COP 21: Things ain’t what they used to be (by Luca Rugiu) / COP21: Ennen oli paremmin (kirjoittanut Luca Rugiu)

Yes, I know it’s a cliché, but people are taking its meaning quite seriously considering that for the 21^st time countries across the world met in Paris to discuss climate change.

After Lima 2014, last November was the time for France to host the United Nations Climate Change Conference in Paris, where delegations of the European Union and other 185 parties discussed in front of more than 750 international attendees selected among the 5000 registrations.

From 1850 on, the consumption of fossil fuels (coal, oil, gas) has increased dramatically, introducing in the atmosphere an enormous amount of greenhouse gases. Although there are many greenhouse gases (Freon, Chlorofluorocarbon and so on), carbon dioxide remains the most produced greenhouse gas by human activity.

The main problem is still the same. Despite previous commitments, greenhouse gas emissions increased from 28.3 billion tons in 1990 to 37.6 in 2010. The reason why this happened is in part because in 1992 the United States (US) became the greatest polluter in the world for greenhouse gases. In 2012 China stole the primacy, forcing the US to the second place and Europe to the third place (we “only” contribute with 10% of global emissions).

For that motivation, Chinese and US policymakers are the key to the future success on fighting climate change according to the WPC (World Pension Council).

After 13 days of hard negotiations, consultations and coffee breaks, the participating 195 countries signed the Paris Agreement.

The main outcomes of this pact are:

• Mitigation – reducing emissions fast enough to achieve the temperature goal
• A transparency system and global stock-take – accounting for climate action
• Adaptation – strengthening ability of countries to deal with climate impacts
• Loss and damage – strengthening ability to recover from climate impacts
• Support – including finance, for nations to build a clean, resilient future

This agreement also aimed to reduce greenhouse gas emissions and to keep global warming “well below 2°C” compared to pre-industrial levels. According to IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change), if we reach this goal before the first half of 21^st Century, it will be possible to eliminate all the greenhouse gas emissions in the second half of the 21^st century.

Many are the critics to the Conference’s outcome. First of all, the Paris Agreement contains only promises, and the pact will start binding its member states when at least 55 members which produce over 55% of the world’s greenhouse gases have ratified the Agreement.

Moreover each country is allowed to decide the target of emission reduction, this will be totally voluntary. Last but not least, no sanctions are foreseen for the countries that will forget about the outcome of the Paris Agreement.

As everyone of you, I need at least 12000 liters of air per day, so I really hope that the Paris Agreement will produce concrete actions, and that the policy makers didn’t take Groucho Marx too seriously when he said: “Why should I worry about future generations? What have they ever done for me?”

Link: https://www.youtube.com/watch?v=Zq1CSfddlgU

Ennen oli paremmin – kulunut sanonta, mutta ihmiset ottavat sen vakavasti. Viime marraskuussa maailma kokoontui 21 kerran keskustelemaan ilmaston muutoksesta.

Perun Limassa 2014 järjestetyn kokouksen jälkeen oli Ranskan vuoro isännöidä YK:n ilmastokokousta, jossa Euroopan Unionin delegaatiot ja muut 185 osapuolta neuvottelivat toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 5000 ilmoittautuneesta valittujen 750 kansainvälisen osallistujan edessä.

Fossiilisten polttoaineiden kulutus (hiili, öljy, maakaasu) on kasvanut dramaattisesti 1850-luvulta lähtien. Käytön seurauksena ilmakehään on päässyt valtava määrä kasvihuonekaasuja. Vaikka kasvihuonekaasuja on useita (CFC-kaasut eli freonit jne.) ihmiset tuottavat eniten hiilidioksidia.

Suurin ongelma on yhä sama kuin 21 vuotta sitten. Aiemmista sitoumuksista huolimatta kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 28,3 miljardista tonnista vuonna 1990 aina 37,6 miljardiin tonniin vuonna 2010. Osittain syynä oli Yhdysvaltojen nousu suurimmaksi kasvihuonekaasujen tuottajaksi vuonna 1992. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2012 Kiina vei ykkössijan pudottaen USA:n toiseksi ja Euroopan kolmanneksi (Eurooppa tuottaa “vain” 10% maailman kasvihuonekaasuista).

WPC:n (World Pension Council) mukaan Kiinan ja Yhdyvaltojen lainsäätäjät ovatkin avainasemassa kun ilmastonmuutosta halutaan torjua menestyksekkäästi.

Kolmetoista päivää kestäneiden neuvottelujen, konsultaatioiden ja kahvitaukojen jälkeen 195 osallistujamaata allekirjoittivat Pariisin sopimuksen.

Sopimuksen pääkohdat ovat:

• Torjunta – päästöjä vähennetään tarpeeksi nopeasti, jotta globaalin lämpötilan nousun raja-arvo ei ylity
• Avoimuus ja tilannekatsaukset – maat sitoutuvat raportoimaan päästötietonsa avoimesti
• Sopeutuminen – vahvistetaan valtioiden kykyä reagoida ilmastovaikutuksiin
• Menetykset ja vahingot – vahvistetaan valtioiden kykyä palautua katastrofeista
• Tuki – myös taloudellinen tuki, jotta kansakunnat voivat rakentaa puhtaan ja kestävän tulevaisuuden

Sopimus tähtää vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä sekä rajoittamaan globaalin lämpötilan nousun alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli) mukaan onnistuminen tässä vuosisadan puoliväliin mennessä, antaa edellytykset eliminoida kasvihuonekaasupäästöjen vaikutukset ilmakehässä vuosisadan loppuun mennessä.

Kokouksen lopputulosta on kritisoitu voimaakkaasti. Ensinnäkin Pariisin sopimus sisältää vain lupauksia. Paketti alkaa sitoa osapuolia kun vähintään 55 jäsentä, jotka tuottavat yli 55% maailman kasvihuonekaasuista, ovat ratifioineet sopimuksen. Lisäksi kukin maa voi itse päättää päästörajoitusten kohteet. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, minkäänlaisia sanktioita ei ole luvassa niille valtioille, jotka unohtavat noudattaa Pariisin sopimusta.

Kuten kaikki ihmiset, tarvitsen päivittäin vähintään 12 000 litraa ilmaa, joten toivon todella, että Pariisin sopimuksesta seuraa konkreettisia tekoja. Ei pitäisi ottaa liian vakavasti Groucho Marxin sanoja “Miksi murehtisin tulevista sukupolvista? Mitä he ovat tehneet hyväkseni?”.

 

Luca Rugiu is doing his PhD on plant-herbivore interactions in the Baltic Sea in the context of climate change.