The author of this blog text, Virve Repo, is doing her PhD in Geography section about limited spaces in everyday life. She is interested in carcera
l geography and critical legal geography. Currently she is writing an article about care and spatial control in Finnish nursing homes.
Kirjoittaja Virve Repo tekee väitöskirjaa rajoitetuista tiloista arjessa maantieteen osastolla. Hän on kiinnostunut vankeusmaantieteestä ja kriittisestä oikeusmaantieteestä. Hän kirjoittaa parhaillaan artikkelia hoivan ja tilallisen kontrollin välisestä suhteesta suomalaisissa vanhainkodeissa.
How can a geographer benefit the development of elderly care?
The quality of elderly care has gained a lot of media attention: there are reports about mistreatment but also about alternative ways to arrange care outside the institutional atmosphere. The Finnish government has planned to cut down the minimum number of nurses in elderly care. Just last week the members of the Finnish Union of Practical Nurses arranged a demonstration against such plans in Helsinki. So, what does a geographer has to say about this?
As a geographer I think of things spatially. For me space is constructed not only by a physical framework but also by social relations, practices and regulations. In elderly care space does matter. The importance of space was found also by National Supervisory Authority for Welfare and Health (Valvira), which made a vast survey of mistreatment in elderly care. They found that the mistreatment of elderly people may be a result of too small common spaces and a lack of privacy.
In Finnish law there is a statute that defines that: “The service provider must see to it that the facilities of the service provider that are at the disposal of older persons are adequate, safe, accessible, homelike and even otherwise such that the conditions there are appropriate for their needs.” (Finnish Act on Supporting the Functional Capacity of the Older Population and on Social and Health Care Services for Older Persons 980/2012, Chapter 4, section 22) The requirements listed in law are challenging. For example safety requires often electronic locks which are making space less home-like. My study area at the moment is limited to nursing homes run by municipalities, which are still in many cases quite institutional, both with regard to their spaces and practices. The institutional and limited atmosphere may cause confusion and anxiety for those residents who have memory illness, since they don’t necessarily know where they are. New type of care facilities, where moving around freely is possible in certain area has been developed for instance in the Netherlands. However, these places are often private owned and not necessarily available for everyone.
According to Andrews & Shaw (2008: 465), the role of the nurses can be seen as much more important than is recognized in spatial aspects, since they can provide a less institutionalized experience to the patient. And this brings us back to the planned reductions in nursing staff, and the demonstrations. The health care staff is already doing a lot of things that are not related to actual care. According to The Finnish Union of Practical Nurses the cleaning as well as clothing and food services are now also the responsibility of nurses instead of assisting staff. This leaves less and less time for basic care not to mention recreational activities or improving the quality of life of the elderly.
My opinion is that in the future we need alternative, less institutional living methods for the elderly. One option could be, that in the future the nursing homes are built less institutional way. The immediate action could be to increase the number of nurses/practical nurses so that they can create a home-like environment and maintain the quality of life and well-being of the elderly. Finland is “getting old” along with the rest of Europe, and the number of senior citizens is growing rapidly. It is important to study elderly care in different perspectives. The geographer’s contribution to elderly care is to pay attention to those spatial aspects that are affecting the well-being of the elderly and health care staff.
Mitä hyötyä maantieteilijästä voi olla vanhustenhoidon kehittämiselle?
Vanhustenhoidon laatu on saanut paljon näkyvyyttä mediassa: yhtäältä on raportoitu kaltoinkohteluista, toisaalta myös vaihtoehtoisista tavoista järjestää vanhustenhoitoa perinteisten instituutioiden sijaan. Hallitus on suunnitellut hoitajamitoituksen alentamista vanhustenhoidossa, jonka vuoksi Suomen lähi- ja perushoitajaliitto järjesti mielenosoituksen viime viikolla Helsingissä. Mutta mitä sanottavaa maantieteilijällä on asiaan?
Maantieteilijänä ajattelen asioita tilan kautta. Minulle tila ei merkitse pelkästään fyysisiä rakenteita ja raameja vaan se muodostuu myös esimerkiksi käytäntöjen, sääntöjen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Vanhustenhoidossa tilalla on merkitystä. Tämä todettiin myös Valviran (2016) tekemässä laajassa kyselyssä, jossa tarkasteltiin vanhusten kaltoinkohtelua. Havaittiin, että liian pienet yhteiset tilat tai yksityisyyden puute vaikuttavat siihen, että arkielämä ei toteudu kaikkia tyydyttävällä tavalla.
Suomen laissa on kohta, jossa määritellään: ”Palveluntuottajan on huolehdittava siitä, että iäkkäiden henkilöiden käytössä olevat palveluntuottajan toimitilat ovat riittävät, turvalliset, esteettömät, kodikkaat sekä muutenkin olosuhteiltaan sopivat heidän tarpeisiinsa nähden.” (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012) Toimitiloille esitetyt vaatimukset ovatkin haasteellisia, sillä varsinkin turvallisuus tarkoittaa usein elektronisia lukkoja, joka puolestaan vähentää tilojen kodinomaisuutta. Oma tutkimusalueeni keskittyy tällä hetkellä kunnan ylläpitämiin vanhainkoteihin, jotka usein ovat laitosmaisia sekä tilojen että käytäntöjen puolesta. Laitosmaiset, suljetut tilat saattavat hämmentää ja tuntua ahdistavilta, varsinkin muistisairaiden kohdalla, jotka eivät välttämättä hahmota missä ovat. Uudenlaisia muistisairaiden hoitopaikkoja, jotka mahdollistavat tietyllä alueella vapaan liikkumisen, on nykyään esimerkiksi Hollannissa. Tällaiset paikat ovat tosin usein yksityisiä, eivätkä välttämättä kaikkien tavoitettavissa.
Andrews & Shaw (2008:465) ovat tutkineet, että hoitajien rooli tilallisissa käytännöissä on paljon tärkeämpi kuin aiemmin on tunnistettu. Hoitajilla on mahdollisuus lisätä kodinomaisuutta ja vähentää laitosmaisuutta. Tästä pääsemmekin takaisin hoitajamitoituksen alentamiseen ja mielenosoitukseen. Hoitohenkilökunta tekee jo nyt paljon sellaista, joka ei liity varsinaiseen hoitamiseen. Suomen lähi- ja perushoitajaliiton puheenjohtajan Silja Paavolan (2016) mukaan vaate- ja ruokahuoltoa sekä siivousta on siirretty hoitajien kontolle niin, että aikaa varsinaiseen hoitoon jää yhä vähemmän, puhumattakaan virkistystoiminnasta tai vanhusten elämänlaadun parantamisesta.
Oma mielipiteeni on, että jatkossa tarvitsemme myös vaihtoehtoisia, vähemmän laitosmaisia tapoja hoitaa vanhuksia. Eräs tapa on rakentaa ympäristöt vähemmän laitosmaisiksi. Välitön toimenpide voisi kuitenkin olla riittävä hoitajien resurssointi, jolloin hoitajat kykenisivät omalta osaltaan koettaa luoda kodinomaista ilmapiiriä laitosten sisälle. Suomi ”vanhenee” muun Euroopan mukana ja seniorikansalaisten määrä nousee jatkuvasti. Siksi on tärkeää tarkastella vanhustenhoitoa mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Maantieteilijänä on mahdollisuus tuoda esiin ne tilalliset seikat, jotka vaikuttavat sekä asukkaiden että henkilökunnan hyvinvointiin.
Lähteet/References
Act on Supporting the Functional Capacity of the Older Population and on Social and Health Care Services for Older Persons 980/2012
Andrews, Gavin J. & Shaw, David (2008) Clinical geography: nursing practice and the (re)making of institutional space. Journal of Nursing Management 16, 463—473.
Paavola, Silja (2016) SuPerin puheenjohtaja Paavola: Valvira SuPerin kannalla – hoitajamitoitusta ei voida laskea https://www.superliitto.fi/viestinta/tiedotteet-ja-kannanotot/superin-puheenjohtaja-paavola-valvira-superin-kannalla-hoitajamitoitusta-ei-voida-laskea/
Valvira (2016). Vanhusten kaltoinkohtelulla on monia muotoja – työyksikön avoin ilmapiiri helpottaa kaltoinkohteluun puuttumista http://www.valvira.fi/-/vanhusten-kaltoinkohtelulla-on-monia-muotoja-tyoyksikon-avoin-ilmapiiri-helpottaa-kaltoinkohteluun-puuttumista, 26.5.2016.