Kun sademetsä palaa

Hanna Tuomisto

Sademetsä ei pala, siellähän sataa aina. Mutta nyt Amazonia oli tulessa. Maantien varrella näkyi palojen korventamaa kasvillisuutta niin pitkälle kuin silmä kantoi, ja paikoitellen metsästä nousi savupatsaita. Horisontti peittyi kellanharmaaseen savu-usvaan.

Olimme menossa Paran osavaltiossa Brasiliassa sijaitsevalle biologiselle asemalle selvittämään, mitä kasvilajeja alueen sademetsissä esiintyy. Työ oli osa Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmän toimintaa, jonka pitkäjänteisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä trooppisten sademetsien elonkirjosta eli biodiversiteetistä.

Tutkimuslinjan perustamiseen soveltuvien metsäalueiden löytäminen oli vaikeaa, koska alueella oli ollut poikkeuksellisen paljon metsäpaloja. Kahdesti tutkimuslinjamme osuivat keskellä metsää tulirintamaan: ensimmäisellä kerralla onnistuimme mutkitellen saamaan linjan valmiiksi, toisella kerralla palamatta jäänyt metsäalue oli niin pieni, ettei linjamme mahtunut sinne.

Palaneen ja palavan sademetsän näkeminen oli pysäyttävä kokemus. Tätäkö on ilmastonmuutos käytännössä? Näkemämme metsäpalot liittyivät vuosien 2015–2016 ennätyksellisen rajuun El Niño -sääilmiöön. Sen aikana mitattiin erityisesti Amazonian pohjois- ja itäosissa poikkeuksellisen pieniä sademääriä ja poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja, joten metsäpalot levisivät alueille, joilla niitä ei yleensä esiinny. Samaan aikaan Perussa, Ecuadorissa ja Argentiinassa kärsittiin tavallista tuhoisammista tulvista.

Koska El Niño -ilmiön kehittyminen liittyy meriveden lämpötilan nousuun Tyynellä valtamerellä, on mahdollista, että tulevaisuudessa siihen liittyvät sään ääri-ilmiöt voimistuvat edelleen. Toisaalta tällaisen syklisen ja monimutkaisen ilmiön mallintaminen on hyvin vaikeaa, eikä varmoja ennusteita ole.

Sademetsät riippuvaisia sateista — ja sateet metsistä

Se, mitä Amazoniassa tapahtuu, heijastuu joka tapauksessa myös muualle. Amazonian sademetsä on pitkään ollut hiilinielu, joka sitoo ilman hiilidioksidia maaperään ja kasvillisuuteen enemmän kuin sitä vapautuu soluhengityksen ja lahoamisen myötä. Seurantatutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että El Niño -aikoina kuivuus vähentää puiden kasvua eli hiilinielun tehoa. Lisäksi metsäpaloissa sademetsän hiilivarastosta vapautuu suuria määriä hiilidioksidia takaisin ilmakehään.

Poikkeuksellisen kuivuuden takia sademetsäänkin voi kertyä kuolleita lehtiä, jotka palavat helposti. Kuva: Hanna Tuomisto.

 

Kohtalonkysymys onkin, mennäänkö jossain vaiheessa sellaisen kriittisen pisteen yli, että ilmasto muuttuu sademetsäoloihin sopeutuneille kasveille liian kuivaksi. Jos näin käy, syntyy itseään ruokkiva kierre: kosteita oloja vaativat lajit häviävät, ja metsän rakenne muuttuu kuivuuteen sopeutumisen myötä matalammaksi ja harvemmaksi. Samalla metsän sitoman hiilen määrä vähenee, ja erotus vapautuu ilmakehään hiilidioksidina, mikä lämmittää ilmastoa entisestään.

Suuri osa Amazonian alueen sateesta on metsän itsensä tuottamaa. Puut sitovat vettä ja haihduttavat sen takaisin ilmakehään, jossa se tiivistyy taas sateeksi. Ilman puiden vaikutusta vesi virtaisi paljon nopeammin jokia pitkin mereen, joten sekä ekosysteemin itsensä että ihmisten käytettävissä olevan makean veden määrä olisi paljon nykyistä pienempi.

Tutkimusten mukaan Amazonian metsien kosteuspumppu kasvattaa sademääriä myös Kaakkois-Brasilian rannikkosademetsän alueella. Siellä sijaitsee mm. São Paulon suurkaupunki, jonka yli 10-miljoonaista väestöä uhkasi 2015–2016 vesikriisi: kuivuuden takia vedenpinta laski kriittiselle tasolle tekoaltaissa, joista kaupunki ottaa käyttövetensä.

Maailmanlaajuisesti kasvi- ja eläinlajeja on eniten siellä, missä veden saanti on turvattu ympäri vuoden eikä lämpötila koskaan laske pakkasen puolelle. Näitä alueita ovat erityisesti trooppiset sademetsät. Siksi se, mitä sademetsille tapahtuu, on koko maailman elonkirjon kannalta oleellinen kysymys.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista, ajatellaan usein pelkästään lämpenemistä. Amazonian kannalta oleellisempaa voi kuitenkin olla, säilyykö ilmaston kosteus. Lajit saattaisivat hyvinkin kestää nykyistä korkeampia lämpötiloja, jos säännölliset sateet lisääntyisivät vastaavasti. Useimmat ilmastomallit kuitenkin ennustavat Amazoniaan sekä kuumempaa että kuivempaa, mikä on sademetsän kosteuteen sopeutuneille lajeille huono yhdistelmä.

Tällä hetkellä on hyvin vaikea ennustaa, miten sademetsien lajit reagoisivat erilaisiin muutoksiin ilmastossa. Edes lajien nykyisiä levinneisyyksiä ei kunnolla tunneta, saati että ymmärtäisimme miten eri ilmastotekijät niihin vaikuttavat. Näihinkin kysymyksiin yritämme Amazon-tutkimusryhmässä löytää vastauksia.

Biomassan käyttö uhkaa biodiversiteettiä

Amazonian elonkirjon kannalta suurin uhka ei kuitenkaan ole ilmastonmuutos vaan paljon konkreettisemmat ihmistoiminnan muodot. Maailmankaupassa on kysyntää mm. lihalle ja eurooppalaisen karjan kasvattamiseen käytettävälle soijalle, ja niitä varten raivataan koko ajan uutta viljelyalaa hävittämällä metsää.

Myös ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä tehdään asioita, joiden vaikutus on sademetsien kannalta tuhoisa. Metsää on muutettu sokeriruokoviljelmiksi ja öljypalmuplantaaseiksi, kun liikenteeseen halutaan lisää biopolttoainetta eli etanolia ja biodieseliä. Vaikka fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energianlähteillä olisi sinänsä toivottavaa, tätä ei pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä.

Biopolttoaineiden hiilitase on nykytiedon mukaan paljon heikompi kuin aiemmin kuviteltiin, eli niiden hiilidioksidipäästöt saattavat olla jopa suuremmat kuin fossiilisten polttoaineiden. Ainakin vaikutukset elolliseen luontoon ovat selvästi suuremmat, kun polttoaine koostuu elollisesta luonnosta itsestään. Siksi sellaisista direktiiveistä, jotka velvoittavat lisäämään fossiilisiin polttoaineisiin biopolttoainetta, saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Biodiversiteetti on liian arvokasta polttoaineeksi.

Hanna Tuomisto
Kirjoittaja on Turun yliopiston kasviekologian professori. Hän johtaa Amazon-tutkimusryhmää ja tutkii erityisesti Amazonian sademetsien kasvillisuutta ja kasvilajien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Categories: Kansainvälisyys, Tiede, Yhteiskunnallinen vuorovaikutusKeywords: , , ,

4 vastausta artikkeliin “Kun sademetsä palaa”

  1. Jukka Salo: Amazonian palojen sosioekonomia on ilmastoskenaariota tärkeämpi selittävä tekijä tutkijan havainnolle. Suomalainen ekologi näkee metsän palavan koska hän liikkuu sademetsään linjattua tietä pitkin. Tiet Brasiliassa on avattu vain osin kulkemista varten. Suuremmat syyt ovat metsien avaaminen talouselämälle ja agro/metsäbisnekselle. Ynnä väestönkasvu, poliitttinen ja uskonnollinen vihamielisyys alkuperäisluontoa kohtaan ja myriadit muut sosioekonomiset seikat. Näiden perusteiden heikko ymmärrys ajaa akateemiset ekologit marginaaaliin silloin kun haetaan ratkaisuja ongelmille.

    • Kuten kirjoituksessani mainitsin, ihmisen suora toiminta on sademetsille paljon suurempi uhka kuin ilmastonmuutos: valtaosa metsänhävityksestä on tahallista, ja sen takana ovat taloudelliset intressit. Sitä en tullut maininneeksi, että sademetsäalueella ei ole spontaaneja metsäpaloja, vaan tuli on aina ihmisen sytyttämä. On aivan totta, että metsäpaloja on enemmän teiden varsilla kuin syrjäisemmillä alueilla, ja että teitä on avattu ja avataan edelleen siksi, että näin helpotetaan metsän raivaamista viljely- ja laidunalueiksi. Nämä alueet perustetaan yleensä kaskeamalla, ja sekä ihmiset että kasket keskittyvät teiden varsille. Tarvitaan kuitenkin tavanomaista rankempi kuivuus, jotta tuli pystyisi karkaamaan kaskialueilta ja leviämään syvälle yhtenäisen metsäalueen sisälle, sillä luonnontilaisessa sademetsässä on tavallisesti vain vähän kariketta ja sekin on niin kosteaa, ettei se hevin pala. Mikäli ilmastonmuutos ja metsänhävitys johtavat Amazoniassa ilmaston kuivumiseen, jäljelle jäävien metsien alttius metsäpaloille lisääntyy, mikä entisestään vähentää sademetsäoloihin sopeutuneiden lajien elinmahdollisuuksia.

      Viime kädessä paikalliset toimijat ratkaisevat, kaatuuko metsä vai ei. Siksi sosioekonomiset tekijät ovat todellakin tärkeitä. Eturistiriitojen takia ne ovat myös erittäin monimutkaisia. Usein teollinen maatalous ajaa metsien raivaamista, kun taas alkuperäisväestöt puolustavat metsien säilyttämistä. Metsäalueilla sijaitsevien kyläyhteisöjen asenteet riippuvat paljon paikallisista olosuhteista ja siitä, miten he kokevat muiden toimijoiden kohtelevan heitä ja heidän oikeuksiaan. Amazon-tutkimusryhmässä on selvitetty yhdessä paikallisten kanssa myös sitä, mihin heidän suunnittelemansa metsästykseltä rauhoitetut alueet kannattaisi sijoittaa, jotta ne mahdollisimman hyvin turvaisivat riistakantojen säilymistä.

      Valtiotason metsäpolitiikka ohjaa erityisesti suuria toimijoita. 2000-luvulla Brasiliassa on määrätietoisesti pyritty vähentämään metsänhävitystä, ja siinä on myös onnistuttu. Aivan viime aikoina politiikka on kuitenkin muuttunut, ja Brasilian uuden presidentin agendalla on mm. edistää metsien raivaamista, vähentää alkuperäiskansojen oikeuksia perinteisiin metsäalueisiinsa ja purkaa ympäristöhallintoa ja -lainsäädäntöä. Nämä ovat asioita, joihin maan ulkopuolelta voi vaikuttaa vain epäsuorasti, kuten kulutusvalintojen, yhteistyön ja kansainvälisten sopimusten kautta.

  2. Komppaan erityisesti artikkelin viimeistä kappaletta. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen hinnalla millä hyvänsä voi viedä lapsen pesuveden mukana. Liiallinen keskittyminen hiilidioksidin vähentämiseen uhkaa kokonaisvaltaista luonnonsuojelua.

  3. Globaalisti yksinkertainen vastaus olisi vähentää kulutusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *