettä opiskelevasta päättää opintonsa. Heistä suurin osa on ilmoittanut valmiutensa tulla takaisin Suomeen. Laskennallisesti noin joka 70. ikäluokkansa edustaja koulutetaan lääkäriksi. Vielä jokin aika sitten vallinnut lääkäripula onkin nopeasti poistumassa.

Continue reading

Tarpeellisia uudistuksia vai muutosta muutoksen vuoksi?

Maija S. Peltola

Perinteet ovat jämähtämistä ja paikallaan junnaamista, este uusille ajatuksille – muutos tuo mukanaan pelkkää hyvää. Näinkö maailma menee? Onko niin, että edellisestä uudistuksesta ei kannata edes yrittää toipua, sen tuomia muutoksia ei ole mielekästä arvioida, sillä keskeistä on, että uusi on aina määritelmällisestikin parempi. Tältä välillä tuntuu, kun yrittää selviytyä koulutus- ja tiedepolitiikan viidakossa.

Continue reading

Tekoälyllä tulevaisuuteen

Tapio Salakoski

A.I. – tekoäly, siis älyn teko, on ihmiskunnan haave, jonka historia ulottuu yhtä kauas kuin tietokoneidenkin. Jo 1600-luvulla Descartes esitti ajatuksen, että ihmisen ajattelua voitaisiin mallintaa matemaattisesti. Maailmansotien jälkeen, nykyaikaisten tietokoneiden kehityksen alusta alkaen tekoälyä on rakennettu eri lähestymistavoin ja vaihtelevalla menestyksellä.  1980-luvulla termiä alettiin pitää vanhanaikaisena ja se vaiettiin miltei unohduksiin aina viime vuosiin saakka, kunnes nyt, yhtäkkiä, se on ryöpsähtänyt kaikkien tietoisuuteen. Viimeistään pääministeri Sipilän julistama tavoite Suomesta tekoälyn suurvaltana on saanut tavalliset kadunhenkilötkin kyselemään, mistä ihmeestä on kyse.

Niin, mistä ihmeestä on kyse? No ihmeestä ei sentään ole kyse, vaikka aivan tavallisten kuluttajatuotteiden sisältämän nykyaikaisen tekoälyn saavutukset kieltämättä melkoisen ihmeellisiltä vaikuttavatkin. Kun hyppään autooni, älykännykkäni tuntuu tietävän, minne olen menossa ja osaa ehdottaa nopeinta reittiä ruuhkat huomioon ottaen. Ja jos on vaikkapa puolisoni merkkipäivä, kännykkäni osaa muistuttaa siitä ja voin kysyä siltä lähes tavallisella puheella, missä olisi lähin kukkakauppa. Se, että auto pitää vielä toistaiseksi itse ajaa kauppaan, johtuu pääasiassa lainsäädännön kehittymättömyydestä ja yhteiskunnan yleisestä valmistautumattomuudesta, ei niinkään teknologian puutteellisuudesta.

Continue reading