Visio merestä

Kalle-Antti Suominen

Turun yliopiston strategiassa ”Meri ja merenkulku” on yksi tutkimuksen kuudesta temaattisesta kokonaisuudesta, joilla pyritään edistämään monitieteistä tutkimusta. Vastaavasti Åbo Akademilla ”Havet” on yksi neljästä yliopiston vahvuusalueesta. Molemmat yliopistot ovat saaneet merkittävää profiloitumisrahoitusta tälle teemalle Suomen Akatemialta viime vuosina. Tätä rahoitusta haettaessa yliopistot ovatkin jo tehneet hyvää yhteistyötä.

Yliopistojen tekemä meren ja merenkulun nosto keskeiseksi teemaksi strategioihinsa on Suomessa ainutlaatuinen. Se perustuu yliopistojen monipuoliseen toimintaan mereen liittyvän tutkimuksen eri osa-alueilla sekä Länsirannikon vahvaan meriteollisuuden ja merenkulun toimintaan. Saaristomme ja rannikkoalueemme ovat aarreaitta niin luonnon kuin kulttuurin tutkimukselle. Yliopistojen tutkimusasemat, kuten Husö, Korpoström ja Seili, antavat lujan pohjan Itämeren tutkimukseen. Vahvan laivanrakennuksen ja satamatoiminnan ohella autonomisten laivojen kehittäminen ja siihen liittyvät moninaiset juridiset, liiketoiminnalliset ja tekniset haasteet ovat olleet hyvin esillä tulevaisuuteen tähtäävässä toiminnassa alueellamme.

Saamallaan Suomen Akatemian rahoituksella Åbo Akademi ja Turun yliopisto ovat rekrytoineet apulaisprofessoreita ja vierailevia professoreita. Viime torstaina (22.11.) pidettiin ensimmäinen yliopistojen yhteinen monitieteinen seminaari, jossa kuusi uutta apulaisprofessoria kertoi kukin tutkimusteemoistaan aina kulttuurista meribiologiaan ja teknologisesta ennakoinnista genetiikkaan. Seminaarin sisältö ja siellä käyty innostunut keskustelu kertoi ennen kaikkea mahdollisuuksista tehdä meriteeman sisällä aivan uutta monitieteistä tutkimusta. Edessämme on uuden ja verkostoituvan tutkijasukupolven nousu.

Yliopistot antavat tutkimukseen perustavaa koulutusta. Meri ja merenkulku ei ole koulutuksen muotoilun kannalta helpoin aihe, mutta poikkileikkaavana teemana se on ehdottomasti kiinnostava. Tästäkin keskustelimme seminaarissa. Sopivasti ja harkiten rakentamalla voisi syntyä esimerkiksi monipuolinen kansainvälinen maisteriohjelma, mieluiten yliopistojen yhteisenä toimintana – teemmehän jo yhteistyötä Finland Universityn kautta kansainvälisten ohjelmiemme markkinoinnissa.

Parhaimman ja nopeimmin toteutettavan mahdollisuuden merialan koulutuksessa tarjoaa kuitenkin jatkuva oppiminen, jonka merkitys yliopistojen toiminnassa ja rahoituksessa kasvaa koko ajan. Erilaisten moduulien tuottaminen niin tutkintokoulutuksen kuin jatkuvan oppimisen tarpeisiin tarjoaa hyvän alustan tuoda merinäkökulmaa eri aloille. Lisääntyvä digitaalisten menetelmien käyttö varmistaisi, että tarjottavan koulutuksen saavutettavuus ja vaikuttavuus eivät jää vain alueellisiksi ilmiöiksi.

Meren ja merenkulun tutkimus on esillä myös, kun toimimme Yhdistyneiden kansakuntien määrittelemien kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) edistämiseksi. Vierailin äskettäin Brysselissä tuomassa esiin Helsingin ja Tampereen yliopistojen kanssa näkemyksiämme koskien seuraavaa Euroopan komission tutkimuksen puiteohjelmaa ilmastonmuutokseen ja ruokaan liittyen. Kestävän kehityksen tavoitteita on seitsemäntoista ja niillä on selvästi vahva rooli puiteohjelman sisällön määrittelyssä. Ylitse muiden näyttää kuitenkin nousevan ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin kohdistuva tutkimus, johon halutaan suunnata peräti 35 % koko puiteohjelman rahoituksesta.

Näkyvyys ja vaikuttavuus pelkästään kotimaassa ei ole riittävä tavoite Åbo Akademille ja Turun yliopistolle. Yliopistoissa tehdään vahvaa kansainvälisesti arvostettua ja verkottunutta tutkimusta. Tuomalla esiin erilaisia monitieteisiä näkökulmia ja erityisesti korostamalla Itämerta yhtenä Euroopan sisämeristä voimme parantaa entistä enemmän kansainvälisyyttämme. Kuten omat tutkijamme ovat todenneet, Itämeri on aikakone, joka tuo esiin muiden merialueiden mahdollisen tulevaisuuden. Kiinnostus Itämereen ei rajoitu pelkästään ympäristöasioihin, sillä se on myös vilkkaan ja monimuotoisen laivaliikenteen väylä, ja alueen geopoliittinen merkitys näyttää koko ajan kasvavan.

Suomen korkeakoulut ovat yhdessä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tehneet yhteistä korkeakoululaitoksen ja tutkimuksen kansallista visiota vuodelle 2030. Eräs tavoitteista on, että Suomeen syntyy kansainvälisesti vetovoimaisia, eri toimijoita yhdistäviä tutkimus- ja innovaatiokeskittymiä. Turun alueen korkeakoulut, julkiset toimijat, järjestöt ja yritykset voivat yhdistää voimansa ja tuoda esiin selkeästi, että mereen ja merenkulkuun liittyen meillä on jo tällainen keskittymä.

Kalle-Antti Suominen
Kirjoittaja on Turun yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori

Categories: Monitieteisyys, Strategia, TutkimusKeywords: , , , ,

2 vastausta artikkeliin “Visio merestä”

  1. Miksi, tarkalleen ottaen, ”näkyvyys ja vaikuttavuus pelkästään kotimaassa ei ole riittävä tavoite TY:lle ja ÅA:lle”? Mikä määrä ”kansainvälisyyttä” on tarpeeksi hyvä? Onko kansainvälisyys itseisarvoinen maineen mittari ja kaikki suomalaisen tekemä jotenkin lähtökohtaisesti kelvotonta, vai pitäisikö sen olla pikemminkin väline johonkin – kuten tutkimuksen tekemiseen?

    Tässäkin kirjoituksessa mainitaan viidesti ”kansainvälisyys” aika vähäisellä substanssilla. Kun puhutaan koulutuksesta, niin jo nyt on nähtävissä, että kansainväliset so. englanninkieliset maisteriohjelmat ovat uhka suomenkielisten opiskelijoiden jo perustuslainkin takaamalle oikeudella saada suomenkielistä opetusta, ja tätä kautta suomen kielelle laajemmin. On tietysti mukavaa, jos tällaisia ohjelmia voitaisiin tietyillä edellytyksillä kaupata vaikkapa Finland Universityn kautta jollekin, joka suostuu niistä maksamaan. Tosiasia kuitenkin vaikuttaa olevan, että tiedekunnat eivät suinkaan järjestä näitä maisterikoulutuksia erikseen, vaan de facto muuttavat myös suomenkielisten opetuksen englanninkieliseksi. Jos viitsiminen tai resurssit eivät siis riitä nykyistenkään ohjelmien pyörittämiseen ilman että lapsi lentää pesuveden mukana ja oma minuus ja vastuut katoavat sen edessä, että halutaan kilpailla maineesta ulkomaisten yliopistojen kanssa.

    Kun puhutaan *kansallisesta* visiosta, niin lienee syytä odottaa, että se palvelee myös jotain kansallista intressiä. Kun huomioidaan, että yliopistojen saamasta rahoituksesta valtaosa on julkista ja suuri osa siitä jaetaan yliopistojen koulutustehtävän perusteella, on oikeutettua vaatia, että yliopisto huomioi myös kansallisen (lakiinkin kirjatun) erityistehtävänsä ja velvollisuutensa juuri suomalaisten kouluttajana. Tällaisen julkisen palvelun tuottaminen ei vain harmillisesti tunnu kovin arvovaltaiselta tai mediaseksikkäältä, koska siihen panostamisesta ja sen arvostamisesta puhutaan vähän suhteessa tutkimukseen. Koulutuksen painoarvo rahoituksessa on kuitenkin jopa suurempi kuin tutkimuksen. Tähän soisi tulevan muutoksen. Asiasta ei toki voi syyttää vain yliopistoa, sillä onhan poliittinen järjestelmäkin tuottanut rahoitusmallissaan yliopistolle insentiivejä toimia niin kuin toimii. Tähän yritysjohtajan rooliin ei silti tarvitsisi aivan niin innolla asettua. Myöskään tutkimuksen puolella ei tulisi pudota siihen sudenkuoppaan, että ajatellaan kaiken ulkomailta tulevan olevan automaattisesti parempaa kuin kotimaisen (toki myös toisin päin). Kansainvälisyys on parempi renki kuin isäntä.

  2. Kiitokset kommenteista. On toki tärkeää että kansalliskielten asemasta koulutuksessa ja tieteessä huolehditaan, ja asia onkin viime aikoina ollut esillä julkisuudessa. Mahdollinen merialaan liittyvä kansainvälinen koulutus tuskin aiheuttaa tässä suurta uhkaa. Maisteriohjelmien suhteen on aina vaikea arvioida todellista kysyntää, vasta toteutuksessa se selviää. Kansalliset ja kansainväliset näkökulmat eivät ole vastakkaisia vaan molempia voidaan tarkastella yhdessä. Erityisesti mereen liittyvät asiat kuten ympäristönsuojelu ja laivaliikenne ovat luonteeltaan kansainvälisiä ja on vaikea tehdä mitään merkittävää ilman yhteistyötä. Kansainvälistyminen on keino viedä kansallista näkökulmaamme sinne missä asioita päätetään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *