Elatusapu ja elatustuki kuuluvat myös köyhimmille lapsille

Mia Hakovirta, Heikki Hiilamo & Merita Jokela
Mia Hakovirta
Heikki Hiilamo
Merita Jokela

 

 

 

 

 

 

Lasten köyhyys on yleistynyt monissa länsimaissa viime vuosikymmeninä. Siitä kärsivät erityisesti yksinhuoltajaperheet, joista suurin osa on äitien ja lasten muodostamia perheitä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 yhden huoltajan talouteen kuuluvista lapsista reilu viidennes kuului pienituloisiin kotitalouksiin.  Lähes neljännes yksinhuoltajaperheistä saa perustoimentulotukea.

Toimeentulotuki on sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen taloudellinen turva. Sen tarkoituksena on turvata välttämätön toimeentulo niille, joiden tulot jäävät alle yhteiskunnan asettaman minimitason. Nykyinen tapa ottaa huomioon elatusapu ja -tuki toimeentulotuen määrää arvioitaessa heikentää köyhimpien lasten tilannetta.

Elatuslain mukaan lapsella on oikeus elatukseen molemmilta vanhemmiltaan, mutta vanhempien asuessa erillään lapselle voidaan vahvistaa maksettavaksi elatusapua. Mikäli toinen vanhemmista ei kykene huolehtimaan lapsen elatuksesta tai laiminlyö elatusavun maksamisen, lapsella on oikeus saada yhteiskunnan maksamaa elatustukea joko täysimääräisenä tai vähennettynä. Suomessa noin 80 prosenttia yksinhuoltajaäideistä saa joko elatusapua tai elatustukea tai molempia.

Jos yksinhuoltajat eivät saa toimeentulotukea, elatusvelvollisen maksama elatusapu ja elatustuki nostavat yksinhuoltajaperheiden tulotasoa. Ongelmia syntyy silloin, kun yksinhuoltajat saavat sekä lapsen elatusapua ja/tai elatustukea sekä toimeentulotukea. Toimeentulotukea myönnettäessä huomioidaan kaikki kotitalouden saamat tulot, jolloin myös lapselle maksettava elatusapua tai elatustuki lasketaan tuloksi.

Tilannetta kuvaa seuraava esimerkki: Jos köyhä yksinhuoltajaäiti saa Kelan maksamaa elatustukea 155 euroa kuussa, tämä summa huomioidaan tulona ja se pienentää 155 eurolla toimeentulotukea. Sama pätee elatusapuun, ellei se ole niin suuri, että poistaa toimeentulotuen tarpeen kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että toimeentulotukea saavan yksinhuoltajaperheen lapset jäävät ilman elatusta, koska he saavat samansuuruista toimeentulotukea elatusavun tai elatustuen tasosta riippumatta.

Toimeentulotuessa lapsen perusosan on tarkoitus turvata lapsen välttämätön toimeentulo. On ajeltu, että elatusapu, elatustuki ja lapsen perusosa toimeentulotuessa kohdentuvat siten samoihin kustannuksiin, jotka perheelle lapsesta aiheutuvat. Toimeentulotukea saavien yksinhuoltajien lapset ovat monessa merkityksessä kaikkein köyhimpiä lapsia. Eikö myös heille kuuluisi elatus samassa määrin kuin yksinhuoltajan lapselle, jonka vanhempi ei saa toimeentulotukea?

Ongelmia voi esiintyä myös maksajan näkökulmasta. Miksi isä maksaisi elatusapua 200 euroa kuukaudessa, jos raha ei kuitenkaan nosta toimeentulotuen varassa elävän äidin ja lapsen toimeentuloa?  Miksi isän ylipäätään maksaisi elatusapua, kun rahat eivät mene hänen lapselleen vaan valtiolle (Kelalle)? Eikö elatusapua maksavilla vanhemmilla tulisi olla oikeus saada tukea itsenäisesti lapsiaan?

Menettely on ongelmallinen myös perustuslain turvaaman yhdenvertaisuuden näkökulmasta: miksi köyhässä yksinhuoltajaperheessä asuva lapsi ei ole oikeutettu saamaan tukea toiselta vanhemmaltaan samalla periaatteella kuin paremmin toimeentulevan yksinhuoltajaperheen lapsi?Elatustuen ja -avun laskeminen tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä on ongelmallinen myös köyhyysnäkökulmasta. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että elatusapu vähentää yksinhuoltajien köyhyyttä. Kun elatusapu kuitenkin leikkautuu pois toimeentulotuen saajilta, sen saamisella ei ole merkitystä köyhyyden vähentäjänä kaikkien pienituloisimmissa yksinhuoltajaperheissä. Tämä havainto on johtanut jo vuosikymmeniä sitten monissa maissa erilaisiin ratkaisuihin kuin Suomessa.

Australiassa toimeentulotuen varassa elävät yksinhuoltajat saavat pitää osan saamastaan elatusavusta. Näin saatu elatusapu kanavoituu lapselle turvaamaan lapsen toimeentuloa.  Yhdysvalloissa valtio pitää osan elatusavusta, mutta maksaa myös osan elatusavusta eteenpäin toimeentulotukea saavalle yksinhuoltajalle. Isossa-Britanniassa elatusapu irrotettiin hiljattain kokonaan muusta tulonsiirtojärjestelmästä. Toimeentulotukea saava yksinhuoltaja saa siis pitää kaiken saamansa elatusavun toimeentulotuen päälle. Tämä järjestely on vähentänyt lapsiköyhyyttä ja parantanut vanhempien kannustimia maksaa elatusapua.

Omien tutkimustulostemme mukaan vuonna 2013 Suomessa 26 prosenttia toimeentulotulotukea saavista yksinhuoltajaperheistä oli köyhiä ennen saatua elatusapua, eikä elatusavun tai elatustuen saanti vähentänyt lapsiköyhyyttä. Sen sijaan Isossa-Britanniassa toimeentulotukea saavien yksinhuoltajaperheiden köyhyysaste ennen elatusapua oli 10 prosenttia ja väheni 4 prosenttiin elatusavun jälkeen. Elatusapu siis kykeni vähentämään köyhyyttä erityisesti pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä.

Tämä menettely olisi helppo toteuttaa Suomessakin. Toimeentulotuessa voitaisiin etuoikeuttaa osa elatusavusta ja elatustuesta. Näinhän on menetelty myös pienien ansiotulojen osalta.

Toimeentulotukea saavien on mahdollista hankkia pieni määrä ansiotuloja – nykyisin 150 euroa kuukaudessa – ilman, että tulot leikkaavat tuen määrää. Miksei näin voisi toimia myös elatusavun ja elatustuen kohdalla? Yksinhuoltaja voisi pitää esimerkiksi puolet saamastaan elatusavusta tai elatustuesta tiettyyn summaan asti. Näin olisi mahdollisuus edes hiukan kohentaa pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä elävien lasten asemaa.

Mia Hakovirta, Heikki Hiilamo ja Merita Jokela

Hakovirta on sosiaalipolitiikan dosentti ja Turun yliopistossa työskentelevä akatemiatutkija, Hiilamo on Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori ja Jokela Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija.

Kirjoitus perustuu Journal of Social Policy -lehdessä julkaistuun artikkeliin: Hakovirta Mia & Skinner Christine & Hiilamo Heikki & Jokela Merita. ”Child Poverty, Child Maintenance and Interactions with Social Assistance Benefits Among Lone Parent Families: a Comparative Analysis.” https://doi.org/10.1017/S0047279419000151

Categories: Tiede, Tutkimus, Yhteiskunnallinen vuorovaikutusKeywords: , , ,

3 vastausta artikkeliin “Elatusapu ja elatustuki kuuluvat myös köyhimmille lapsille”

  1. Ongelma vaikuttaa todelliselta, mutta perustuslain vetäminen mukaan ei tunnu kovin tarkoituksenmukaiselta ja jonka mukaan vetäminen lähinnä heikentää argumentointia. Asiahan riippuu siitä, miten päin asian ajattelee: Köyhällä on rikkaan kanssa sama oikeus elatusapuun, jonka tämän vanhempi myös maksaa. Koska sen jälkeenkin ollaan toimeentulolinjan alapuolella, Kela täydentää erotuksen, mikä on sama periaate kuin nykymuotoisen toimeentulotuen kanssa yleensäkin. Tämä ei ole ristiriidassa oikeuksien tasa-arvoisuuden kanssa jos ajatellaan, että se oikeus mikä itse asiassa taataan on oikeus minimitoimeentuloon, joka manifestoituu toimeentulotuessa.

    Jos taas ajattelee että toimeentulotuki maksetaan ”ensin”, niin silloin näin toki käy. Toisaalta tässä myös mielestäni yritetään käyttää perustuslakia yksityishenkilöiden välisiin suhteisiin, kun sen varsinainen päämäärä kai on määrittää primäärisesti valtion suhde kansalaisiinsa ja sen vallan rajat. Näin käytettynä perustuslaki muuttuu valtion vallan säätelijästä sen välineeksi.

    Muuten kyllä sosiaalipoliittisena toimenpiteenä asian tarkastelu vaikuttaisi tarpeelliselta. Vaikka tilanne olisi periaatteessa oikeinkin, on ymmärrettävää että maksuhalukkuus vähenee, jos näkee että Kela maksaisi saman rahan joka tapauksessa. Lapselle ei varmaan lopulta ole niin väliä mistä osoitteesta rahat tulevat, mutta veronmaksajia kohtaan oikeudenmukaisemmalta tuntuisi että ne tulisivat ennemmin lapsen vanhemmalta kuin Kelalta. Selkeältä epäreiluudelta tuntuu kyllä se, että muita tuloja sallitaan tuohon 150 €:n rajaan asti mutta elatusapua silti ei, ja saman jonkinlainen soveltaminen elatusapuihin tuntuisi kohtuulliselta.

    Tosin tulee kyllä mieleen, että ongelma katoaa jos käyttöön otetaan jonkinlainen kansalaispalkka. Tätä ei kirjoituksessa käsitellä lainkaan, mutta asia on kuitenkin niin paljon esillä, että sitä kannattaisi edes sivuta. Pienten tulojen anteeksianto kyllä tosin lienee poliittisesti ja hallinnollisesti helpommin ja nopeammin toteutettavissa.

    Vastaa

    • Vaikuttaa erittäin tärkeältä muuttaa toimeentulotuen tarkastelua mainituilta osin. Miten tätä asiaa on viety eteenpäin Kelan suuntaan? Turun yliopiston blogista asia ei välttämättä etene oikeille tahoille, vaikka näin voidaankin nostaa tärkeä aihe keskusteluun. Lisäksi tulin miettineeksi, että miten tässä määritellään yksinhuoltaja? Yksinhuoltajuus ei enää tänä päivänä liene normi, kun lapsen huoltajuudesta erotilanteessa sovitaan. Käytännössä kuitenkin moni on yksinhuoltaja, vaikka virallisesti olisikin sovittu yhteishuoltajuudesta.

      Vastaa

  2. Artikkelissa tai jutussa käytännössä isien rooliksi näkyi pelkistyvän jälleen vain maksumieheksi määrittyminen, vailla pohdintaa tärkeimmästä, roolista lapsen elämässä. Ei ihme jos syntyvyys laskee, ja laskee Suomessa rajusti.

    Asia mikä vaikuttanee erittäin paljon on Suomessa harjoitettu miesten ja isyyden halveksunta ja suoranainen sukupuolirasismi joka näkyy myös lasten ja nuorten sekä tulevien aikuisten pahoinvointina erittäin monilla mittareilla.

    Tämä tuli esiin kun kirjoitin artikkelia: Lehtonen, Miika. (2007). Voiko isä olla lapsen hyvä huoltaja? In Arno Kotro & Hannu T. Sepponen (Eds.), Mies vailla tasa-arvoa (pp. 52–61 (255)). Helsinki: Tammi (Gummerus Kirjapaino).

    Keräsin ko. artikkelia varten tausta-aineiston niin tutkimuksesta kuin miestenkin kokemuksista, aineisto oli varsin laaja. Viitteistetty artikkeli kuitenkin kustantajan toimesta siivottiin viitteistä ennen julkaisua luettavuuden parantamiseksi.

    Niistä tuli ilmi kaksijakoinen rakennelma vanhemmuuteen miehen kohdalla.

    Isää toisaalta osin houkutellaan eri rooleihin ydinperheessä, mutta äidin ehdoilla ja äitiyden, tai laajemmin hallinto- ja asiantuntijamatriarkaatin portittamana [maternal gatekeeping], tilanteessa jossa vanhemmat eroavat isyys joutaa romukoppaan ja tukemisen ja yhteiskuntapolitiikan normaali on äitiperhe jossa isyys on ajoittainen häiriö- tai haittatekijä.

    Kuvioon liittyy myös miesten ei-toivottujen ominaisuuksien yliyleistäminen väestötasolla jokaisen miehen ominaisuudeksi ja miesten pitäminen lapselle vähintään arveluttavina, jopa haitallisina tai vaarallisina, muun muassa väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön riskin osalta ja samaan aikaan naisten osalta samojen ilmiöiden piilottelu ja poisselittäminen niin yksilön kuin koko populaationkin osalla.

    Tässä feministinen tutkimus on erityisesti kunnostautunut. Erityisesti sen sukupuolittuneen väkivallan “tutkimus”-haara, joka oli räikeintä propagandaa jota Suomessa on sotien jälkeen harjoitettu.

    Rakennelman graafinen esitys sisältyy muun muassa esitykseen: Lehtonen, Miika. (2005). Huoltajuusdiskurssitasomalli: Isyyden ja lapsen huoltajuusdiskurssien tarkastelua yhteiskunnallisessa kontekstissa kasvatus-, kiintymyssuhde- ja lapsitutkimuksen näkökulmasta [Torstai 17.11.2005 klo 13-15 “Perhe, koti ja kasvatus”]. Paper presented at the Kasvatustieteen päivät 2005: Teemaryhmä 26. Perhetutkimus kasvatustieteessä, Jyväskylä.

    Vaiettu ja vaiennettu vauvakadon yksi juurisyy on se, että nuoret miehet eivät enää halua ottaa riskiä lastenhankinnasta kun katsovat ympärilleen.

    Tämä näkyy siinä, että naisten osalta sopivan isän löytämisen puute on syinä korkealla tasolla, samoin että kumppani ei halua lapsia.

    Tämän rasismin tuleekin loppua välittömästi, jos väestodemografiaan halutaan muutosta.

    Muun muassa kaikki muut pohjoismaatkin ovat meitä tässä kohdin edellä. Se näkyy nyt luvuissa joihin havahdutaan.

    Esimerkiksi tästä lapsen edun kannalta useimmiten ylivertainen vuoroasuminen, on asia jota vastustetaan juuri liittyen taloudellisiin kannustimiin yksinhuollossa tai lähellä yksinhuoltoa olevissa tapaamisjärjestelyissä, joissa isälle jää käytännössä vain maksumiehen rooli vailla aikaa tai mahdollisuutta luoda pysyvää suhdetta lapsiinsa.

    Esimerkiksi mainitun vuoroasumisen edut lapselle, kuin myös huoltajille, jos asiaa tarkastellaan äitiä laajemmasta näkökulmasta on tutkimuksellisesti selkeä, kun tutkitaan lasten hyvinvointia ja kokemusta.

    Linja on myös Lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen.

    Asiaa on tutkittu aiemminkin. Asiasta on julkaistu korkeatasoinen meta-analyysikin.

    Bauserman, R. (2002). Child Adjustment in Joint-Custody Versus Sole-Custody Arrangements: A Meta-Analytic Review. Journal of Family Psychology, 16(1), 91–103.

    Myös Maccobyn tutkimus ansaitsee tulla siteeratuksi:
    Maccoby, E. E., Buchanan, C. M., Mnookin, R. H., & Dornbusch, S. M. (1993). Postdivorce Roles of Mothers and Fathers in the Lives of Their Children. Journal of Family Psychology, 7(1), 24–38.

    Asiasta on keskusteltu myös Psykologia-lehdessä, jossa UTU:n asiantuntijakin otti kantaa aiheeseen:

    Silvén, M. (2005). Jaettu vanhemmuus – lapsen etu eronkin jälkeen [Keskustelua]. Psykologia, 40(4), 423–426.

    ja

    Kalakoski, V. (2005). Lapsen paras [Toimittajan kommentti]. Psykologia, 40(2), 204–205.

    Sivusin itse teemaa taannoin artikkelissani, jonka laadin minulle annetusta aiheesta:

    Lehtonen, M. (2007). Voiko isä olla lapsen hyvä huoltaja? In A. Kotro & H. T. Sepponen (Eds.), Mies vailla tasa-arvoa (pp. 52–61 (255)). Helsinki: Tammi (Gummerus Kirjapaino).

    …näyttöä jaetusta vanhemmuuden eduista on runsaasti saatavilla, meillä sitä vastustavat kategorisesti yksi iäkäs psykologian professori äitimyyttisine ideologioineen Helsingin yliopistosta ja tunnettu lastenpsykiatri vetäen epidemiologisesti virheelliset johtopäätökset asenteistaan ja potilasaineistostaan [ns. epidemiologinen sairaala-aineisto] näkemättä että sinne ohjautuu vain se perhe- ja lapsipopulaatio jolla on ongelmia, ja ettei siitä voi tehdä yleistyksiä koko väestöä koskien.

    Lopputulos tällä hetkellä on se, että tutkimuksista tai lapsen oikeuksista piittaamattomat sosiaalityöntekijät asennevammaisuudessaan yhdessä samantasoisten juristien kanssa ovat tuottaneet tilanteen jossa erolapsi pääsääntöisesti menettää toisen vanhempansa, yleisemmin isän.

    Tämä ilmiö ei näytä herättävän kiinnostusta, mutta rahan saaminen syrjäytetyltä vanhemmalta kyllä.

    Tästäkin on varsin tuoretta tutkimustietoa, esim.
    Kaikkonen, R., Mäki, P., Hakulinen-Viitanen, T., Markkula, J., Wikström, K., Ovaskainen, M.-L., et al. (Eds.). (2012). Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: THL (Juvenes Print – Tampereen yliopistopaino).

    Mitä pitää tehdä? Rahasta keskustelun sijaan esitin aikanaan artikkelissani seuraavaa:

    “Sekä sosiaali- että neuvolatyössä tulee siirtyä tasa-arvoisesti niin lasta, äitiä kuin isääkin tukeviin ja ohjaaviin toimintamalleihin.

    Samalla on kehitettävä molempien vanhempien varhaista vuorovaikutusta ja turvallisten kiintymyssuhteiden syntymistä tukevaa lapsiperheneuvolaa ja -palveluja.

    Puheet naistenneuvoloista ja muista nais- ja äitimyyttisistä organisaatioista perhepalveluissa on lopetettava.

    Erityisesti sosiaali- ja neuvolatyössä yksipuolista naiskulttuurisuutta ja äitimyyttistä käsitystä lapsenhuollosta on radikaalisti muutettava.

    Sosiaali- ja perhepalvelujen työtekijöistä ja koulutukseen hakevista miesten osuutta tulee kasvattaa. Myös oikeustoimen alueella on tarvetta samantyyppisiin muutoksiin.

    Varhaiskasvatuksen ja koulun kasvatuskumppanuutta tulee edelleen kehittää lapsilähtöisesti suhteessa molempiin vanhempiin, vaikka lapsen vanhemmat eivät eläisi yhdessä.

    Lapsiperheiden tulontasausjärjestelmistä lapsilisä- ja elatusturvaa tulee kehittää vastaamaan lapsen tarpeista tulevia kustannuksia, siinä suhteessa kun lapsi asuu molempien vanhempien luona. Sama koskee muita etuuksia, joissa on myös huomioitava, että lapsella voi olla kaksi kotia.

    Tämän pitäisi näkyä myös väestökirjanpidossa. Lisäksi lapselle tulee säätää oikeus terveys-, sosiaali-, päivähoito- ja muihin palveluihin kummankin vanhemman asuinpaikkakunnalla.

    Isä voi olla lapsen hyvä huoltaja, ja yhteiskunnan on annettava sekä lapselle että isälle siihen äidin kanssa tasavertainen oikeus ja mahdollisuus.”

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *