Kuukausi: toukokuu 2020

Työvoiman liikkuvuus on tärkeä osa eurooppalaista identiteettiä

""

Maija Ojala-Fulwood

Liikkuvuus on tunnusomainen piirre ihmislajille. Näin väittää arvostettu historioitsija ja muuttoliiketutkija Patrick Manning teoksessaan Migration in World History (2005). Hänen mukaansa ihmisten siirtyminen paikasta ja kulttuuripiiristä toiseen on oleellinen osa ihmislajin kehityskulkua. Ihmisten muuttoliike voidaan nähdä myös yhtenä historian muutosvoimana, jolla on yhtäaikaisesti paikallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia vaikutuksia. Yksi suurimmista liikkuvuuden motiiveista on muuttaminen työn perässä tai parempien työmahdollisuuksien toivossa.

Turun yliopistolla on vahvat perinteet historiallisessa muuttoliiketutkimuksessa. Käynnissä oleva tutkimushankkeeni ”Liikkuvuuden hallinta esimodernissa Pohjolassa” sijoittuu osaksi tätä tutkimusperinnettä. Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa tarkastelen, miten eri toimijat kuten kruunu, kirkko ja kaupungit pyrkivät kontrolloimaan ihmisten liikkuvuutta Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla. Päähuomio on työperäisessä siirtolaisuudessa ja sen eri muodoissa.

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on analysoida, oliko maallisten toimijoiden migraatiopolitiikka reaktiivista, eli ensisijaisesti reagointia vallitsevaan tilanteeseen, vaiko proaktiivista eli suunnitelmallista pitkällä tähtäimellä. Lisäksi tavoitteena on tutkia käsityöläisammattikuntien roolia liikkuvuuden hallinnassa. Tässä kirjoituksessa valaisen aihettani tarkemmin.

Continue reading

Kun pelko tuli kylään

Pekka Hänninen profiilikuva

Pekka Hänninen

Vuoden 2020 piti olla yliopiston juhlavuosi – alkuun päästiin hyvin, mutta juhlavuotena sitä kauhean moni ei valitettavasti tule muistamaan. Talouselämän ennusteet ovat myös kovin synkät ja Varsinais-Suomen positiivinen rakennemuutos lähti osin kääntymään negatiiviseen suuntaan jo ennen kevään tapahtumia.

Tätä kirjoittaessani olemme edelleen haasteiden keskellä – pääsykokeista on päätetty ja niitä on aloiteltukin, mutta miten tuo kaikki lopulta onnistuu ja minkä verran kokeista tulee valituksia, on hämärän peitossa. Kuinka paljon tutkimustoimintamme kärsi katkosta? Mikä on tilanne syksyllä – palaammeko etäopetukseen? Tietysti voisi siteerata erästä tunnettua turkulaista tulevaisuuden odotuksista – jätetään se nyt kuitenkin historian kirjoista luettavaksi.

Kaikkein huolestuttavin piirre tässä keväässä on kuitenkin selkeä muutos ihmisissä. Pelko on tullut osaksi arkeamme. Astmaatikkona saatan yskähdellä joskus – nyt huomaan, että pidättelen, ihan niiden aluksi saatujen synkkien katseiden takia ja tietysti oma pääkin tekee nyt jo kepposia tässä.

Continue reading

Hiilijalanjälki yliopiston haasteena

Kalle-Antti Suominen

Koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen poikkeustilanne tuntuu täyttävän jokapäiväisen elämämme kaikki hetket. On kuitenkin tärkeää, että kriisin keskellä huomioimme edelleen ne haasteet ja pitkän aikavälin tavoitteet, jotka eivät suinkaan pyyhkiydy pois tilanteesta huolimatta. Kestävän kehityksen tavoitteita on pystyttävä pitämään yllä niin pandemian aikana kuin sen laannuttua. Yksi näistä on Turun yliopiston tavoite olla toiminnassaan hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä.

Viime syksynä laaja-alainen työryhmä arvioi Turun yliopiston hiilijalanjälkeä ja määritteli siihen kuuluvia asioita. Tulokset julkaistiin vuodenvaihteessa ja ne saivat huomioita niin yliopistossa kuin sen ulkopuolella. Esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on edellyttänyt kaikilta korkeakouluilta arviota hiilijalanjäljestä osana tänä keväänä käytäviä sopimusneuvotteluja kaudelle 2021–2024.

Olemme Turun yliopistossa jakaneet avoimesti laskentamme perusteita muille korkeakouluille ja kaikille kiinnostuneille. OKM:n selvityksen mukaan olemme avoimen tieteen ja tutkimuksen edelläkävijä Suomessa, joten aateluus toki velvoittaa. Kestävä kehitys on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia, jossa parhaiten pääsemme eteenpäin yhteistyöllä.

Continue reading

Kohti monen nopeuden Euroopan unionia

Kimmo Elo

Kaksikymmentäviisi vuotta on pitkä aika, kokonainen neljännesvuosisata. Sellaisen ajallisen kaaren aikana ehtii tapahtua paljon niin yksilön elämässä, yhteiskunnassa tai maailmanpolitiikassa. Tuollaisen aikajänteen aikana tapahtuu monia asioita, jotka tapahtumahetkellään vaikuttavat mullistavilta murroksilta, mutta jotka ajan kuluessa asettuvat osaksi pidempää kaarta, limittyvät muihin tapahtumiin ja tasoittuvat hetken vuorista tai laaksoista aikajanan pieniksi töyssyiksi tai kuopiksi. Monesti tämä tasoittuminen tapahtuu, kun jokin vielä suurempi muutos muuttaa niitä asteikkoja, joilla mittaamme tapahtumien merkitystä.

Kaksikymmentäviisi vuotta tulee tänä vuonna kuluneeksi siitä, kun Suomi yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa liittyi Euroopan unioniin. Vuosi oli 1995, kylmän sodan symbolin, Berliinin muurin murtumisesta oli kulunut kuusi vuotta, Neuvostoliiton hajoamista muutama vuosi vähemmän. Lyhyessä ajassa Euroopan poliittiset mannerlaatat olivat liikkuneen paljon, jälkijäristykset tuntuivat ja vaikuttivat edelleen kun Suomi mietti ulko- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan 1990-luvun alussa. Aikalaislähteiden kertomana historian aikajana näyttäytyi tuolloin monille Linnanmäen vuoristoratana, kun mullistukset ja murrokset seurasivat toisiaan. Onnen kukkuloilta laskettiin hetken päästä kovaa vauhtia alas, kun murroksen negatiiviset vaikutukset loivat epävarmuutta, pelkoakin.

Continue reading