Month: maaliskuu 2018

Tutkintoja – entä muuta?

Riitta Pyykkö

Tämänkin lukuvuoden aikana on jälleen käyty runsaasti keskustelua koulutusjärjestelmästämme ja sen kehittämistarpeista. Minkälaisia ovat ne työtehtävät, joihin tällä hetkellä opiskelevat päätyvät, miten nopeasti tehtävät jatkossa muuttuvat, mitä tulevaisuudessa suorittaa tekoäly, mitä ihminen? Miten tämä tulisi huomioida koulutuksessa – tai pystymmekö yleensä ennakoimaan?

Sekä Suomessa että kansainvälisesti keskusteluttaa myös tutkintojen tulevaisuus. On selvä, että tulevaisuudessakin meillä on aloja, joilla toimivien pätevyys on varmistettava yksityiskohtaisesti rakennetuilla tutkinnoilla. Kukaan ei varmasti toivo joutuvansa asioimaan sekalaisen taustan omaavan juristin tai lääkärin kanssa, tai lapsilleen epämääräisen koulutuksen saanutta opettajaa. Erityistä kelpoisuutta edellyttävien alojen tutkintokoulutuksen voi siis ennakoida säilyvän pääosin ennallaan.

Entä muut alat, ne jotka eivät suoraan kouluta tiettyyn ammattiin? Menettävätkö tutkinnot merkityksensä ja vain osaaminen ratkaisee? Miten voimme tukea yksilön etenemistä alallaan tai siirtymistä alalta toiselle?

Continue reading

Onko sote-uudistus kestävällä pohjalla?

Veli-Matti Ritakallio

Sote-uudistuksella on tarkoitus saada katettua suuri osa – jopa kolme miljardia euroa – julkisen talouden kymmenen miljardin euron kestävyysvajeesta vuoteen 2029 mennessä. Nykyisellään sosiaali- ja terveydenhuollon vuotuiset kokonaiskustannukset ovat 22 miljardia euroa ja niiden vuotuinen kasvuvauhti on 2,4 prosenttia. Uudistuksen myötä ne saisivat kasvaa vain 0,9 prosenttia vuodessa, eli menojen vuosikasvu olisi nykyrahassa 500 miljoonan euron sijasta 220 miljoonaa. Kymmenen vuoden aikana kertyvä yhteenlaskettu säästö olisi täten noin 3 miljardia (10×280 miljoonaa euroa).

On syytä epäillä, että kunnianhimoinen säästötavoite ei toteudu, jos samaan aikaan pidetään kiinni sote-uudistuksen muista keskeisistä tavoitteista: ihmisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta sekä palvelujen yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden parantamisesta.  Epäilyksen perusteluina toimii kolme tekijää; ensinnäkin se, että terveydenhuoltojärjestelmän kustannukset ovat jo nyt kansainvälisesti vertaillen erittäin kilpailukykyiset. Sen lisäksi väestön ikärakenne kehittyy kustannuskehityksen kannalta erittäin epäedullisesti tulevan vuosikymmenen aikana, ja kolmanneksi valtavan suuren uudistuksen aiheuttamat siirtymäkustannukset tulevat todennäköisesti olemaan huomattavat (satoja miljoonia euroja) 2020-luvulla.

Continue reading

Vapaus valita

Juha Räikkä

Vapaus kuuluu käsitteenä samaan kategoriaan kuin vaikkapa ympäristöystävällisyys ja oikeudenmukaisuus. Vain harva ilmoittaa julkisesti vastustavansa ympäristöystävällisyyttä tai oikeudenmukaisuutta, ja sama pätee vapauteen. Olemme jokseenkin yksimielisiä siitä, että vapaus on hyvä asia – ainakin oikein tulkittuna ja järkevästi käytettynä.

Vapautta on kahta lajia. Sir Isaiah Berlin (1909–1997) opetti meille, että negatiivinen vapaus on vapautta esteistä ja muiden asettamista rajoituksista, kun taas positiivinen vapaus on vapautta johonkin, esimerkiksi itsensä toteuttamiseen. Molemmat vapauden lajit vaikuttavat tärkeiltä, vaikka tapana onkin arvuutella, kumpi niistä voisi olla toista tärkeämpi.

Suomessa vapaudesta on puhuttu viime aikoina paljon. Erityistä huomiota on saanut valinnanvapaus, joka on ollut yksi avainkäsitteistä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista koskevassa keskustelussa. Aihe on kuitenkin vanha ja perinteikäs, samoin kuin siihen liittyvät kysymykset.

Continue reading

Maailmanloppu vältetään välittämällä

Tapio Salakoski

Tänä aamuna herätessämme uuteen päivään maailma on taas yhden päivän lähempänä tuhoaan. Tai tuhoa ja tuhoa – pikemminkin uutta maailmanjärjestystä, jossa ihmistä ei enää tarvita. Eikä se ole välttämättä ole ollenkaan huono asia kenenkään muun mielestä paitsi meidän ihmisten.

Mistä näin synkät mietteet? Kuluneen viikon suurin uutinen oli fyysikko Stephen Hawkingin kuolema 14.3.2018. Kohtalon oikku on, että modernin tieteen isänä tunnetun Galileo Galilein kuoleman 300-vuotispäivänä 8.1.1942 syntynyt  Hawking kuoli tunnetuimman oppi-isänsä Albert Einsteinin syntymäpäivänä. Hawking oli kuollessaan 76-vuotias, mikä on yli 50 vuotta enemmän kuin mitä lääkärit ennustivat diagnosoidessaan 21-vuotiaan opiskelijan parantumattoman harvinaisen ALS-sairauden.

Toivoa sopii, että Hawking menee yhtä paljon pieleen omissa maailmanlopun ennustuksissaan. Hän on jo pitkään ennustanut, että ihmisellä on alle 1000 vuotta aikaa etsiä uusi koti ennen kuin Maa tuhoutuu. Ennuste perustuu yhtäältä luonnonkatastrofien väistämättömyyteen ja toisaalta ihmisen toimiin: väestön ja energiankulutuksen eksponentiaalisen kasvun seurauksiin. Viime vuonna hän korjasi ennustettaan dramaattisesti pudottamalla siitä yhden nollan pois: ihmisen armonaika onkin vain 100 vuotta.

Continue reading

Lasten ja nuorten hyvinvointi soten ja perusopetuksen yhteisenä päämääränä

Niina Junttila

Syntymäkohortti 1987 -aineistosta laskettiin hiljattain nuorten syrjäytymisen hintaa [i]. Kustannukset, jotka vain perusopetuksen varaan jääneillä nuorilla näyttäytyivät muita huomattavasti korkeampina, koostuivat pääasiallisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen, esimerkiksi lasten ja nuorten psykiatrisen sairaanhoidon, suuremmasta tarpeesta.

Koulu, joka perinteisesti on mielletty opetuksen ja oppimisen, ei niinkään hyvinvoinnin tukemisen keskipisteenä, nostettiin tulosten pohdinnassa vahvasti esille. Kirjoittajien mukaan arjessa tapahtuvalla hyvinvoinnin ja sosiaalisten suhteiden tukemisella voidaan ennaltaehkäistä tai ainakin vähentää ylisukupolvisesti siirtyneiden riskitekijöiden aiemmin ennalta määrätyksi ajateltua vaikutusta ja siten vähentää korjaavien ja viimesijaisten palveluiden kalliita kustannuksia.

Continue reading

Digitaalisuutta kaikkialle – asiointi helpommaksi?

Ville Leppänen

Olemme kaikki varmasti kuulleet digitalisaatiosta ja siitä, miten se levittäytyy kaikkialle yhteiskuntaan.  Digitalisaation avulla palvelut ovat joustavammin saatavilla – ajasta ja paikasta riippumatta. Digitalisaation nähdään usein myös tehostavan erilaisia toimintaprosesseja, kun “turha” ihmistyöpanos vapautuu tuottavampaan toimintaan.  Valtiovaltakin selkeästi näkee ilmiössä paljon hyviä mahdollisuuksia. Julkisten palveluiden digitalisoinnin kärkihankkeessa “rakennetaan julkiset palvelut käyttäjälähtöisiksi ja ensisijaisesti digitaalisiksi toimintatapoja uudistamalla”.  Vuosille 2017–2021 on laadittu Valtiovarainministeriön tiekartta yli sadasta digitaalisesta palvelusta.

Kansalaisen asioinnin laaja-alaisuuden tavoittelun myötä ymmärretään, että edellytyksenä on kansalaisen kyky käyttää näitä teknisiä laitteita. Pitkälti lähdetään siitä, että palveluiden käyttäminen on digitaalisuustaito, joka olennaisesti edellyttää tekniset välineet ja ylipäänsä laitteiden käyttötaidon osaamisen.  Tuomalla laitteita laajemmin käytettäväksi (esimerkiksi kirjastojen kautta) ja toisaalta tarjoamalla tekniseen käyttöön liittyvää tukea ja digitaitojen koulutusta ajatellaan saavutettavan laajasti kansalaisten kyky hoitaa asioitaan digitaalisesti. Rinnasteisesti: jos kansalaisilla on laajasti ajoneuvoja ja ajokortin osoittama ajotaito, voidaan yhteiskunnassa mahdollistaa hyvä kansalaislähtöinen itsenäinen liikkuminen.

Tämän näkemyksen haluan haastaa digitaalisten palveluiden yleisen käytön osalta. Käyttämisen ongelmat eivät ole vain laitteen saatavuus tai teknisiä käyttötaitoja, vaan ongelmat tulevat palveluun liittyvistä käsitteistä ja toiminnallisuuksista – niiden ymmärtämisen vaikeudesta.

Continue reading

Opettajankoulutuksen laadukas kaivovesi

Anu Warinowski

Yliopistojen rooli tämänhetkisessä koulutuksen kehittämistyössä on keskeinen. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi viime vuonna korkeakouluille 15 miljoonaa euroa opettajankoulutuksen kehittämiseen. Uudet opettajankoulutuksen kehittämishankkeet perustuvat ”ei kannettu vesi kaivossa pysy” -sananlaskun taustalla olevaan ajatukseen. Kehittämistä tehdään nimenomaan opettajankoulutusyksiköissä sekä opettajankoulutusyksiköiden johdolla, eikä ulkopuolelta käsin. Opettajankoulutuksen kehittämisessä keskiöön onkin nostettu tutkimusperustaisuus. Lisäksi ainutlaatuista tässä kehittämistyössä on sen laaja kansallinen yhteistyö eri yliopistojen välillä. Tavoitteena on pysyvämmät muutokset kaivoveden laadussa pinnan heilahduksen sijaan.

Continue reading

Turun yliopiston tekniikan koulutuksen laajentamisesta elinvoimaa koko alueelle

Turun yliopiston 98. vuosi on tullut täyteen. Se oli jälleen varsin vilkas toiminnan vuosi. Haluan lausua parhaimmat kiitokseni kaikille yliopistomme henkilöstöryhmille ja opiskelijoille. Olette tehneet hienoa työtä ja Turun yliopisto on edelleen vankistanut asemaansa suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen vahvana edustajana niin kotimaassa kuin maailmalla.

Turun yliopisto on parhaansa mukaan pyrkinyt tukemaan alueella virinnyttä positiivista rakennemuutosta. Emme ole kuitenkaan kovasta yrittämisestä huolimatta saaneet valtioneuvostolta lupaa laajentaa tekniikan koulutustamme, mikä olisi erittäin tärkeää koko Suomen ja eritoten Varsinais-Suomen parhaaksi. Kuluneen vuoden jälkeen olemme aikaisempaa vakuuttuneempia oman tekniikan koulutuksen laajentamistarpeesta.

Continue reading