Kuukausi: maaliskuu 2019

Kun sademetsä palaa

Hanna Tuomisto

Sademetsä ei pala, siellähän sataa aina. Mutta nyt Amazonia oli tulessa. Maantien varrella näkyi palojen korventamaa kasvillisuutta niin pitkälle kuin silmä kantoi, ja paikoitellen metsästä nousi savupatsaita. Horisontti peittyi kellanharmaaseen savu-usvaan.

Olimme menossa Paran osavaltiossa Brasiliassa sijaitsevalle biologiselle asemalle selvittämään, mitä kasvilajeja alueen sademetsissä esiintyy. Työ oli osa Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmän toimintaa, jonka pitkäjänteisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä trooppisten sademetsien elonkirjosta eli biodiversiteetistä.

Continue reading

Voimaa kansainvälisistä verkostoista

Riitta Pyykkö

Yliopistojen toiminta tapahtuu yhä useammin verkostoissa, niin paikallisissa ja kansallisissa kuin kansanvälisissä. Turussa yhteistyö alueen korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kesken on tiivistä, ja kehitämme koulutusta sekä teemme tutkimustyötä kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Yhdessä olemme enemmän.

Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat vuodesta 1995 kuuluneet myös arvostettujen eurooppalaisten yliopistojen Coimbra-verkostoon. Verkosto perustettiin vuonna 1985 ja siinä on tällä hetkellä 39 jäsentä, jotka edustavat 23 Euroopan maata. Kaikki ovat vanhoja monitieteisiä ja kansainvälisiä yliopistoja – tässä joukossa me satavuotiaat kuulumme nuorisoon. Esimerkiksi viime vuonna verkoston vuosikokous järjestettiin Salamancassa yliopiston 800-vuotisjuhlavuonna. Tänä vuonna verkosto kokoontuu Krakovassa Jagellon yliopistossa, joka on perustettu vuonna 1363. Tunnustettava on, että olemme hyödyntäneet verkostoon pääsemisessä Turun Akatemian perintöä.

Continue reading

Maailma on kaunis, mutta elonkirjo ehtyy

Ilari E. Sääksjärvi

Kävin tiistainaamuna Velkuan kyläkoululla keskustelemassa lasten kanssa luonnon monimuotoisuudesta, hyönteisistä ja sademetsistä. Vierailun jälkeen olin jälleen kerran haltioitunut siitä, kuinka paljon lapset tietävät luonnon monimuotoisuudesta eli elonkirjosta. Mitä hurjempi ötökkä, sen kirkkaammin heidän silmänsä loistavat. Maapallon tulevaisuus näytti taas valoisammalta! Kunpa me aikuiset osaisimme vielä isoinakin suhtautua maailmaan lasten ja nuorten lailla. Olen kuunnellut heitä jo vuosien ajan vieraillessani päiväkodeissa, kouluissa ja lukioissa – ja oppinut paljon.

Pari viikkoa sitten julkistettiin Helsingissä Säätytalolla Suomen eliölajiston uhanalaisuusarviointi, eli niin sanottu punainen kirja. Sain kunnian esitelmöidä tilaisuudessa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä. Mietin pitkään esitykseni keihäänkärkiä ja päätin turvautua koululaisten apuun.

Continue reading

Ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset maahanmuuttopoliittisina perusteluina

Jani Sinokki

Viime aikoina erityisesti ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat herättäneet huomiota. Oulussa paljastui useita tapauksia, joissa uhreina on kantasuomalaisia nuoria ja lapsia ja tekijänä ulkomaalaistaustainen mies. Vastaavat tapaukset näyttävät saaneen paljon tilaa mediassa esimerkiksi verrattuna kantasuomalaisten tekemiin seksuaalirikoksiin, ja herättävät selvästi erityistä närkästystä.

On esitetty, että koska ulkomaalaiset ja erityisesti muutamien maiden kansalaiset ovat merkittävästi yliedustettuina seksuaalirikostilastoissa, pitäisi nimenomaan ulkomaalaisten tekemiin seksuaalirikoksiin pyrkiä vaikuttamaan maahanmuuttopolitiikalla. Koska monet poliittiset toimintavaihtoehdot (toisin kuin rikosseuraamukset) kohdistuisivat kaikkiin ulkomaalaisiin, tai johonkin tiettyyn yleisempään riskiryhmään, eikä vain rikoksia tehneisiin yksilöihin, vaikuttavat tällaiset esitykset toisten silmissä syrjiviltä, jopa rasistisilta.

Kokonaisiin ryhmiin kohdistuvien rajoitteiden tai varotoimenpiteiden hyväksyttävyyden tai niiden mahdollisen rasistisuuden arviointi ei kuitenkaan ole helppoa, ja edellyttää ilmiön tarkempaa tarkastelua. Ihmisryhmien tilastollinen kohtelu ei välttämättä ole syrjivää, mutta sen täytyy perustua tilastollisesti osoitettaville selville hyödyille.

Continue reading

Luottamuksen rakentajat

Juha Räikkä

Menestyksekkään yhteistoiminnan perustana on osapuolten välinen luottamus. Tämä väite pitänee tavallisesti paikkansa, vaikkei olekaan ihan selvää, mitä luottamuksella ja luotettavuudella aina tarkoitetaan.

Luottamukseen liittyy haavoittuvuus. Luottaessaan toiseen ihminen voi tulla petetyksi. Luotettuun suhtaudutaan toiveikkaasti ja luotettua pidetään myös kyvykkäänä tekemään asia, jonka vuoksi häneen luotetaan.

Luotettavuutta pidetään tavallisesti hyveenä – esimerkiksi työyhteisöissä. Hiukan vähemmän yleinen havainto on, että myös kyky luottaa näyttäisi olevan tietynlainen hyve. On ansiokasta pystyä luottamaan. Luottaa osaa vain rohkea.

Continue reading

Pehmoa vai pelottavaa?

Niina Junttila

Autonomian ja kyvykkyyskokemusten ohella ihmisen kolmeen psykologiseen perustarpeeseen kuuluu tarve tuulla kuulluksi, kohdatuksi, nähdyksi ja noteeratuksi. Autonomian ja kyvykkyydenkokemusten tarpeellisuudesta ei juurikaan kiistellä, mutta kohtaaminen herättää usein varsin vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Toisten mielestä se on pehmoa – jotakin, joka ei kuulu kouluun tai opiskeluun, saati sitten tieteen tai liike-elämän tehokkuuteen. Osa kokee sen pelottavaksi. Joko siksi, ettei siihen itse uskalla tai siksi, että on jo liian pitkään jäänyt siitä paitsi.

Lukuisten tutkimusten mukaan kohtaamattomuus satuttaa ja sairastuttaa ja tulee yhteiskunnallemme aivan liian kalliiksi. Siksi esimerkiksi Britanniaan perustettiin yksinäisyysministerin tehtävä.

Continue reading

Tiedettä kansalaisille – kansalaisten tiedettä

Anne Kumpula

Kestävä kehitys laaja-alaisena yhteiskunnallisena prosessina edellyttää eri tahojen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Lähtökohta tiivistyy myös kestävän kehityksen tavoitteeseen sisältyvään ajatukseen jokaisen oikeudesta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Ympäristökeskustelussa teema on ollut keskeinen jo 1960-luvulla virinneestä ympäristöheräämisestä lähtien.  Lainsäädännössä osallistumisoikeudet tunnustettiin laajamittaisesti kuitenkin vasta 2000-luvun taitteessa. Tuolloin myös Suomessa ympäristölaeissa laajennettiin niiden piiriä, joilla on oikeus hankkeen tai suunnitelman valmisteluvaiheessa esittää käsityksensä ja muistutuksensa sekä muutoksenhakuoikeus.  Tunnetuin esimerkki osallistavasta ja eri tahojen vuorovaikutusta korostavasta sääntelystä on kaavoitusta sääntelevä maankäyttö- ja rakennuslaki.

Uudistuneen sääntelyn periaatteellinen muutos ilmenee siten, että vaikutusmahdollisuudet on turvattu myös niille kansalaisille tai kansalaisyhteiskunnan toimijoille – esimerkiksi yhdistyksille, joiden tavoitteena on edistää yleisiä ympäristöetuja, kuten rakennetun ympäristön suojelua, luonnonarvojen säilyttämistä, alueiden virkistyskäyttöä tai kevyen liikenteen väylien lisäämistä. Aiemmin lähtökohtana oli, että osallistuminen on turvattava yksinomaan niille, joilla oli asiassa yksityisiä, esimerkiksi maanomistukseen liittyviä intressejä turvattavanaan.

Continue reading