Pseudohistoria haastaa keskiajantutkimusta

Reima Välimäki

”Miksi suomen varhaisesta historiasta vaietaan?
Koska ruotsalaiset ovat omineet osan Suomen historiaa.”

Näin vastasi nimetön kommentoija Tiede-lehden keskustelupalstalla 4.3.2009 keskusteluketjuun, joka alkoi viestillä Suomen viikinkiajan ”vaietuista” historian käänteistä. Vauva.fi:ssä alkoi 25.6.2017 ketju ”Suomen salattu historia”, jonka ensimmäinen anonyymi viesti lainasi erästä 2014 ilmestynyttä blogikirjoitusta todistellessaan, että viikinkien kulta-aikaa edeltänyt Suomi oli ”vahva ja itsenäinen kansakunta.” Kaiken lisäksi ”suomalaiset asuttivat noin neljä kertaa nykyisen kokoista aluetta, todellista Suur-Suomea”.

Helsingin Sanomat puolestaan haastatteli 25.11.2015 aarreharrastaja Reijo Hyvöstä, joka kertoi kuinka ”Suomessa on varsinkin rautakautta tutkittu ihan liian vähän. Senaikaisen historian ovat kirjoittaneet ruotsalaiset. On annettu ymmärtää, että täällä ei ole ollut oikein minkäänlaista kulttuuria ja asukkaitakin vähän.”

Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka viimeisen kymmenen vuoden aikana verkossa on levinnyt akateemista tutkimusta kyseenalaistavia historiatulkintoja Suomen viikinki- ja keskiajasta. Näkemyksiä jaetaan blogeissa ja keskustelupalstoilla, ja aina ajoittain ne putkahtavat asiaan vihkiytyneiden foorumeilta yleisemmille palstoille tai valtavirtamedian uutisiin.

Pseudohistoria on historiantutkimuksen haaste siinä missä pseudotieteellinen rokotevastaisuus lääketieteen ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ilmastotieteen taakka. Kyse ei ole mistä tahansa virheellisestä tai vanhentuneesta tiedosta, vaan pseudohistoria tarkoittaa kirjoituksia, jotka käsittelevät samoja asioita ja teemoja kuin historiatiede, jäljittelevät tieteellistä esittämistapaa mutta ovat epäluotettavia eivätkä noudata tieteen sääntöjä.

Kansainvälisesti tunnetuin pseudohistorian muoto on todennäköisesti holokaustin kieltäminen. Pseudohistorian kirjoittajat antavat usein ymmärtää, että heillä on salattua, todellista tietoa, jota akateemiset tutkijat joko eivät halua ymmärtää tai tietoisesti piilottelevat suurelta yleisöltä.

Suomalaisissa viikinki- ja keskiaikaa koskevissa pseudohistorioissa toistuu muutama yleinen teema. Ne maalaavat kuvaa suomalaisten muinaisista kuningaskunnista tai muuten loistokkaasta, unohdetusta historiasta. Suomalaiset kuninkaat yhdistetään Euroopan todellisiin kuningashuoneisiin tai esitetään jopa niiden kantaisinä. Väitteitä perustellaan esimerkiksi hyväksymällä suoraan 1600–1700-lukujen historiateosten kuten Johannes Messeniuksen Suomen Riimikronikan kertomuksia, joita ei historiantutkimuksessa ole pitkään aikaan pidetty luotettavina, tarkkoina tai aina edes totuuteen pyrkivinä.

Suomen kunniakkaan menneisyyden unohtamisesta tai peittelystä syytetään joko ruotsalaisia, suomenruotsalaisia säätiöitä, akateemisia tutkijoita tai näitä kaikkia yhdessä.

Tutkimus tai tietokirjat eivät juuri vaikuta pseudohistorialliseen kirjoitteluun. Suomen rautakautta ja varhaiskeskiaikaa ei ole nimittäin unohdettu kuten useissa verkkokeskusteluissa väitetään, vaan niistä on aivan viime vuosina ilmestynyt useita eri aiheita käsitteleviä tutkimuksia niin suomeksi kuin englanniksi, kuten Joonas Aholan, Frogin ja Clive Tolleyn toimittama Fibula, fabula, fact: the Viking Age in Finland, Turun yliopiston arkeologian ja historian tutkijoiden tuore kirja Koroinen. Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus, ja Mikko Moilasen arkeologian väitöskirja Suomen viikinkiajan miekoista.

Kyse ei olekaan tutkimuksen puutteesta, vaan siitä etteivät tutkimusaiheet ja -tulokset vastaa kaikkien tästä aikakaudesta kiinnostuneiden henkilöiden historiakuvaa ja odotuksia. Tällaisiin odotuksiin vastaaminen ei tietenkään ole varhaiskeskiajan arkeologian, historian tai kielitieteen tehtävä: tutkimusta ohjaavat tieteenalojen sisäiset vaatimukset ja tieteen pelisäännöt. Suomen esihistorian ja historiallisen ajan taitekohtaa tutkittaessa tutkimus suuntautuu niihin aiheisiin, mistä ylipäätään on säilynyt lähteitä.

Tutkijoiden ei tarvitse lähteä keskustelupalstoille väittelemään salaliittoteoreetikkojen kanssa tai kerta toisensa jälkeen kumota jo moneen kertaan kumottuja väitteitä, mutta pseudohistorian haaste pitää ottaa vakavasti. On kysyttävä, mikä pseudohistoriallisissa kuvitelmissa Suomen muinaisista kuningaskunnista vetoaa niin moneen. Miksi 2000-luvun internetkeskusteluissa perustellaan muinaisten suomalaisten etevyyttä, valtaa ja sotilaallista voimaa samalla raivolla kuin 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä?

Nationalismi, välillä äärimmäisissä muodoissaan, on selvästi yksi, joskaan ei ainoa kirjoitusten takana näkyvä aate. Pseudohistorian suhde oikeistopopulismiin tarvitsee kuitenkin vielä tarkempaa tutkimusta.

Tieteenvastaisuus asettaa haasteita monelle eri tieteenalalle, myös Suomen varhaisia vaiheita tutkiville tieteille. Pseudotieteen haasteen edessä ei kuitenkaan saa lannistua. Verkkokeskusteluissa näkyy paljon vilpitöntä kiinnostusta arkeologiaan, historiaan, kielitieteeseen ja muinaisia populaatioita tutkivaan genetiikkaan. Tutkijoiden pitää muistaa julkaista tutkimuksiaan avoimilla, ilmaisilla julkaisualustoilla, jotta niillä on edes mahdollisuus levitä yliopistojen ulkopuolelle.

Kun menneisyys kiinnostaa, joku siitä tekee tulkintoja. Jos me tutkijat väistymme syrjään, tilan ottaa joku muu.

Reima Välimäki
Kirjoittaja työskentelee kulttuurihistorian yliopisto-opettajana ja johtaa Emil Aaltosen säätiön rahoittamaa kolmivuotista hanketta Muinaiset kuningaskunnat ja Venäjän perustajat: pseudohistoria ja historiapolitiikka 2000-luvun Suomessa

Categories: Tiede, TutkimusKeywords: , ,

15 vastausta artikkeliin “Pseudohistoria haastaa keskiajantutkimusta”

  1. Osa on toki pseudo hörhöä mitä netissä lukee suomalaisten historiasta. Mutta miksi ihmeessä islantilais saagojen viikinkeihin liittyvät asiat jne on totta mutta samoissa saagoissa mainitut suomalaiset kuninkaat on höpötystä? Ruotsalaiset tutkijat itse sanoo suomalaisten asuttaneen koko ruotsia, lukuunottamatta skoonen aluetta, jossa viikingit asuivat jne. Eli ns. Suursuomi on totta eikä sitä kiistä muut kuin suomenruotsalaiset. Kirjoituksesi oli hieman ärsyttävä, koska siihen oli ympätty kaikki historian nyky tutkimus ja leimattu se pseudotieteeksi, aivan kuin vanha kantainen volganmutka sonta olisi edelleen ainoa totuus meistä. Ystävällisin terveisin Petri Niemelä espanja costa blanca

  2. Kirjoituksesta puuttuu pihvi. Tutkimuksen puutetta peitellään . Olisi mielenkiintoista tietää jotain historiasta ennen ruotsin aikaa.

  3. Jotenkin tästä tekstistä jää vähän olkiukkoilun maku. Eivät ne räikeimmät esimerkit muinaisista kuningaskunnista ole kovin edustava tai tarpeellinen esimerkki siitä, mikä tässä asiassa koetaan ongelmaksi.

    Lähtökohtahan tässä on se, että parina viime vuosikymmenenä eräänlaista (ainakin väitetysti) historiaan perustuvaa “ruotsalaista identifikaatiota” on rummutettu melko lailla, luultavasti siksi että kansainvälistymiskehityksen myötä erityisesti kielipolitiikassa on pitänyt vaan myöntää että erityisesti suomenkieliset eivät ole välttämättä aina Ruotsin selän takana. Joten tästä Ruotsi-yhteydestä on pitänyt tehdä moraalinen ja sivistyksellinen kysymys. Ja tästä päästään sitten siihen että on väistämättä pyrittävä argumentoimaan että varsinkin suomenkieliset suomalaiset ovat kulttuurihistoriallisesti jotenkin epälegitiimejä ja että kaikki meni vaan pahasti pieleen 1809, koska muutenhan heidän vaan voisi antaa olla rauhassa.

    Eli jos historia perustelee sitä että mikä minun kuuluu olla, jopa sellaisella tasolla että minun on oltava sitä mieltä että on väärin ja sivistymätöntä olla jotain muuta, niin tottakai sitten kiinnostaa että mitkä ne perustelut ovat.

  4. Väität vuosikymmenien aikana esitettyjen ei tutkita -syytösten olevan vääriä sillä perusteella, että – viime vuosina – on tutkittu.

    Olen lukenut ihan alan akateemisilta ulkomaita myöten, että Suomessa rautakautta on tutkittu vähän. Sitä taustaa vasten ymmärtää, kuinka amatöörit löytävät juuri siltä ajalta paljon.

    Eräs kokenut arkeologi kertoi minulle, etteivät kaikki tärkeätkään löydöt päädy kirjoihin, koska niiden kirjoittajat ovat eri henkilöitä, eivätkä kirjoittajat perehdy tutkimukseen. Onko niin, että kokonaiskuvan rakentajia on liian vähän?

    Miekkatutkimus puolestaan herättää kysymyksiä, mistä on kyse Suomen suuressa määrässä laatumiekkoja.

    Keskustelua usein johdetaan harhaan väittämällä suomea rautakaudella harvaan asutuksi maaksi. Toisaalta sitä samaa olivat muutkin Pohjoismaat ja toisaalta suomalaiset asuivat lähinnä nykyisen ruuhka-Suomen alueella silloinkin. Varsinainen asuttu alue oli siis verrattain tavallinen alue.

    Kuningas sana on periytynyt suomen kieleen germaanista kauan sitten ja sitä on varmasti täällä myös käytetty. Se lienee verrattavissa nykypäivän johtajan titteliin. Varsinais-Suomella oli siten varsin varmasti nimenä Suomi ja sillä kuningas, Suomen kuningas.

    Usein kerrotaan Suomen silloin kärsineen heimosodista. Tällöin on täysin mahdollista että joku on joskus voittanut muiden maat. Niinpä on mahdollista, että Suomen kuninkaalla olisi ollut ainakin hetkittäin hallittavanaan Satakunta ja Häme. Ja niillä pohjoisessa ja idässä laajat ja riidellyt erämaat. Ilman ihmeellisiä tulkintoja voi veikata Suomen kuninkaan hallinneen erämaineen isoa osaa Suomesta.

    • Etelä Suomen laamannikunnan aiempi nimi oli tod näk Suomi yleisissä aluepuheissa. Jos oli isompi sotaprojekti niin siihen tod näk valittiin projektijohtaja eli ns kuningas kuten Virossa oli Kauppo

      • Virossa ei ole ollut Kauppo nimistä päälikköä, kunhan se oli liiviläisten kuningas. Liiviläisten suku on käytännössä kuollut (sekoittunut latvialaisiin, eestiläisiin yms).

  5. Olisi pitänyt mainita että 1340 Paavin Bullassa mainittu Cuningas De Rapalum ei tarkoita kuningasta vaan jotain muuta. Todennäköisesti se oli joku random Jonne joka oli valittu kertaluonteisesti jotain keikkaa varten. Vähän niinkuin nuottakuningas (?) tai esim. jahtivouti…
    Olaus Magnksen Carta Marinan 1539 Finningia Olim Regnum ei tarkoita Suomen muinaista kuninaskuntaa, vaan se on Olauksen harhaista sepitettä.
    Itämeren nimi tulee siitä että se on meistä katsottuna lännessä. Sen ovat kertoneet meille lännestä tulleet ei suomalaiset kauppamiehet. Ja ne nyt vaan tiesivät paremmin.
    Saagat pitävät paikkansa kun ne koskevat islantilaisia, tanskalaisia, norjalaisia tai ruotsalaisia. Jos jotain mainitaan Suomesta, niin ne osat ovat sepitettä.
    Suomesta ei löydy merkkejä puolustusjärjestelmistä tai mitenkään erikoista määrää miekkoja tai muutakaan aseistusta ja tieto näistä ei ole viimeiseen sataan vuoteen oleellisesti muuttunut. Se on pseudohistoriaa jos joku muuta väittää.

  6. Suomalaiset tulivat tänne Venäjältä ja 3 geeniryhmää Baltiaan, yksi Suomeen
    Kaikki suomalaiset ovat idästä tulleita

  7. Itämeri on estänyt ihmisiä tulemasta Suomeen
    Ei saamelaiset ole suomenkieltä puhuneet äidinkielenään

    • Kirkon sukukirjoista saa parhaat lähteet suomesta. Aiemmat lähteet ovat fiktiota.
      Luolamaalauksista ei voi päätellä mitään, ne ovat kuin taideteoksia.
      Evlut kirkosta ei ole muuta hyötyä kuin sukukirjat tähän päivään asti. Harvoin kenenkään kohdalla on tehdä sukututkimusta

  8. Olisi kannattanut tuo Eemil Aaltosen säätiön rahoituskin käyttää Suomen varhaiskeskiajan tutkimukseen. Sen verran heikoilla jäillä ollaan tässä blogikirjoituksessa. Suomen historia ennen ruotsalaisvalloittajien tuloa tunnetaan erittäin huonosti ja se nimenomaan ruokkii kuvitelmia muinaisista kuningaskunnista. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että Suomen alueella on ollut järjestäytyneitä yhteisöjä ennen ruotsalaisten tuloa. Esimerkiksi moisioiden historiaa ja asemaa tunnetaan heikosti.

  9. Äsken YLE 1:ssä tuli Suomen muinais kuninkaita ohjelma, jossa Niemelä sanoi, ettei ole dokumenttia esim Vilhelm Valloittajan kommenttia ylpeydestään olla suora jälkeläinen Suomen muinais kuninkaiden suorassa isä linjassa. Dokumentti on olemassa V V.n omakätisenä historiikki lähteenä taltioituna Englannissa. Nyt en löydä heti sitä tähän. Mutta etsivä löytää. Kuinka me voisimme tietää paremmin noin tuhannen vuoden päästä?
    Muuten..miksi samojen saagojen historiallinen aines täsmää, kun kyseessä on muiden kansojen silloinen historia?!
    Kiitos!

  10. Anteeksi…Reima Välimäki oli kyseessä.
    Ei Niemelä.

  11. Miten voidaan sanoa varmaa esim. muinaislinnojen ja linnavuorien ajoista, kun niitä ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Paras yleisesitys on Appelgrenilta 130 vuotta sitten !! Museovirasto ja historian laitokset ovat tahallaan jättäneet nämä tutkimatta, koska rahoitus tulee svenska förbundeteilta. Sen sijaan siis kaivellaan ruotsalaisten kartanoiden 200 v vanhoja kivijalkoja, joista tehdään päätelmiä 1200 vuoden taakse. Suomen ja suomalainen historiantutkimus on amatööritasolla kohteiden valinnassa ja laajan kuvan tietämyksen lisäämisessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *