Kuukausi: helmikuu 2019

Kestävä kehitys syntyy monialaisesta osaamisesta ja mielikuvituksellisesta teknologiasta

Tapio Salakoski

Kestävän kehityksen ideologia on jo pitkään vaikuttanut merkittävästi teknis-luonnontieteellisen tutkimuksen suuntaan ja kehitystyön tavoitteisiin yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa. Viime vuosina kestävän kehityksen arvot ovat nousseet tapetille myös talouden ja liiketoiminnan näkökulmasta. Niin valtiot ja suuryhtiöt kuin yksittäiset kuluttajatkin tekevät strategisia linjauksia ja käytännön ostopäätöksiä aiempaa useammin ja selkeämmin arvopohjalta. Globaalit megauhat ovat muuttaneet tavoitteiden sävyä: siinä missä ennen tieteen ja teknologian keinoin tavoiteltiin abstraktisti auvoisampaa tulevaisuutta, nyt tutkimus- ja kehitystyössä keskitytään konkreettisten ja yhä synkempien uhkakuvien torjuntaan.

Vaikka monien ympäristöä uhkaavien ongelmien voidaankin katsoa johtuvan ihmisten lisääntymisen ja elintason nousun ohella teknologian väärinkäytöstä, on vaikea ajatella niiden selättämistä ilman tieteellistä tutkimusta ja teknologista kehitystä. Kuluttamisen vähentäminen ei yksinkertaisesti riitä ratkaisuksi monestakaan syystä: kehittyvillä mailla on oikeus tasavertaiseen tulevaisuuteen kehittyneiden maiden kanssa, ja rikkaiden länsimaiden kansalaiset eivät mukisematta niele aineellisen elintason laskua. Sen sijaan ympäristöystävällinen, ihmisen terveyttä ja hyvinvointia lisäävä teknologia on kaikkien hyväksyttävissä – ainakin jos se ei ole merkittävästi vanhempaa teknologiaa kalliimpaa. Parhaimmillaan puhtaasta teknologiasta voi luoda uutta bisnestä.

Continue reading

Kauratutkimus edistää sekä kansanterveyttä että kansantaloutta

Kaisa Linderborg

Suomalainen kaura ja siitä valmistetut elintarvikkeet ovat ansaitussa nosteessa. Kauran kulutus Suomessa kasvaa kymmenen prosentin vuosivauhtia, mikä on positiivista niin käyttäjän terveydelle, Suomen ruokahuollon omavaraisuusasteelle kuin kansantaloudelle.

Elintarviketieteilijänä voin vain kannustaa kauran käyttöön, sillä kauran ravintoarvot ovat erinomaiset. Kauran kuitupitoisuus on korkea, ja sen sisältämä rasva on pääasiassa monityydyttymätöntä. Kauran proteiineissa on runsaasti välttämättömiä aminohappoja, ja siksi se on erinomainen lisä esimerkiksi kasvisruokavaliota noudattavien ruokavalioon.

Continue reading

Visiosta strategiaan

Kalle-Antti Suominen

Opetus- ja kulttuuriministeriön jakaa korkeakouluille vuosittain perusrahoitusta mallilla, joka korostaa opetuksen ja tutkimuksen tuloksia sekä menestystä täydentävän tutkimusrahoituksen hankinnassa. Tätä rahoitusmallia on vuosien varrella muutettu eri tavoin mutta sen perusperiaatteet ovat säilyneet aika hyvin.

Menneeseen katsovan osuuden lisäksi rahoitusmalliin kuuluu strateginen osuus, joka jaetaan korkeakoulujen tulevaisuuden suunnitelmien eli strategioiden perusteella neljän vuoden jaksoille, kuten 2013–2016 ja 2017–2020. Tätä osuutta on kritisoitu etenkin läpinäkyvyyden ja vuorovaikutteisuuden puutteen vuoksi.

Perinteisesti korkeakoulut ovat laatineet strategiansa itsenäisesti ja ilman ministeriön ohjausta. Toisaalta korkeakoulujen toiminnan kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jossa neljä vuotta on varsin lyhyt jakso. Tämä on kuitenkin muuttumassa.

Continue reading

Suuret unelmat ja Uuden ajan alku uutena alkuna – Turun yliopistossa ja koko Suomessa

Saara Penttinen

Harvoin huomaa kuin vahingossa laittaneensa liikkeelle jotain merkittävää, töytäisseensä niin sanotusti nukkuvaa karhua, joka ei kuitenkaan ole tästä ärsyyntynyt, vaan kaikeksi yllätykseksi päinvastoin toivottanut lämpimästi tervetulleeksi, tarjonnut lasillisen kuohuvaa ja pyytänyt vierailemaan toistekin.

Jotain tällaista koimme viime viikon 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivillä. Kun viime kesänä ideoimme Suomen historian yliopisto-opettaja Mari Välimäen kanssa (toden totta Dynamon jonossa) tapaamista kyseisten aikakausien tutkijoille, toiveemme olivat varsin vaatimattomat: kenties iltapäivän mittainen seminaari, korkeintaan parikymmentä osallistujaa. Ajatuksemme saama suosio yllätti meidät täysin. Saimme yhteydenottoja ympäri Suomea, lähes kaikista Suomen yliopistoista ja muista instituutioista yli oppiainerajojen, ja mikä tärkeintä: kaikilta eri akateemisen uran vaiheessa olevilta henkilöiltä professoreista dosentteihin ja maisteriopiskelijoista jatko-opiskelijoihin.

Kuulin jonkun vihjaisevan, että juuri meidän akateeminen ”noviisiutemme” herätti positiivisia reaktioita: olihan alkuun panevana voimana meille puhtaasti se, että halusimme saada Suomen 1500- ja 1600-lukujen tutkijat tapaamaan toisensa ja kenties pohtimaan tulevaa yhteistyötä.

Continue reading