Jo pienet lapset tietävät, että Joulupukki asuu Korvatunturilla, mutta millainen paikka tämä myyttinen tunturi oikein on ja kuinka se on syntynyt?
Korvatunturi sijaitsee Kemi-Sompion paliskunnassa poronhoitoon tarkoitetulla alueella, kuitenkin saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolella. Tunturi kohoaa Suomen ja Venäjän rajalla, mutta sen korkein kohta, 486 metriä, on sentään Suomen puolella. Paikka sopii Joulupukin asumukseksi mainiosti, sillä siellä suurin osa vuodesta on talvea. Terminen talvi alkaa Korvatunturilla nimittäin keskimäärin lokakuun puolivälissä ja kestää yli 190 päivää. Terminen talvi alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila painuu nollan alapuolelle. Kevät koittaa vasta huhtikuun lopulla, mutta kaamosaika toki loppuu jo tammikuun puolivälissä.
Liikkuminen Korvatunturilla on vaivalloista, sillä sinne ei ole rakennettu teitä. Lähimmäksi vievältä Korvatunturintieltäkin matkaa tunturille tulee vajaat parikymmentä kilometriä. Lunta kertyy talven mittaan noin 80 cm, eikä lumiaura käy. Ja missä se kävisikään, sillä Pukin taloa tai osoitetta ei ole merkitty karttaan. Poroille tällainen lumimäärä ei aiheuta ongelmia sillä ne ovat sopeutuneet kahlaamaan ja kaivamaan hangessa. Sorkkien eli koparoiden rakenne auttaa poroja vajoamasta hankeen. Siinä missä paksu lumikerros ei ole kummoinenkaan este, jäinen hanki vaikeuttaa ruokapöydän antimien, poronjäkälien, löytämistä ja syömistä. Porojen lämmin turkki onttoine karvoineen suojaa tehokkaasti talven purevilta pakkasilta. Tämä on Korvatunturilla tarpeen, sillä tammikuun keskilämpötila on usein lähempänä 15 pakkasastetta (Turussa -4 °C). Lisäksi yli 30 asteen pakkasia mitataan vuosittain lähimmillä havaintoasemilla.
Geologisesti Korvatunturi sijaitsee aivan arkeeisen ja proterotsooisen kallioperän rajalla. Arkeeinen kallioperä on kappale vanhinta Suomea, joka syntyi yli 2,5 miljardia eli 2500 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiset Korvatunturin kivet olivat tuolloin vasta hiekkoja ja savia, jotka kerrostuivat paikalla lainehtineeseen mereen. Merelle sekä hiekka- ja savikiville kävi kalpaten kun muinaiset mannerlaatat törmäsivät. Törmäyksessä syntyi valtava vuoristo, joka muistutti ulkonäöltään vaikkapa Alppeja tai mitä tahansa nykymaailman vuoristoa. Vuorten huiput kohosivat kilometrien korkeuteen. Siinä myllerryksessä aiemmin mereen kerrostuneet hiekat ja savet jäivät vuorijonon yliajamaksi, jolloin ne syvällä maan kuoressa muuttuivat kiilleliuskeiksi ja gneisseiksi. Aika on kuitenkin syönyt muinaiset vuorenhuiput mataliksi tunturialueiksi. Saariselän tunturit ja Korvatunturi ovat noiden vuorten juuriosia ja toistaiseksi jääneet vastustamaan aikaa. Ja hyvä niin. Pukki saa Korvatunturin jyrkältä etelärinteeltä mäkilähdön, joka tulee tarpeeseen. Tiekuljetusalan ajo- ja lepoaikasäädöksen ohella poroperäiset tauot hidastavat matkantekoa niin, että Turkuun päästään hyvissä olosuhteissa vajaassa parissa viikossa, olettaen että ajoporoja vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Matkaa Turkuun kertyy nimittäin noin 150 poronkusemaa. Tämä on ollut yleinen mitta Lapissa ja tarkoittaa noin 6–8 kilometrin matkaa, jonka poro voi juosta pysähtymättä tarpeilleen. Yksi poro jaksaa vetää noin sadan kilon kuormaa ja tavallinen raito, eli kuormajono, kuljettaa noin tuhannen kiloa. Pukin on siis hyvä syödä niukasti syksyisin, jottei veisi liikaa kuormatilaa.
—
Even small children are aware that Santa Claus lives at Mount Korvatunturi, but what do we actually know about this mythical place? Where is it and how did it come to be?
Mount Korvatunturi is situated in the Savukoski municipality on the border between Finland and Russia. Its highest point, 486 m, is on the Finnish side. The place is favourable for someone like Santa Claus, because winter lasts most of the year: Winter begins when the daily mean temperature falls below zero degrees C, usually in mid-October, and lasts for approximately 190 days.
The spring reaches Mount Korvatunturi only in the late April, although the first rays of sunlight arrive already around mid-January when the polar night ends. Getting around on Mount Korvatunturi is difficult, as roads have never been built there. The nearest, aptly named Road Korvatunturintie, does not come closer than some twenty kilometers. Furthermore, every winter Mount Korvatunturi is covered by a snow cover 80 cm thick! For reindeers this is not a problem, as their feet are adapted to thick piles of snow, and prevent them from sinking into the snow. Their warm fur with hollow hairs is likewise an adaptation to the cold winter. This is necessary, as the mean temperature in January is around -15 degrees C (-4 °C in Turku). During the coldest days the temperature often falls below -30 degrees C.
Geologigally Mount Korvatunturi is located in the contact of archean and proterotsoic bedrock. Being over 2500 million years of age archean rocks are the oldest pieces of Finland. At that time the present rocks of Mount Korvatunturi were only sand and clay beds on the sea floor. Then ancient continental plates collided and formed great mountains, like the Alps are nowadays. The former sand and clay beds were run over by the mountains. Hard pressure caused a transformation called metamorphosis, turning the sands and clays into gneisses and schists. Nowadays, time has eroded those mountains away and revealed the schists that were once in the roots of the mountains.
Even if there are no signs on maps, Santa Claus has his residence on the Mount Korvatunturi. From there he travels all the way to Turku with his reindeer sledge, a journey of roughly 1100 km! In good conditions it takes less than two weeks with reindeers, taken that the animals doing the pulling are changed frequently. However, Santa has to be on a diet all autumn not to weigh too much for the reindeers. Though they are strong animals, one reindeer can pull only about one hundred kilos.
Pukin suosikkituoli on tyhjä jouluisin. / Santa´s favourite chair is empty during this time of year.