Page 2 of 10

Tarpeellisia uudistuksia vai muutosta muutoksen vuoksi?

Maija S. Peltola

Perinteet ovat jämähtämistä ja paikallaan junnaamista, este uusille ajatuksille – muutos tuo mukanaan pelkkää hyvää. Näinkö maailma menee? Onko niin, että edellisestä uudistuksesta ei kannata edes yrittää toipua, sen tuomia muutoksia ei ole mielekästä arvioida, sillä keskeistä on, että uusi on aina määritelmällisestikin parempi. Tältä välillä tuntuu, kun yrittää selviytyä koulutus- ja tiedepolitiikan viidakossa.

Continue reading

Tekoälyllä tulevaisuuteen

Tapio Salakoski

A.I. – tekoäly, siis älyn teko, on ihmiskunnan haave, jonka historia ulottuu yhtä kauas kuin tietokoneidenkin. Jo 1600-luvulla Descartes esitti ajatuksen, että ihmisen ajattelua voitaisiin mallintaa matemaattisesti. Maailmansotien jälkeen, nykyaikaisten tietokoneiden kehityksen alusta alkaen tekoälyä on rakennettu eri lähestymistavoin ja vaihtelevalla menestyksellä.  1980-luvulla termiä alettiin pitää vanhanaikaisena ja se vaiettiin miltei unohduksiin aina viime vuosiin saakka, kunnes nyt, yhtäkkiä, se on ryöpsähtänyt kaikkien tietoisuuteen. Viimeistään pääministeri Sipilän julistama tavoite Suomesta tekoälyn suurvaltana on saanut tavalliset kadunhenkilötkin kyselemään, mistä ihmeestä on kyse.

Niin, mistä ihmeestä on kyse? No ihmeestä ei sentään ole kyse, vaikka aivan tavallisten kuluttajatuotteiden sisältämän nykyaikaisen tekoälyn saavutukset kieltämättä melkoisen ihmeellisiltä vaikuttavatkin. Kun hyppään autooni, älykännykkäni tuntuu tietävän, minne olen menossa ja osaa ehdottaa nopeinta reittiä ruuhkat huomioon ottaen. Ja jos on vaikkapa puolisoni merkkipäivä, kännykkäni osaa muistuttaa siitä ja voin kysyä siltä lähes tavallisella puheella, missä olisi lähin kukkakauppa. Se, että auto pitää vielä toistaiseksi itse ajaa kauppaan, johtuu pääasiassa lainsäädännön kehittymättömyydestä ja yhteiskunnan yleisestä valmistautumattomuudesta, ei niinkään teknologian puutteellisuudesta.

Continue reading

Yhteiskunta! Olet vastuussa opiskelijoista – ja toisinpäin

Rauli Elenius

Uusi lukuvuosi alkoi taas vauhdilla ja ylioppilaskunnan toimistolla kävi ennätysmäärä opiskelijaryhmiä tutustumassa fyysisesti paikan päällä. Suuri muutos opintojen alkamisessa on kuitenkin käsillä. Digitalisaatio tulee lähivuosina muuttamaan uusien opiskelijoiden kokemuksen ensimmäisestä syksystään aivan toisenlaiseksi. Jo tänä vuonna yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa kokeiltiin sovelluspohjaista ”peliä” orientoimaan opintojaan aloittavia opiskelijoita. TYYssä toivomme että pelillistäminen ja uudet oppimisen tavat otetaan yliopistolla laajasti käyttöön kaikissa yksiköissä.

Toistaiseksi suurempaa joukkoa koskeva muutos on opiskelijakortin muuttuminen pikku hiljaa digitaaliseksi. Keskeinen opiskelijaidentiteetin tunnus on edelleen tarjolla myös muovikorttina, mutta epäilemättä uudet opiskelijasukupolvet pitävät luontevampana, että kortti seuraa mukana puhelimessa lompakon sijasta. Tällaiset muutokset eivät ole pelkkiä palvelualustan vaihdoksia. Kun palvelut saadaan yhä enemmän omasta taskusta, opiskelijan odotukset yliopiston järjestelmille ja ylioppilaskunnan palvelualttiudelle muuttuvat vauhdilla. Ensi vuonna kehitämme ylioppilaskunnassa palveluitamme selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, jotta opiskelijan olisi aina helppo löytää tarvitsemansa apu, tuki tai tuote.

Continue reading

Arvioinnissa tutkimus

Kalle-Antti Suominen

Turun yliopistolla tehtiin vuoden 2015 aikana laajamittainen ja koko yliopiston kattava tutkimuksen arviointi. Tarkasteltavaksi ajanjaksoksi valittiin vuodet 2010–2013 ja kohteena olivat yliopiston yksiköt tiedekunnissa sekä erillislaitokset. Arviointi koostui yksikköjen omasta itsearvioinnista, kansainvälisten asiantuntijapaneelien tekemästä vertaisarvioinnista sekä monimuotoisesta analyysistä tieteellisestä julkaisemisesta. Tulokset julkistettiin keväällä 2016.

Vaikka tehty arviointi oli osallistujille paljon työtä vaativa ponnistus eikä yliopistolle aivan ilmainenkaan operaatio, se kuitenkin tuotti merkittävästi tietoa yliopiston eri yksiköiden tilasta vuosina 2010–2013. Mennyt ei kuitenkaan ole tae tulevasta, ja siksi paneelien tekemässä vertaisarvioinnissa tärkeässä osassa olivat myös erilaiset suositukset toiminnan kehittämisestä.

Continue reading

Kuinka voimme yhdistää ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin?

Juha Kaskinen

Uusia ympäristöuhkia ilmaantuu jatkuvasti entisten lisäksi. Mikromuovia löytyy kaikista vesistöistä, kalojen keskikoko pienenee merissä, keinotekoiset tuoksut aiheuttavat terveyshaittoja jne. Näin siis esimerkiksi uutisissa 4.9.2017. Pikaisesti ajateltuna näyttää siltä, että ihmisen toiminta on jatkuvasti luonnon hyvinvoinnin kannalta haitallista.

Vastaukseksi dilemman ratkaisemiseksi on tarjottu 1980-luvulta lähtien kestävää kehitystä. Tutkimusta on tehty mittavasti, ympäristöpolitiikka on kehittynyt, ongelmat tunnustetaan ja edistystäkin on saavutettu. Silti yleiskuva on muuttunut entistä lohduttomammaksi. Mikä siis mättää? Syylliseksi on leimattu niin kuluttajat, tuottajat, teollisuus, väestönkasvu kuin talousjärjestelmäkin. Syytä kaikissa varmasti onkin.

Paljon toivoa on sälytetty kahdelle uudelle taloudelle, joilla voisi olla potentiaalia ihminen-luonto -suhteen ongelmien kestävässä ratkaisemisessa eli bio- ja kiertotaloudella ja niiden yhdistämisellä.

Continue reading

Mitä tapahtuu, kun humanisti saa olla rauhassa?

Jaakko Suominen

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vuorovaikutus on monimuotoista. Humanistisilla ja muillakin tieteillä on muutamia tavanomaisia vuorovaikutuksen muotoja, jotka liittyvät muun muassa kirjoittamiseen ja esitelmöintiin. Sen lisäksi vuorovaikutus näkyy muilla tavoin. Vuorovaikutus perustuu pitkäjänteiseen tutkimukseen, mutta sen ideat ja muodot kumpuavat välillä tutkimuksen reuna-alueilta ja uusista ideoista.

Laajempi yleisö tutustuu tutkimukseen ja kommentoi tutkimusta muun muassa tutkijoiden lehti- ja blogikirjoitusten yhteydessä. On tavallista, että tutkijat taustoittavat kirjoituksissaan ajankohtaisia ilmiöitä. He myös tavan takaa kyseenalaistavat yksiulotteisia käsityksiä, miten asiat ovat ja miten asiat ovat olleet. Tällaisista kirjoituksista minulle mieleen ovat jääneet muun muassa Turun Sanomissa julkaistut Suomen historian tutkijoiden kolumnit ja aliot: Panu Savolainen vertasi 12.9.2016 uutta Pokémon Go -peliä 1700-luvun lopussa Turussa pahennusta herättäneeseen Seinäkillinki-peliin, joka sekin aikoinaan täytti julkiset tilat pelaavilla joukoilla nykyisen Pokémonin tapaan. Savolainen kirjoitti:

”Kiinnostava yhteys vuosisatojen taakse syntyy ennen kaikkea siitä, millaisia puheenvuoroja julkisessa tilassa pelaaminen herättää. Kehotukset mustikkaan tai sienimetsälle menemisestä [Pokémonin pelaamisen sijasta] nostavat ehkä hieman ilkikurisestikin esiin sen, miten agraari perintö yhä läpikyllästää suomalaista kaupunkikulttuuria.”

Professori Kirsi Vainio-Korhonen puolestaan kyseenalaisti 7.3.2014 omassa kirjoituksessaan usein toistellun väittämän kirkollisesta vihkimisestä perinteisenä avioliittomuotona. Ei sitä aina olekaan papin aamenta avioliittoon tarvittu. Vainio-Korhosen mukaan avioliitto on ollut Suomessa sukujen välinen sopimus, jolla lujitettiin sosiaalisia ja taloudellisia suhteita ja jolla ”taattiin sukujen valta maaomaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.” Vainio-Korhonen osallistui kirjoituksellaan uutta avioliittolakia koskevaan keskusteluun.

Continue reading

Kohtaamisia luokassa ja luokan ulkopuolella

Päivi Paukku

Tokaluokkalainen tyttäreni tuli mukaan työpaikalleni kielikeskukseen yhtenä syyslomapäivänä kolme vuotta sitten. Halusin näyttää hänelle konkreettisesti, mitä teen töissä, ja halusin hänen tapaavan opiskelijoitani ja tutustuvan myös vähän erinäköisiin, hänestä jopa pelottavilta näyttäviin ihmisiin. Halusin samalla tarjota omille opiskelijoilleni mahdollisuuden tavata tavallinen suomalainen lapsi. Lapseni oli suomen kielen intensiivisen alkeiskurssin tunnilla apuopettajana. Hän sai kysyä opiskelijoilta kysymyksiä, ja opiskelijat saivat yrittää puhua hänen kanssaan muutaman sanan suomea. Tunnin lopussa kuuntelimme yhdessä lapseni valitsemaa suomalaista musiikkia.

Tunnin jälkeisissä innostuneisuuden tunnelmissa lapseni ehdotti: ”Tulkaa meidän luokkaan käymään!” Siitä tämä nyt palkittu yhteistyö alakoulun kanssa suunnilleen sai alkunsa. Kun esitin idean opiskelijoilleni, se olikin sitten menoa. Otin yhteyttä Ilmaristen yhtenäiskoulun tokaluokan opettajaan ja järjestimme ensimmäisen vierailun samana syksynä. Oppilaat olivat innoissaan, ja opiskelijani olivat suorastaan haltioissaan kokemuksesta. Lämminhenkinen tapaaminen jäi voimakkaasti kaikkien mieliin.

Continue reading

Det nordiska samarbetet

Jussi Tapani

Elokuun loppupuolella järjestettiin Helsingissä 41. pohjoismainen lakimieskokous (Det 41. Nordiska Juristmötet). Osanottajien joukossa oli muun muassa syyttäjiä, asianajajia, tuomareita, lainvalmistelijoita, liikejuristeja ja tutkijoita. Pohjoismainen lakimieskokous järjestetään joka kolmas vuosi, joten kyse on pitkät historialliset perinteet omaavasta konferenssista. Suomen järjestelyvuoro ajoittui onnistuneesti itsenäisyytemme juhlavuoteen.

Konferenssin teemat kuvastivat hyvin niitä kysymyksiä, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja oikeudellisesti relevantteja. Lakimieskokouksessa käsiteltiin muun muassa tuomioistuinten muuttuvaa roolia, ympäristön ja sen tilaan vaikuttavia kysymyksiä, yritystoiminnan sääntelyä, biopankkeja, internetin vihapuhetta ja rikostutkintaa digitaalisessa toimintaympäristössä. Oikeustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta osa teemoista on perinteisempiä, oikeusvaltion perustaa ja toimintaedellytyksiä luotaavia teemoja, kun taas tietyt osa-alueet ovat selkeästi modernin teknologian aikaansaamia tutkimusaiheita.

Continue reading

Yliopistokoulutuksessa kauaskantoisten uudistusten vuosi

Kalervo Väänänen

Turun yliopiston kampus on taas täynnä uusia innostuneita ja opinhaluisia nuoria. Olemme jälleen saaneet päätökseen noin 2000 uuden opiskelijan valinnan koulutusohjelmiimme, ja joissakin tiedekunnissa opiskelu on aloitettu jo lähes kuukausi sitten.

Tulevan lukuvuoden tärkein kansallinen kehityskohde on yliopistojen valintajärjestelmän uudistaminen. Tarkoituksena on lisätä todistusarvosanoihin perustuvaa opiskelijavalintaa. Myös pääsykokeita muutetaan siten, etteivät ne edellytä hakijoilta pitkää valmentautumista. Tämä on tärkeä ja välttämätön uudistus, mutta odotetusti herättää myös voimakasta vastustusta.

Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on laskennallisesti aloituspaikkoja kaikille, jotka haluavat aloittaa korkeakouluopinnot. Näin on siis teoriassa. Käytäntö puolestaan menee näin: kevään ylioppilaista 70 prosenttia ilmoittaa haluavansa aloittaa korkeakouluopinnot. Heistä noin joka kolmas saa opiskelupaikan ensimmäisenä lukion jälkeisenä syksynä.

Keskimääräinen opiskelemaan hyväksytyn opiskelijan aloitusikä siinä koulutusohjelmassa, josta nuori myöhemmin valmistuu, on Suomessa korkeampi kuin juuri missään muualla maailmassa. Yksi viiveen suurimpia syitä on yliopistojen sisäinen liikenne. Joistakin koulutusohjelmista on muodostunut valmistavia kursseja toisiin koulutusohjelmiin. Tämä on yksi suurimpia yksittäisiä syitä akateemisten työurien lyhyyteen Suomessa. Continue reading

Suomi on pitkä maa – ja Turun yliopisto toimii sen ääripäissä

Ilari E. Sääksjärvi

Viime viikolla napsautin ajokenkäni irti lukkopolkimista Rymättylän Hankan satamassa, istuin laiturille ja nostin repusta rasiallisen tuoreita vadelmia – oli aika nauttia merituulesta ja vetää yhteen kuluneen viikon tapahtumia. Kahdeksan ajopäivää ja 1300 kilometriä aiemmin olin polkaissut pyöräni vauhtiin Kevojärven rannalta Utsjoella. Innokkaana maantie- ja seikkailupyöräilyn harrastajana sain viime talvena päähäni ajatuksen, että voisin uuden lukukauden aloitukseksi polkaista Kevolta Seiliin. Samalla minulle avautuisi mahdollisuus tutustua suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen koko maan pituudelta.

Kevo ja Seili eivät valikoituneet pyöräreissun ääripäiksi sattumalta. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö aloitti toimintansa 1.1.2017. Yksikköön kuuluvat kampusalueella toimivat eläinmuseo, kasvimuseo ja aerobiologia, Ruissalon saarella sijaitseva yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Lapin tutkimuslaitos Kevo Utsjoella sekä Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saarella. Yksikön sijoittuminen eri puolille Suomea, aina Saaristomereltä pohjoisen tuntureille, on sekä mahdollisuus että haaste.

Continue reading

« Older posts Newer posts »